St Michel
| St Michel | |
|---|---|
| Kilpailupaikka | Mikkelin ravirata |
| Maa |  Suomi |
| Perustettu | 1981 |
| Matka | 1 609 metriä, autolähetys |
| Rotu | Lämminveriset |
| Sukupuoli | oriit/ruunat, tammat |
| Ikä | 4–12-vuotiaat |
| Kilpailuennätys | 08,3a (Hierro Boko 2023) |
| Voitokkain hevonen | Keystone Patriot, 2 Aces Noble, 2 Camilla Highness, 2 |
| Voitokkain ohjastaja | Pekka Korpi, 4 |
| Ensimmäinen palkinto | 70 000 € [1] |
St Michel on vuosittain heinäkuun puolivälissä Mikkelin raviradalla järjestettävä lämminveristen suurkilpailu. Nimensä se on saanut Mikkelin kaupungin ruotsinkielisestä nimestä. St Michel on kaupungin suurin vuosittainen yleisötapahtuma ja Etelä-Savon toiseksi suurin Savonlinnan oopperajuhlien jälkeen. St Michel -viikonlopun yleisömäärä on 2000-luvulla vakiintunut noin 20 000 henkeen, joista kaksi kolmasosaa saapuu katsomaan sunnuntain pääkilpailua. Vuonna 2012 St Michel on yksi neljästä Suomessa järjestettävästä lämminveristen EM-kiertueen UET Trotting Mastersin osakilpailusta.
St Michel juostaan kansainvälisenä kahdeksan hevosen kutsukilpailuna 1 609 metrin matkalla. Se järjestetään suoraan loppukilpailuna ilman karsintalähtöjä.
Vaikka St Michel on eurooppalaisen mittapuun mukaan pienipalkintoinen suurkilpailu, on se vuosien saatossa kerännyt useita maanosan huippuhevosia. Tämä johtuu Mikkelin pyöreästä rataprofiilista, joka tekee siitä yhden maailman nopeimmista tuhannen metrin mittaisista raviradoista. Huippuhevoset saapuvat Mikkeliin parantamaan ennätyksiään. St Michelissä on sen 30-vuotisen historian aikana juostu uusi maailmanennätys tai sivuttu voimassa olevaa yhteensä viisi kertaa. Kuuluisin ME-juoksu on yhden kaikkien aikojen parhaana ravihevosena pidetyn Varennen juoksu vuonna 2002: 27 000 katsojan edessä juostu 09,3a oli 31.7.2012 asti voimassa ollut tuhannen metrin ratojen maailmanennätys 1609 metrin matkalla, jolloin Commander Crowe alitti ajan 0,4 sekunnilla. Toisen maailman parhaimmistoon lukeuteneen hevosen Mack Lobellin maailmanennätysyritys vuonna 1990 epäonnistui vuorokauden mittaisen sateen pehmittämän radan vuoksi.[2][3][4]
Vuonna 2020 suomalainen Next Direction teki St Michelissä uuden, absoluuttisen Suomen ennätyksen ja Mikkelin rataennätyksen voitettuaan kilpailun ajalla 8,9a.[5]
Vuonna 2011 St Michelin voitti ranskalainen Rapide Lebell ja vuotta aikaisemmin ruotsalaisten NHL-jääkiekkoilijoiden Henrik ja Daniel Sedinin omistama Amour Ami.[6]
Kilpailun voittajat 1981–2024
muokkaa wikitekstiä| Vuosi | Voittaja | Maa 1 | Ohjastaja | Voittoaika | Huom. |
|---|---|---|---|---|---|
| 1981 | Keystone Patriot |  | Veijo Heiskanen | 13,0 | |
| 1982 | Dartster F |  | Olle Hedin | 12,9 | |
| 1983 | Busy Randy | | Bo W. Takter | 13,4 | |
| 1984 | Keystone Patriot | | Veijo Heiskanen | 16,0 | |
| 1985 | Glenn Kosmos | | Pekka Korpi | 13,0 | |
| 1986 | Dennison Hanover | | Tuomo Mäkelä | 12,4 | |
| 1987 | Matine | | Heikki Korpi | 13,2 | |
| 1988 | Pay Nibs | | Lennart Forsgren | 12,1 | |
| 1989 | Mowgli Prophet | | Pekka Korpi | 14,3 | |
| 1990 | Mack Lobell | | Thomas Nilsson | 13,5 | |
| 1991 | Slybowl Hanover | | Heikki Korpi | 12,2 | |
| 1992 | To The Gate | | Antti Teivainen | 11,3 | |
| 1993 | Smooth Blend | | Antti Teivainen | 10,9 | Maailmanennätys |
| 1994 | Ina Scot | | Kjell P.Dahlström | 13,5 | |
| 1995 | Shan Rags |  | Noralf Braekken | 10,7 | Sivusi maailmanennätystä |
| 1996 | Isla J Brave | | Aki Antti-Roiko | 12,4 | |
| 1997 | Aces Noble | | Jim Frick | 12,3 | |
| 1998 | Aces Noble | | Jim Frick | 13,9 | |
| 1999 | Louise Laukko | | Anders Lindqvist | 10,9 | |
| 2000 | BWT Magic | | Ahti Antti-Roiko | 12,0 | |
| 2001 | Not A Spacecase | | Esa Holopainen | 12,3 | |
| 2002 | Varenne |  | Giampaolo Minnucci | 09,3 | Maailmanennätys |
| 2003 | Guenoso |  | Pekka Korpi | 10,8 | |
| 2004 | Classico Merett | | Pekka Korpi | 10,4 | |
| 2005 | Giant Diablo | | Örjan Kihlström | 13,2 | |
| 2006 | Norvelous Hanover | | Antti Teivainen | 10,0 | |
| 2007 | Camilla Highness | | Peter Ingves | 10,8 | |
| 2008 | Camilla Highness | | Peter Ingves | 10,4 | Sivusi tammojen maailmanennätystä |
| 2009 | Premiere Steed | | Jean Michel Bazire | 09,6 | Tammojen maailmanennätys |
| 2010 | Amour Ami | | Mika Forss | 09,9 | |
| 2011 | Rapide Lebel | | Eric Raffin | 09,4 | |
| 2012 | Maxwell Mayday | | Ari Moilanen | 10,7 | |
| 2013 | Owen's Club | | Pietro Gubellini | 10,1 | [7] |
| 2014 | Reven d'Amour | | Mika Forss | 10,3 | |
| 2015 | Creatine | | Johnny Takter | 10,3 | |
| 2016 | Un Mec d'Heripre | | Örjan Kihlström | 09,5 | |
| 2017 | Midnight Hour | | Iikka Nurmonen | 10,6 | |
| 2018 | Heavy Sound | | Kenneth Haugstad | 09,5 | |
| 2019 | Makethemark | | Ulf Ohlsson | 10,2 | |
| 2020 | Next Direction | | Iikka Nurmonen | 08,9 | Suomen ennätys, rataennätys |
| 2021 | Face Time Bourbon | | Eric Raffin | 09,7 | |
| 2022 | Run For Royalty | | Janne Korpi | 09,7 | |
| 2023 | Hierro Boko | | Santtu Raitala | 08,3 | Suomen ennätys, rataennätys |
| 2024 | Don Fanucci Zet | | Örjan Kihlström | 08,7 |
1 Hevosen syntymämaa
Lähteet
muokkaa wikitekstiä- Mikkelin ravirata/St Michel
- Suomen Hippos/Suurkilpailuvoittajia (Arkistoitu – Internet Archive)