Spelttivehnä

Spelttivehnä
Spelttivehnän tähkiä.
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko:	Poales
Heimo:	Heinäkasvit Poaceae
Suku:	Vehnät Triticum
Laji:	spelta
Kaksiosainen nimi
Triticum spelta L.
Katso myös
Spelttivehnä Wikispeciesissä   Spelttivehnä Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Spelttivehnä eli speltti (Triticum spelta), jota kutsutaan toisinaan myös koriste- tai alkuvehnäksi, on vanha perinteinen viljalaji. Se on heinäkasveihin (Poaceae) kuuluva heksaploidinen vehnälaji, josta nykyinen vehnä polveutuu.

Speltin alkukodin on arveltu olevan Etu-Aasiassa tai Lähi-idän – Kaakkois-Euroopan alueella. Arkeologisia havaintoja speltin käytöstä on yli 8 000 vuoden takaa. Kasvi tunnettiin Euroopassa viimeistään myöhäisneoliittisella kaudella (2500–1700 eaa.). Pronssikaudella speltti levisi laajoille alueille, ja rautakaudella (750–15 eaa.) se oli yksi tärkeimmistä viljelykasveista Keski-Euroopassa. Vuoteen 500 eaa. mennessä speltistä oli tullut yksi tärkeimmistä viljoista myös Britanniassa.^[1] Arkeologiset todisteet osoittavat, että speltti tunnettiin myös Rooman valtakunnassa.^[2] Keskiajalla sitä viljeltiin nykyisessä Sveitsissä, Tirolissa ja Saksassa, jolloin sen käyttö oli huipussaan. Se joutui kuitenkin väistymään heikompien mutta satoisampien vehnälajien kuten durumvehnän ja osin myös tavallisen leipävehnän tieltä. Speltin puinti oli myös hankalaa, sillä sen jyvä on lujan kuoren sisällä.

Speltin korvasi suurempia satoja antava (leipä)vehnä (Triticum aestivum) viimeistään 1800-luvulla. Spelttivehnän viljelypinta-ala ja saatavuus on viime vuosina parantunut merkittävästi lajin tultua suositummaksi. Sitä viljellään Etelä-Saksassa, Sveitsissä ja Belgiassa. Suomessa spelttivehnän viljely aloitettiin uudelleen 1990-luvulla. Speltin viljelyala Suomessa vuonna 2006 oli 860 hehtaaria^[3]. Spelttivehnän väitetään kestävän paremmin tuholaisia kuin vehnän, ja se sopisi siksi paremmin luomuviljelyyn. Siinä on runsaasti kuitua ja nykyvehnään verrattuna paljon proteiinia.

Speltin kuorimiseen tarvitaan erityinen kone, jotta se ei vahingoitu. Tavallisessa vehnämyllyssä alkio vaurioituu ja saanto on selvästi pienempi.^[4]

Speltti sisältää runsaasti B-vitamiineja sekä erilaisia kivennäis- ja hivenaineita ja kuitua. Speltissä on 13–18 prosenttia hyvälaatuista proteiinia.

Speltti sopii joillekin vilja-allergisille.^lähde?

Suomalaisia spelttituotteiden valmistajia ovat Birkkalan tila, Sunspelt ja Mooseksen vilja. Tuotteita vuoden 2013 paikkeilla olivat kokonaiset spelttijyvät, erilaiset jauhot, korput, spelttihelmet, pastat, puurohiutaleet, suurimot, rouheet, spelttilaku sekä speltistä valmistettu talkkuna.^[5]

Sinebrychoff on tuonut markkinoille speltistä valmistetun IPA-tyylisen Karhu-oluen.^[6] Myös ainakin Malmgårdin Panimo valmistaa olutta speltistä.^[7]

100 g täysjyväspelttiä sisältää keskimäärin:

• energiaa 320 kcal/1330 kJ
• proteiinia 15 g
• hiilihydraatteja 59 g
  • josta sokereita 2,7 g
• rasvaa 2,6 g
  • josta tyydyttyneitä rasvahappoja 0,4 g
  • monotyydyttymättömiä rasvahappoja 0,4 g
• polytyydyttymättömiä rasvahappoja 1,1 g
• ravintokuitua 10 g
• natriumia 0,002 g^[8]

• Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Triticum spelta
• ITIS: Triticum spelta (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Triticum spelta (englanniksi)
• Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Triticum spelta (spelt) (englanniksi)