Kantakirjakonsulentti

Wikipediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Kantakirjakonsulentti oli aiemmin Suomessa hevoskasvatuksen neuvonta- ja valvontaviranomainen.

Konsulentti 1920-luvun Suomessa

muokkaa wikitekstiä

Valtion palveluksessa oli viisi kantakirjakonsulenttia hevoshoidon edistämistä ja hevosjalostustyön valvomista varten. Suomi oli jaettu konsulenttien kesken viiteen piiriin.[1]

Kantakirjakonsulenttien tehtävät

muokkaa wikitekstiä

Kantakirjakonsulenttien tehtäviin kuului:[L 1]

  1. toimia asianomaisten lautakuntien varapuheenjohtajana valtion toimeenpanemissa ja konsulentin piiriin kuuluvissa yleisissä orinäyttelyissä, kantakirjaanottotilaisuuksissa ja kilpa-ajoissa;
  2. toimia asianomaisten lautakuntien puheenjohtajana hevosjalostusliittojen hänen piirissään toimeenpanemissa kantakirjanäyttelyissä ja kantakirjaanottotilaisuuksissa;
  3. toimia tammakantakirjanpitäjänä piirissään sekä vuosittain lähettää maataloushallitukselle täydelliset luettelot vuoden kuluessa hänen piirissään kantakirjaan merkityistä tammoista sekä muita tietoja;
  4. vuosittain, ennen helmikuun loppua, antaa maataloushallitukselle kertomus toiminnastaan edellisenä vuonna;
  5. suorittaa maataloushallituksen hänelle antamat tehtävät; sekä
  6. olla läsnä piirinsä hevosjalostusliittojen vuosikokouksissa, avustaa liittoja ja niihin kuuluvia yhdistyksiä näiden toiminnassa, pitää esitelmiä sekä antaa yksityisten tilauksesta neuvoja siitoseläinten valinnassa ja muissa hevoshoitoon kuuluvissa asioissa.

Navigointivalikko