Yhdysvaltain presidentinvaalit 1868
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1868 järjestettiin 3. marraskuuta 1868. Vaalit voitti republikaani Ulysses S. Grant haastajanaan demokraatti Horatio Seymour. Grant sai äänestyksessä 214 valitsijamiestä Seymourin 80 valitsijamiesääntä vastaan. Vaalit olivat ensimmäiset, jotka järjestettiin Yhdysvaltain sisällissodan päättymisen ja orjuuden lakkauttamisen jälkeen.[2]
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Punaisissa osavaltioissa Grant voitti valitsijamiehet ja sinisissä Seymour. Vihreät tarkoittavat osavaltioita, joita ei ollut vielä palautettu Unioniin ja siten eivät voineet äänestää. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
Teemat
Sisällissodan päättymisen ja sen tuloksen kannalta keskeisiä teemoja vaaleissa oli etelän jälleenrakentaminen ja orjien äänioikeutta koskevat kysymykset. Republikaanit kannattivat jokaiselle kansalaisoikeuksia, kun taas demokraatit kehottivat osavaltioita päättämään poliittisista kysymyksistä, kuten äänioikeudesta.[2]
Demokraatit vastustivat republikaanien jälleenrakentamissuunnitelmia, ja republikaanit taas muistuttivat kansaa, että heidän puolueensa pyrkii rauhaan ja yhtenäisyyteen.[2]
Ehdokkaat
Republikaanit pitivät toukokuussa 1868 nimeämiskokouksensa ja valitsivat yksimielisesti presidenttiehdokkaakseen Ulysses S. Grantin, joka oli toiminut sisällissodassa Unionin armeijan komentajana.[3][2]
Jotkut demokraattijohtajat idässä kannattivat alun perin entistä republikaania Salmon P. Chasea presidenttiehdokkaaksi, sillä hänen kritiikki republikaanien jälleenrakennuspolitiikkaa kohtaan oli saanut suosionsa laskemaan republikaanien joukossa. Lännessä taas demokraattien suosiossa oli George H. Pendleton. Heinäkuussa pidetyissä nimeämiskokouksessa Pendletonin kannattajat tajusivat, ettei hän voisi voittaa ehdokkuutta. Kannattajat antoivat sen sijaan tukensa entiselle New Yorkin kuvernöörille Horatio Seymourille.[2]
Tulokset
Seymourin kampanja sai suuren iskun, kun varapresidenttiehdokkaan Blairin kirjoittama kirje julkaistiin. Kirjeessä hän ilmoitti olevansa vakuuttunut republikaanien jälleenrakentamissuunnitelman mitätöimisestä ja siitä, että valkoisten eteläläisten pitäisi saada järjestää uudet hallitukset.[2]
Vaalit hävinnyt Seymour sai kerätty 80 valitsijamiesääntä, kun taas Grant sai kerättyä 214 valitsijamiesääntä. Voitto teki hänestä maan siihenastisen historian nuorimman presidentin.[3] Grantin valinnan seurauksena republikaanien jälleenrakennus jatkui, ja kongressi pian ratifioi Yhdysvaltain perustuslain 15. lisäyksen, joka takasi, että äänioikeutta ei enää voinut evätä rodun perusteella.[2]