Vuorisuola
Vuorisuola (NaCl) eli haliitti, joskus myös kivisuola, on geologinen aines, jonka nimitys viittaa sekä mineraaliin että sen muodostamaan kivilajiin.
| Vuorisuola | |
|---|---|
 | |
| Luokka | halogenidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | NaCl |
| Molekyylipaino | 58,443 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | väritön, valkoinen tai kellertävä |
| Asu | massamainen, kiteet yleensä kuutioita |
| Kidejärjestelmä | kuutiollinen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 2 |
| Ominaispaino | 2,17 g/cm3 |
| Liukenevuus | liukenee veteen |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | lasikiilto |
| Viiru | valkoinen |
| Läpinäkyvyys | läpinäkyvä tai läpikuultava |
| Muut ominaisuudet | maistuu suolalle |
| Lähteet | |
| Aiheesta muualla | |
Vuorisuolan kiderakenne on kuutiollinen.[2] Kiteet ovat joko kuutiomaisia tai rakeista massaa.[2] Vuorisuola on väriltään valkoinen, harmaa tai väritön, joskus myös kellertävä, punertava tai sinertävä.[2] Viiru on valkoinen.[2] Kiilto on rasvamainen tai lasimainen. Vuorisuola on yleensä läpinäkyvä tai läpikuultava.[2] Vuorisuolan kovuus on 2 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 2,1−2,2 g/cm3. Vuorisuola maistuu suolaiselta ja liukenee veteen.[2]
Vuorisuolaa esiintyy ainoastaan sedimenttisissä kivissä. Sitä esiintyy suolakerrostumissa esimerkiksi kipsin seuralaisena.[2] Esiintymiä on muun muassa Saksassa, Itävallassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa. Suomessa vuorisuola on yleinen kvartsin fluidisulkeumissa. Vuorisuolaa käytetään sekä kemian- että elintarviketeollisuudessa ja myös kotitalouksissa.
Kiderakenne
Vuorisuolalla on mineralogian historian kannalta huomattava merkitys, sillä se oli ensimmäinen mineraali, jonka atomitason kiderakenne saatiin selville. Englantilaiset fyysikot Sir William Henry Bragg ja Sir William Lawrence Bragg selvittivät sen röntgendiffraktiolla vuonna 1913 aloittaen siten röntgenkristallografian aikakauden.lähde?
Lähteet
Aiheesta muualla
- Mindat: Halite (englanniksi)
- Webmineral: Halite Mineral Data (englanniksi)