Vjatšeslav Ivanov (runoilija)
Vjatšeslav Ivanovitš Ivanov (ven. Вячесла́в Ива́нович Ива́нов); (16. [J: 28. helmikuuta] 1866 Moskova, Venäjän keisarikunta – 16. heinäkuuta 1949 Rooma, Italia) oli venäläinen runoilija ja taidefilosofi.[1]
| Vjatšeslav Ivanov | |
|---|---|
.jpg) Vjatšeslav Ivanov | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1866 Moskova, Venäjä |
| Kuollut | 1949 (82–83 vuotta) Rooma, Italia |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Tieteellinen ura
Hän oli merkittävä erityisesti symbolistisen taideteorian kehittäjänä.[2] Ivanov toimi vallankumouksen jälkeen Odessassa professorina mutta muutti vuonna 1921 Italiaan, jossa oli venäläisen kirjallisuuden professorina Padovan ja Firenzen yliopistoissa. Hän julkaisi tutkimuksia helleenisestä Dionysos-kultista, millä on ollut vaikutusta hänen kirjalliseen tuotantoonsa.[1]
Hänen Saksassa julkaistun väitöskirjansa aiheena oli Dionysos-kultti, joka kiehtoi modernisteja niin lännessä kuin Venäjälläkin. Vallankumouksen jälkeen hän oli professorina myös Bakun yliopistossa ja hänen päätyönään oli antiikin kirjallisuuden kääntäminen ja opetustyö muun muassa Vatikaanissa.[2]
Kirjallinen ura
Hän julkaisi esikoisteoksensa noin 40-vuotiaana: runokokoelmat Prozratšnost (Läpikuultavuus, 1904), Eros (1907) ja Cor ardens (1911). Hänen runouttaan on moitittu raskassoutuiseksi. Sanasto on arkaaista ja vaikeaa, eikä runojen ajatussisältökään avaudu helposti. Runoissa näkyy tiedemiehen syvällinen perehtyminen antiikin kulttuuriin, uusplatonilaisuuteen sekä länsimaiseen taidekirjallisuuteen ja filosofiaan.[2]
Runokokoelmiensa ansiota hänestä tuli venäläisen symbolismin johtohahmoja. Hän piti kotonaan salonkia, jossa nuoret runoilijat pääsivät esille.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vjatšeslav Ivanov (runoilija) Wikimedia Commonsissa
