Virginia-luokka (sukellusvene)

Yhdysvaltain laivaston alusluokka
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston ydinsukellusveneluokkaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulta.

Virginia-luokka (tai 774-luokka) on Yhdysvaltain laivaston ydinsukellusveneluokka, jonka ensimmäinen alus otettiin palvelukseen vuonna 2004. Luokan alukset korvaavat vanhenevia Los Angeles -luokan sukellusveneitä. Luokan oli tarkoitus olla pienempi ja halvempi versio kylmän sodan loppuvuosina suunnitellusta Seawolf-luokasta. Loppujen lopuksi hintaero jäi marginaaliseksi.

Virginia-luokka
USS Virginia (SSN-774)
USS Virginia (SSN-774)
Tekniset tiedot
Uppouma7 150 t (pinnalla)
7 800 t (sukellus)
Pituus114,91 m
Leveys10,36 m
KonetehoS9G-painevesireaktori
Nopeus15 solmua (pinnalla)
25+ solmua (sukellus)
Miehistöä113
Aseistus
MeritorjuntaBGM-109 Tomahawk (Mk36 VLS (Vertical Launch system))
4 × 21" torpedoputkea (Mark 48 ADCAP)
merimiinoja

Suunnittelu

Selvitystyö Seawolf-luokan alusten korvaamisesta alkoi jo vuonna 1988. Tammikuussa 1991 Yhdysvaltain laivaston operaatiopäällikkö (engl. Chief of Naval Operations, CNO) amiraali Frank Kelso määräsi suunnittelutyön aloitettavaksi työnimellä Centurion eli seuraavan vuosisadan sukellusvene. Suunnittelutyön perusteet hyväksyttiin lokakuussa ja päävaatimukset hyväksyttiin tammikuussa 1992. Alusten hinnan tuli olla noin puolet Seawolf-luokan alusten hinnasta tai suurin piirtein sama kuin Los Angeles -luokan alusten hinta. Lisäksi Los Angeles -luokan alusten hankinnan tulee keskeytyä joko sen kehityskaaren päättymiseen tai siksi, ettei se kykene vastaamaan Venäjän laivaston kylmän sodan päättymisen jälkeen palvelukseen ottamien sukellusveneiden aiheuttamiin uhkiin.[1]

Suunnitellun aluksen rungon pituus on 114,9, leveys 10,4 ja korkeus 9,8 metriä. Sen uppouma on noin 7 800 tonnia sukelluksissa. Aluksen aseistuksena on neljä keulaan asennettua 533 millimetrin torpedoputkea, joihin on 26 torpedoa esimerkiksi Mk 48 ADCAP. Torpedoista neljä on torpedoputkissa. Lisäksi aluksen etuosaan on asennettu kaksitoista Mk45 VLS -siiloa, joita voidaan käyttää esimerkiksi Tomahawk-ohjusten laukaisemiseen. Aseistuksen täydentävät Mk 60 ja Mk 67 merimiinat.[2]

Alusten omasuojana on sekä ulkoisia että rungon sisäisiä harhamaaleja. Lisäksi aluksille on asennettu AN/BLQ-10 ESM-järjestelmä. Alusten kaikuluotaimina ovat AN/BQQ-10 A-RCI kaikuluotain, hinattavat AN/TB-16 ja AN/T29A kaikuluotaimet. Aluksille on asennettu AN/BVS-1 photoioninen masto ja AN/BPS-16 merenkulkututka. Taistelunjohtojärjestelmä AN/BYG-1 (CCS Mk II) yhdistelee taktisten valvontajärjestelmien (TCS) tiedot ja tulenjohtojärjestelmän (WCS) ja siihen on liitetty viestijärjestelmät yhteyksien hoitamiseksi.[2]

Alusten voimanlähteenä on yksi S9G painevesireaktori, joka tuottaa höyryn kahdelle turbiinimoottorille. Järjestelmä tuottaa noin 40 000 hevosvoimaa yksiakseliseen pump jet -moottoriin. Aluksissa on myös apuvirtalaitteisto. Alusten maksiminopeus on reilusti yli 25 solmua, mutta tarkka tieto on salainen. Toimintamatkaa rajoittaa ainoastaan miehistön tarpeisiin varastoidut elintarvikkeet. Maksimisyvyys on luokiteltu salaiseksi, mutta oletettavasti noin 500 metriä. Aluksen normaalissa miehistössä on viitisentoista upseeria ja 120 miehistönjäsentä.[2]

Alukset

Mallineessa on esitetty Block I:n tiedot. Block II:een kuuluneissa aluksissa toteutettiin uudistettuja valmistusmenetelmiä, joiden vuoksi sektioita oli vähemmän alusten ollessa muuten identtisiä aiempien kanssa. Rannikolla operoimisen vuoksi aluksille tehtiin tilat yhdeksälle sukeltajalle ja luukku aluksesta poistumiseksi. Aluksille lisättiin myös estevaroitin ja miinan ilmaisin. Alusten torpedohuoneet oli mahdollista varustaa miehittämättömin sukelluslaittein tai sukeltajien kuljetuslaittein torpedojen tilalle.[3]

Block III:n merkittävin muutos on keulan kaikuluotain, kun otettiin käyttöön LAB-kaikuluotain. Luotain mahdollistaa paremman passiivisen toiminnan, mutta hieman heikomman aktiivisen kaikuluotauksen. Uusi kaikuluotain vapautti keulasta tilaa, jolloin painolastitankin voitiin uudelleen sijoittaa. Vapautuneeseen tilaan asennettiin kaksi Virginia Payload Tube (VPT)-asesiiloa kahdentoista pienempi halkaisijaisen VLS-siilon tilalle. Ensimmäiset VPT-siilot olivat uudelleen suunniteltuja Ohio-luokassa käytettyjä MAC-siiloja, kun neljä luokan aluksista muutettiin SSGN-tyypin risteilyalusten laukaisualustoiksi. Kuhunkin MAC-siiloon voidaan sijoittaa kuusi Tomahawk-ohjusta, mutta muidenkin hyötykuormien sijoittaminen on mahdollista. Block IV on vastaava kuin Block III, mutta sarjan veneissä pyritään helpottamaan ylläpitoa ja vähentämään telakointitarvetta elinkaaren aikana neljästä kolmeen. Telakointien määrän vähentämisellä voidaan lisätä aktiivikäytössä olevien veneiden määrää ilman uusia aluksia.[4]

Block V tulee sisältämään joko 10 tai 11 alusta ja sen tilaus valtuutus kahden ensimmäisen aluksen hankinnasta tullaan antamaan budjettivuonna 2019. Alusten pitkän toimitusajan osat tilattiin jo vuonna 2017, mutta varsinaiset hankintasopimuksia ei ollut vielä tehty kesäkuussa 2019. Sarjan valmistuttua laivastolle tulisi palata mahdollisuus massamaiseen Tomahawk-ohjusten käyttöön, mikä poistuu SSGN-modernisoitujen Ohio-luokan alusten poistuessa palveluksesta 2020-luvun aikana.[5]

Virginia-luokan sukellusveneet[4]
NimiTelakkaKölinlaskuVesille (kaste)PalvelusKohtalo
Block I (FY1998-FY2001) tilattu 30. syyskuuta 1998
USS Virginia[6]General Dynamics Electric Boat Division Co., Groton, Connecticut2- syyskuuta 199916. elokuuta 200323. lokakuuta 2004
USS Texas[7]Northrop Grumman Newport News Shipyard, Newport News, Virginia12. heinäkuuta 200231. heinäkuuta 20049. syyskuuta 2006
USS Hawaii[8]GD Electric Boat27. elokuuta 200417. kesäkuuta 20065. toukokuuta 2007
USS North Carolina[9]Newport News SB22. toukokuuta 200421. huhtikuuta 20073. toukokuuta 2008
Block II (FY2003-FY2008) tilattu 14. elokuuta 2003
USS New Hampshire[10]GD Electric Boat30. huhtikuuta 200721. kesäkuuta 200825. lokakuuta 2008
USS New Mexico[11]Newport News SB12. huhtikuuta 200813. joulukuuta 200827. maaliskuuta 2010
USS Missouri[12]GD Electric Boat27. syyskuuta 20085. joulukuuta 200931. heinäkuuta 2010
USS California[13]Newport News SB1. toukokuuta 20096. marraskuuta 201029. lokakuuta 2011
USS Mississippi[14]GD Electric Boat9. kesäkuuta 20103. joulukuuta 20112. kesäkuuta 2012
USS Minnesota[15]Huntington Ingalls Industries, Newport News, Virginia20. toukokuuta 201127. lokakuuta 20127. syyskuuta 2013
Block III (FY2009-FY2013) tilattu 22. joulukuuta 2008
USS North Dakota[16]GD Electric Boat11. toukokuuta 20122. marraskuuta 201325. lokakuuta 2014
USS John Warner[17]Huntington Ingalls Industries16. maaliskuuta 20136. syyskuuta 20141. elokuuta 2015
USS Illinois[18]GD Electric Boat2. kesäkuuta 201410. lokakuuta 201529. lokakuuta 2016
USS Washington[19]Huntington Ingalls Industries22. marraskuuta 20145. maaliskuuta 20167. lokakuuta 2017
USS Colorado[20]GD Electric Boat7. maaliskuuta 20153. joulukuuta 201617. maaliskuuta 2018
USS Indiana[21]Huntington Ingalls Industries16. toukokuuta 201529. huhtikuuta 201729. syyskuuta 2018
USS South Dakota[22]GD Electric Boat4. huhtikuuta 201614. lokakuuta 20172. helmikuuta 2019
USS Delaware[23]Huntington Ingalls Industries30. huhtikuuta 201620. lokakuuta 20184. huhtikuuta 2020
Block IV (FY2014-FY2018) tilattu 28. huhtikuuta 2014
USS Vermont[24]GD Electric Boat20. lokakuuta 201820. lokakuuta 201818. huhtikuuta 2020
USS Oregon[25]GD Electric Boat8. heinäkuuta 20175. lokakuuta 201928. toukokuuta 2022
USS Montana[26]Huntingotn Ingalls Industries16. toukokuuta 201812. syyskuuta 202025. kesäkuuta 2022
USS Hyman G. Rickover[27]GD Electric Boat11. toukokuuta 201813. heinäkuuta 20212022
USS New Jersey[28]Huntington Ingalls Industries25. maaliskuuta 201913. marraskuuta 20212022
USS Iowa[29]GD Electric Boat20. elokuuta 201920212022
USS Massachusetts[30]Huntington Ingalls Industries11. joulukuuta 202020222023
USS Idaho[31]GD Electric Boat24. elokuuta 202020222023
USS Arkansas[32]Huntington Ingalls Industries19. marraskuuta 202220242025
USS Utah[33]GD Electric Boat1. syyskuuta 202120242025
Block V (FY2019-FY2023)
SSN-802

Lähteet

  • Friedman, Norman: Signifigant Ships: Virginia (SSN-774) Class - Origins, Design drivers and Description. Seaforth World Naval Review 2020, 2019, s. 141–155. Barnsley, UK: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-5267-6062-3. (englanniksi)

Viitteet