Ville Nieminen

Suomessa Niemisen seuroja ovat olleet Koovee, Rauman Lukko ja Tappara, jonka liigajoukkueessa hän aloitti ammattilaisuransa kaudella 1994–1995. Colorado Avalanche varasi hänet NHL:ään kolmannella kierroksella (vuorolla 78) vuonna 1997. Tämän jälkeen hän pelasi kolme kautta AHL:ssä, Hershey Bearsin joukkueessa.

Kaudella 2000–2001 Nieminen pelasi sekä Coloradossa että Hersheyn AHL-joukkueessa.^[4] Hän aloitti kautensa jälleen AHL:ssä ja nousi ajoittain Coloradon pelaavaan kokoonpanoon, mutta vastuu NHL:ssä jäi ajoittain vain muutamien otteluiden mittaiseksi ja Niemiselle avautui pelipaikka Coloradosta lähinnä silloin, kun joku joukkueen muista pelaajista oli loukkaantuneena.^[4] Nieminen esitti seurajohdolle myös vaihtopyyntöjä päästäkseen toiseen seuraan, jossa hän voisi saada vastuuta NHL-joukkueen pelaavasta kokoonpanosta.^[4] Tästä huolimatta hänet kuitenkin päätettiin pitää Coloradossa. Nieminen sai todellisen tilaisuuden, kun hänelle avautui pelipaikka Coloradon toisesta hyökkäysketjusta Peter Forsbergin rinnalta, kun Coloradon laitahyökkääjä Adam Deadmarsh loukkaantui. NHL:n runkosarjassa Nieminen pelasi 50 ottelua pistein 14+8=22, ja AHL:ssä hän saavutti 28 ottelussa pistemäärän 10+11=21. Lopulta juuri ennen NHL:n siirtorajan umpeutumista Colorado kauppasi Deadmarshin Los Angeles Kingsiin vaihdossa puolustaja Rob Blakeen, ja Niemisen paikka Forsbergin rinnalla joukkueen toisessa ketjussa varmistui.^[4] Forsbergin loukkaantuminen pudotuspeleissä ei hidastanut hyvän pelivireen löytäneen Niemisen ja muun joukkueen tahtia, ja lopulta Colorado voitti NHL:n Stanley Cup-mestaruuden toisen kerran seurahistoriansa aikana, kun se kukisti NHL:n finaalisarjassa mestaruutta puolustaneen New Jersey Devilsin otteluvoitoin 4–3.^[5] Pudotuspeleissä 23 ottelua pistein 4+6=10 pelanneesta Niemisestä tuli historian viides Stanley Cupin voittanut suomalainen jääkiekkoilija.^[5]

Stanley Cupin voitettuaan Nieminen jatkoi Coloradossa myös kaudella 2001–2002. Hän pelasi Coloradossa 53 ottelua pistein 10+14=24, ennen kuin hänet kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin. Pittsburghissa Nieminen kiekkoili kauden loppuun 13 runkosarjan ottelussa, joissa hän teki pisteet 1+2=3. Heikon kauden pelannut Pittsburgh jäi kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle seurahistoriassaan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen

Nieminen pelasi NHL:ssä useassa eri joukkueessa. Coloradon ja Pittsburghin lisäksi hänen edustamiaan seuroja olivat Chicago Blackhawks, Calgary Flames, New York Rangers, San Jose Sharks ja St. Louis Blues. Vuonna 2004, edustaessaan Calgaryä, jossa pelasi vain loppukauden 2003–2004, hän pelasi toisen kerran urallaan Stanley Cupin loppuotteluissa, mutta tuolla kertaa Tampa Bay Lightning voitti mestaruuden.^[6]

NHL-kauden 2006–2007 jälkeen Nieminen jätti Pohjois-Amerikan jääkiekon ja palasi takaisin Eurooppaan, kun hän teki vuoden 2007 kesäkuussa kaksivuotisen sopimuksen ruotsalaisen Allsvenskan-seura Malmö Redhawksin kanssa.^[7] Malmö panosti joukkueeseensa kautta 2007–2008 varten suuresti,^[7] sillä seura tavoitteli paikkaa Ruotsin korkeimmalta sarjatasolta Elitserienistä kaudelle 2008–2009 pudottuaan Allsvenskaniin keväällä 2007.^[7] Nieminen pelasi seurassa hyvän kauden pelaten runkosarjassa 34 ottelua, joissa hän teki pisteet 9+15=24. Pudotuspeleissä Nieminen pelasi kymmenen ottelua tehoin 2+4=6. Malmö ei kovasta panostuksestaan huolimatta onnistunut nousemaan Elitserieniin, ja vuoden 2008 toukokuussa seura tiedotti ostaneensa Niemisen ulos sopimuksestaan, joka olisi kattanut Niemiselle ruotsalaisseurassa vielä kauden 2008–2009.^[8][9]

Pian sen jälkeen, kun Malmö oli ilmoittanut Niemisen sopimuksen purkautumisesta Niemisen ilmoitettiin tehneen kaksivuotisen sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa.^[9][10] Niemisen huhuttiin ennen Tapparan kanssa tehtyä sopimusta neuvottelevan useiden eri liigojen seurojen kanssa,^[11] mutta hän kertoi halunneensa itse siirtyä Tapparaan.^[11][9] Hänen mukaansa Tapparaan siirtymisessä edesauttoivat keskushyökkääjä Janne Ojasen päätös jatkaa peliuraansa tamperelaisseurassa, kuten myös Niemisen Viljami-pojan koulunkäynti.^[9] Kaudella 2008–2009 Nieminen teki runkosarjassa 55 ottelussa tehopisteet 21+20=41, mutta Tappara oli tilastollisesti kauden huonoimpia joukkueita eikä päässyt pudotuspeleihin sijoituttuaan runkosarjassa toiseksi viimeiselle sijalle.

Nieminen edusti Tapparaa vielä kauden 2009–2010 pelaten 55 runkosarjaottelua pistein 15+14=29 ja yhdeksän pudotuspeliottelua pistein 3+3=6, mutta Tapparan pudotuspelitaival katkesi puolivälierissä kun se hävisi KalPalle otteluvoitoilla 4–2.

Tappara ilmoitti kauden 2009–2010 jälkeen, ettei Nieminen jatka seurassa. Kaudeksi 2010–2011 Nieminen ja myös Tapparassa päättyneellä kaudella pelannut laitahyökkääjä Jonas Enlund siirtyivät kumpainenkin vuoden 2010 kesäkuussa yksivuotisilla sopimuksilla Venäjän KHL-liigan Sibir Novosibirskiin.^[12] Sibirissä Nieminen oli joukkueensa toiseksi tehokkain pisteidentekijä runkosarjassa tehtyään 53 ottelussa tehopisteet 12+23=35.

Kaudeksi 2011–2012 Nieminen siirtyi Sibiristä Neftehimik Nižnekamskiin yksivuotisella sopimuksella.^[13] Hänen kautensa seurassa kuitenkin päättyi nopeasti, sillä Neftehimik purki Niemisen sopimuksen kuuden runkosarjaottelun jälkeen vuoden 2011 lokakuussa.^[14][15] Nieminen ehti kuudessa Neftehimikissä pelaamassaan ottelussa merkkauttaa yhden maalin ja neljä rangaistusminuuttia.

Jätettyään Neftehimikin Nieminen onnistui löytämään uuden seuran nopeasti, kun hän solmi KHL-seura Dinamo Riian kanssa kauden 2011–2012 loppuun kestäneen sopimuksen.^[15] Niemisen sopimus myös Riian kanssa kuitenkin katkesi vajaan kahden kuukauden jälkeen, kun seura purki Niemisen sopimuksen 16 runkosarjaottelun jälkeen vuoden 2011 joulukuussa.^[16] 16 ottelussaan Nieminen merkkautti vain yhden maalisyötön ja yhteensä 14 rangaistusminuuttia.^[16]

Kahden KHL:ssä epäonnistuneen seurakokeilun jälkeen Nieminen siirtyi vuoden 2012 tammikuussa Ruotsin Allsvenskaniin Örebro HK:n joukkueeseen.^[17][18] Nieminen pelasi ensimmäisen ottelunsa Örebrossa kauden 2007–2008 seuraansa Malmö Redhawksia vastaan ja onnistui jo ensimmäisessä ottelussaan maalinteossa.^[19] Hän pelasi Örebrossa kauden loppuun ja teki runkosarjan 15 ottelussaan pisteet 5+4=9. Hän edusti Örebrota myös kuudessa pudotuspeliottelussa.

Venäjällä ja Ruotsissa vietetyn kauden 2011–2012 jälkeen Nieminen teki kaksivuotisen sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa.^[20] Tampereelle kaudeksi 2012–2013 palannut Nieminen pelasi kauden 17-vuotiaan Aleksander Barkovin ja Henrik Haapalan rinnalla Tapparan kärkiketjussa. Kausi oli Niemiselle henkilökohtaisella tasolla suurin menestys sitten AHL:n Hershey Bearsissa vietetyn kauden 1999–2000, sillä Barkovin rinnalla Nieminen teki koko SM-liigauransa suurimman yhden kauden maali-, piste- ja syöttölukemansa viimeistellessään runkosarjassa tehopisteet 22+28=50. Hänen tehotilastonsa oli +17, ja koko runkosarjan pistepörssissä hän sijoittui kahdeksanneksi. Tappara oli Helsingin Jokerien jälkeen runkosarjan toiseksi paras joukkue ja eteni pudotuspeleissä pisteet 3+3=6 tehneen Niemisen johdattamana finaalisarjaan, jossa se kuitenkin koki tappion Porin Ässille, joka voitti mestaruuden otteluvoitoin 4–2. Hopeamitaliin päättyneen finaalisarjan jälkeen Nieminen sanoi Tapparan olevan valmis mestariksi vuoden kuluttua.^[21]

Kaudella 2013–2014 Tapparan kapteenina pelannut Nieminen teki runkosarjan 55 pelaamassaan ottelussa tehopisteet 7+15=22.^[22] Tappara oli runkosarjassa toinen. Niemiselle kauden runkosarja ja pudotuspelit eivät tuottaneet tehopisteiden osalta edellisen kauden tapaista menestystä ja pudotuspelien puolivälieräsarjassa Lahden Pelicansia vastaan tehottomuudesta kärsinyt Nieminen sai jopa seurata yhden ottelun sivusta.^[23] Tappara eteni kauden pudotuspeleissä aina finaalisarjaan asti, jossa se kohtasi runkosarjan voittajajoukkueen, Oulun Kärpät.^[24] Tappara johti finaalisarjaa jo otteluvoitoin 3–1, mutta Kärpät onnistui tasoittamaan ottelusarjan ja venyttämään mestaruuden ratkaisun seitsemänteen loppuotteluun.^[25] Suomen mestaruus ratkesi lopulta mitä tiukimmalla tavalla, kun Kärppien laitahyökkääjä Juhamatti Aaltonen laukoi Kärpät mestariksi seitsemännen ottelun jatkoajalla.^[26] Näin ollen Tapparan ja pudotuspeleissä tehopisteet 3+3=6 viimeistelleen Niemisen oli tyydyttävä hopeamitaliin jo toisena vuonna perättäin. Niemisen pudotuspelien kolme maalia olivat jokainen otteluidensa voitto-osumia.

Toukokuun 2014 alussa Tappara ilmoitti, ettei seura käytä Niemisen sopimuksen optiota tulevalle kaudelle.^[27] Nieminen kumosi tämän jälkeen huhun mahdollisesta, pelaamiseen vaikuttaneesta loukkaantumisesta sekä hänen ja Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorven päättyneen kauden aikana huonontuneista väleistä.^[28] Hän kertoi, että olisi itse ollut halukas jatkamaan uraansa Tapparassa.^[29] Niemisen huhuttiin siirtyvän muun muassa takaisin Ruotsiin ja Venäjälle kuten myös Helsingin IFK:hon,^[28][30] mutta Nieminen itse kertoi olevansa edelleen tietämätön tulevan seuransa suhteen.^[28] Tapparan ratkaisu Niemisen option hylkäämisestä herätti suuresti närkästyneisyyttä seuran kannattajien keskuudessa.^[31] Toukokuun lopulla Niemisen ilmoitettiin siirtyvän Lukkoon.^[32] 19. helmikuuta 2015 Ville Nieminen ilmoitti viihtyneensä varsin mainiosti Lukon pelijoukkueessa, mutta lopettavansa silti pelaamisensa kevääseen 2015.^[33]

Nieminen pelasi 24 A-maajoukkueottelua Suomen paidassa. Näihin lukeutuu kahdet olympialaiset ja yksi World Cup -turnaus, mutta ei yhtään MM-turnausta. Niemisen saldona maajoukkuepeleistä on yksi olympiahopea (Torino 2006) ja World Cup -hopea (2004).

Nieminen aloitti vuonna 2015 Mestis-joukkue KeuPa HT:n päävalmentajana. Kaudesta 2016–2017 lähtien Nieminen toimii Jukurien apuvalmentajana.^[34] Keväällä 2018 Nieminen nimettiin Lahden Pelicansin uudeksi päävalmentajaksi kauden 2017–2018 lopuksi. Hän aloitti tehtävänsä kesällä kautta 2018–2019 varten. Kaudella 2018–2019 Pelicansin pelatessa HPK:ta vastaan Nieminen sai suihkukomennuksen heitettyään tavaroita jäälle. Jäälle lensivät pyyhe, pikkutakki ja juomapulloja.^[35]

Kaudella 2019–2020 Nieminen erotettiin Pelicansin päävalmentajan tehtävästä joukkueen alhaisen sijoituksen vuoksi.^[36]

Kaudeksi 2020–2021 Nieminen siirtyi HockeyAllsvenskan-joukkue MODO Hockeyn päävalmentajaksi.^[37]

Kaudet 2022-2023, reilun puolistoista kautta Nieminen toimi JYPin apuvalmentajana. Kesken kauden 2023-2024 Rautakorpi sekä Nieminen saivat potkut.^[38] Kaudeksi 2024-2025 Nieminen palaa Tapparan valmennustiimiin U20-joukkueen päävalmentajana.^[39]

Nieminen voitti rullakiekon Suomen mestaruuden pelatessaan Team 957:n paidassa vuonna 1999 sekä Pahalammen riveissä vuonna 2014. Hänet valittiin tuolloin myös vuoden rullakiekkoilijaksi Suomessa sekä Rullakiekon SM-liigan All Stars -kentälliseen.^[40][41] Ville Nieminen avioitui kaikessa hiljaisuudessa Kaisa (o.s. Nurmi) Niemisen kanssa elokuussa 2008.^[42] Heillä on kolme lasta.^[43]

Niemisen anoppi Anne Nurmi oli myös 80-luvulla maajoukkuetason jääkiekkoilija. Ville Niemisen isä Esa Nieminen pelasi 29 ottelua SM-sarjassa Tapparan ja Hilparan joukkueissa vuosina 1964-1970. Villen poika Viljami puolestaan debytoi Tapparan miesten joukkueessa maaliskuussa 2022. Villen siskontytär Linnea Melotindos pelaa Naisten liigaa Ilveksen joukkueessa.^[44]

• Stanley Cup -mestaruus kaudella 2000–2001
• Olympiahopeaa 2006
• Maailmancupin hopeaa 2004
• Jääkiekon SM-liiga -hopea kaudella 2012–2013 ja 2013–2014

• Ville Nieminen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

• Ville Nieminen nhlfinns.comissa
• Ville Nieminen Twitterissä