Ville Haapasalo

Haapasalo on alun perin kotoisin Hollolasta, ja hän harrasti lapsena teatterinäyttelemistä, jääkiekkoa ja kansantansseja. Hän oli erityisen innostunut näyttelemisen ohella jääkiekosta, jonka lopetti 19-vuotiaana.^[8] Kirjoitettuaan ylioppilaaksi lahtelaisesta Salpausselän lukiosta keväällä 1991 Haapasalolla oli aikomuksena lähteä Isoon-Britanniaan pyrkimään teatterikorkeakouluun.^[9]

Kuultuaan sattumalta samasta opiskelumahdollisuudesta Neuvostoliiton Leningradissa, eli nykyisessä Venäjän Pietarissa, päättikin hän lähteä sinne pääsykokeisiin täysin venäjän kieltä taitamattomana. Haapasalo sai opiskelupaikan pietarilaisesta teatteriakatemiasta, jossa hän aloitti opinnot ylioppilasvuotenaan akatemian ensimmäisenä ulkomaalaisena.^[10] Haapasalo oppi opiskelujensa aikana venäjän kielen erinomaisesti ääntämistä myöten ja valmistui vuonna 1995.

Haapasalosta tuli yhtäkkiä julkisuuden henkilö Venäjällä elokuvan Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia menestyksen vuoksi. Ensi-ilta oli Sotšin elokuvajuhlilla vuonna 1995. Elokuva oli äärimmäisen pienellä budjetilla valmistettu, mutta suurena yllätyksenä se nousi suosioon,^[11] ja on edelleenkin Venäjän kaikkien aikojen katsotuin komedia.^lähde? Sille valmistui kolme vuotta myöhemmin jatko-osa Kalastuksen kansallisia erikoisuuksia (1998), jossa Haapasalolla oli sivuosarooli.^[12]

Huolimatta suuresta näkyvyydestään Venäjällä hän pysyi pitkään varsin tuntemattomana Suomessa. Haapasalon voidaan katsoa tulleen kuuluisaksi Suomessa vasta vuonna 2002 näyteltyään pääosaa venäläisessä elokuvassa Käki, joka levitettiin Suomenkin markkinoille. Haapasalo palkittiin roolisuorituksestaan Venäjän elokuvataiteen valtionpalkinnolla. Hän sai myös presidentti Vladimir Putinilta Venäjän valtiontaiteilijan arvon ja oikeuden taiteilijaeläkkeeseen.^[13]

Ensimmäinen Haapasalon isännöimä suomalainen televisio-ohjelma oli Perjantai-illan unelma, jota esitettiin vuosina 2005–2006. Hän on myös juontanut muun muassa Venäjälle ja Yhdysvaltoihin sijoittuvia matkailuohjelmia, kuten 30 päivässä -sarjat Yle Teemalla.^[14]

Haapasalo on myös teatterinäytellyt esimerkiksi Koko-teatterissa, ja toiminut suomenkielisenä ääninäyttelijänä muun muassa animaatioelokuvissa Naapurini Totoro ja Itse ilkimys sekä animaatiosarjassa Muumilaakso. Lisäksi Haapasalo on esiintynyt suomalaisessa draamasarjassa Tappajan näköinen mies (2011) sekä Hölmö nuori sydän -draamaelokuvassa (2018).

Haapasalo on naimisissa näyttelijä Saara Hedlundin kanssa,^[15] ja heillä on kaksi lasta.^[1] Lisäksi Haapasalolla on poika (s. 2009) ohjaaja Tina Barkalajan kanssa.^[16][17]

Vuoden 2016 syyskuussa Haapasalo avasi Helsingin Punavuoreen Purpur-nimisen georgialaisen ravintolan.^[18] Hän avasi myös toisen Purpur-ravintolan vuoden 2017 lokakuussa Tampereen Frenckelinaukion reunalle.^{[19] [20]}

2020 Haapasalo jäi koronaepidemian takia työttömäksi ja perusti Puumalaan pienleipomon, jossa valmistetaan hatšapureja.^[21] Hatšapurit esipaistetaan Puumalassa ja lämmitetään myyntipaikoilla.^[22] Vuonna 2021 hatšapureja myytiin kuudesta vaunusta ympäri maata^[23] ja Puumalan Hatsapuri Oy työllisti viitisentoista henkeä.^[24]

Haapasalo oli osaomistajana myös Helsingissä Pohjoisesplanadilla lokakuussa 2021 avatussa Davai Davai -nimisessä ”neuvostoravintolassa”, jonka ruokalista oli läpileikkaus Venäjän, Baltian maiden ja Kaukasuksen keittiöiden tarjonnasta. Venäjän Ukrainassa helmikuussa 2022 aloittama sota aiheutti kuitenkin ravintolan lopettamisen toukokuussa 2022.^[25] Toukokuussa 2023 Haapasalo avasi Kallioon georgialaisen Adzika-nimisen ravintolan.^[26]

• Haapasalo, Ville: ”Et kuitenkaan usko...” Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä. Haastattelija: Kauko Röyhkä. Valokuvaaja: Juha Metso. Jyväskylä: Docendo, 2013. ISBN 978-952-291-012-7.
• Taiteilijaelämää: Ville Haapasalo (videohaastattelu) areena.yle.fi. Viitattu 17.2.2012.

• ”Et kuitenkaan usko...” Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä. Haastattelija: Kauko Röyhkä. Valokuvaaja: Juha Metso. Jyväskylä: Docendo, 2013. ISBN 978-952-291-012-7.
• ”Et muuten tätäkään usko...” Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä. Haastattelija: Kauko Röyhkä. Valokuvaaja: Juha Metso. Jyväskylä: Docendo, 2014. ISBN 978-952-291-071-4.
• Ville Haapasalo ja Kauko Röyhkä: Makujen matka – Georgia. Kuvat: Juha Metso, Docendo, 2015 ISBN 9789522911810
• Juha Metso, Ben Henriksson, Hasse Härkönen: Vimpan päälle kalareissu. Ville Haapasalo. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 9789511303824.
• Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä, Juha Metso: Junamatka Moskovaan. Helsinki: Docendo, 2017. ISBN 9789522913906.
• Ville Haapasalo ja Aija Kuparinen: Villen keittiössä. Ruokaa Sambiasta Saamenmaahan. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31400-4.
• Ville Haapasalo, Juha Metso ja Petri Pietiläinen: Sieniä ja villiruokaa Villen tapaan. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-34717-0.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ville Haapasalo.

• Ville 30 päivässä -ohjelmien nettisivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (yle.fi)
• Taiteilijaelämää: Ville Haapasalo (videohaastattelu) areena.yle.fi.
• Ville Haapasalo Elonetissä.
• Ville Haapasalo Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Ville Haapasalo Venäjän televisioon (Arkistoitu – Internet Archive) (iltasanomat.fi)
• YLE Teema: Venäjän halki 30 päivässä
• Iltalehden Julkkislista: Ville Haapasalo
• Ville Haapasalo haluaa eläkkeelle (Me Naiset 17.6.2010)
• Ville Haapasalo keskiviikon tv-tähti – näin hän on muuttunut! (2.1.2013) (Arkistoitu – Internet Archive) (iltasanomat.fi)
• Tämän takia Ville Haapasalo pitää aina pipoa päässä (28.9.2014) (menaiset.fi)
• Yle Areena: Altai 30 päivässä. Ville Haapasalon seikkailu mystiseen Altai-vuoristoon.