Venezuelan talous

Venezuelan talous on markkinaperustainen sekatalous, jossa öljyn tuotannolla ja viennillä on merkittävä osuus.Se on maailman mitassa parempaa keskitasoa, koska sen asukaskohtainen BKT vuonna 2014 oli 68. sijalla muihin maihin verrattuna. Venezuelan koko bruttokansantuotanto on 31. sijalla. Maan talous perustuu noin puoliksi öljyn vientiin. Maa on viidenneksi suurin öljynviejä. Lisäksi maa vie muun muassa maataloustuotteita, ja sillä on tuottava teollisuus. Venezuelaan tuodaan erilaisia koneita, raaka-aineita ja kulutustavaroita. Maan talous kasvoi 1950-luvulta 1980-luvulle. Väestöön nähden maa tuottaa liian vähän elintarvikkeita.

Venezuelan talous
Caracas
Caracas
ValuuttaVenezuelan bolívar
Tilikausikalenterivuosi
JäsenyydetWTO, OPEC, Unasur, Mercosur, ALBA
Tilastot
BKT205,8 mrd. USD (2014 arvio)[1]
- kasvu-4 % (2014 arvio)[1]
Inflaatio62,2 % (2014 arvio)[1]
Työvoima14,34 milj. (2014 arvio)[1]
Työttömyys8 % (2014 arvio)[1]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti83,2 mrd. USD (2014 arvio)[1]
Tuonti50,34 mrd. USD (2014 arvio)[1]
Julkinen talous
Julkinen velka51,4 prosenttia bruttokansantuotteesta (2014 arvio)[1]

Kaudellaan 1999–2013 Venezuelan presidentti Hugo Chavez pyrki kehittämään maahan sosialismia. Seurauksena oli korkea inflaatio sekä energia- ja ruokapula. Öljyn hinnan aleneminen supisti taloutta 2010-luvulla. Sosialismin takia yksityisyrittäjien on maassa vaikea toimia. Venezuelan luottokelpoisuus on alhainen ja sijoittajien riski korkea.

Pääpiirteet

Maa on maailman viidenneksi suurin öljyntuottaja ja maan talous on 80-prosenttisesti riippuvainen öljystä. Öljytulot kattavat nimittäin kolmanneksen maan bruttokansantuotteesta, 80 prosenttia vientituloista ja yli puolet hallinnon kustannuksista.lähde? Bensiini on Venezuelassa maailman halvinta. [2] Maan valuuttavarannosta yli 60 prosenttia on kullassa, mikä on 8 kertaa enemmän kuin lähialueen maissa keskimäärin.lähde?

Maassa on öljyn lisäksi rikkaat esiintymät hiiltä, rautaa, bauksiittia ja kultaa. Halpa energia on mahdollistanut raskaan teollisuuden kehittämisen ja maa on yksi suurimmista alumiinin tuottajista. Maataloustuotteista Venezuela vie ulkomaille kahvia, kaakaota ja puuvillaa.lähde?

Venezuelan tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat, jonne menee yli puolet viennistä. Yhdysvaltain talous onkin suuresti riippuvainen Venezuelan öljystä.lähde?

Historia

Venezuelan talous siirtyi maatalouskeskeisyydestä öljykeskeiseksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kaupallinen öljyntuotanto alkoi Venezuelassa 1917. Toisen maailmansodan jälkeen maa oli 15 vuoden ajan maailman tärkein öljynviejä, kunnes Persianlahden maat sivuuttivat senlähde?. Venezuela oli perustamassa OPEC:ia 1959. 1970-luvulla öljy toi lisätuloja maalle, kun öljykriisi johti sen hinnan nousuun. Niinpä rahaa riitti mitä hirveimpään kerskakulutukseen. Muut tärkeät tuotannon alat unohdettiin kokonaan. Elintarvikkeita maa ei tuottanut omaan kulutukseensa 1980-luvun alussa läheskään tarpeeksi. Omavaraisuuteen ei ole vieläkään päästy. Korruptio on vaivannut maan talouttakin. Inflaatio oli ajoittain 1980- ja 1990-luvulla korkea. 1980-luvulla öljyn hinta halpeni ja painoi Venezuelan taloutta alas.lähde?

Pankkikriisi koetteli maata 1994-1995. Monet pienet ja keskisuuret yritykset tekivät konkurssin. Ruoan, vaatteiden ja kuljetuksen hinnat nousivat pilviin. Ihmiset osoittivat mieltään korkeita ruoan hintoja vastaan. Caldera koetti paikata taloutta uusliberaalilla talouspolitiikkalla. Taloutta yksityistettiin ja raha devalvoitiin. Tämä nosti hintoja entisestään.lähde?

Calderan ja Venezuelan hallitus arvioi talouden kasvaneen 2,7 prosenttia vuonna 2001. Öljyn hinnan nousu maailmankaupassa auttoi Venezuelaa ylös vuoden 1999 lamasta. Muiden tuotteiden puute, pääoman pakeneminen ulkomaille ja väliaikainen öljyn hinnan lasku aiheuttivat kuitenkin ongelmia taloudelle vuonna 2002. Asian auttamiseksi hallitus päätti kelluttaa valuutta bolívaria, minkä seurauksena sen arvo laski tuntuvasti. 2000-luvun lopussa Venezuelan talous ajautui pahoihin vaikeuksiin.lähde?

Pula perushyödykkeistä

Tyhjiä kaupan hyllyjä Venezuelassa marraskuussa 2013.

Sosialistipresidentti Hugo Chávezin kautta leimasi pula perushyödykkeistä. Se johtui osin maan sosialistisesta talouspolitiikasta ja osin harmaasta taloudesta, keinottelusta ja korruptiosta ja yrittäjien tekemistä vastatoimista hallituksen politiikkaan. Talouspulan on muuttanut pahaksi vuonna 2014 tapahtunut öljyn maailmanmarkkinahinnan lasku. Venezuelalla ei ole vuonna 2016 varaa ostaa ulkomailta tarvittavaa määrää ruokaakaan ilman velan ottoa tai valuuttavarannon myyntiä.lähde?

Chávezin kausi

Sosialismia luonut Hugo Chávez nousi Venezuelan johtoon 1999 ja valtio pyrki tämän jälkeen ohjaamaan taloutta ja tuotantoa. Chávez yritti parantaa köyhien asemaa ja asetti köyhiä suosiakseen ruoan hintakaton. Tämä johti hamstraukseen ja ruokapulaan.[3] Ruoantuottajat ja muutkin tuottajat myivät ja salakuljettivat tuotantoaan mieluiten naapurimaihin[4] kuin myivät kotimaassa.[5]

Salakuljetus ja hintakatot

Niiden venezuelalaisten osuus, joilla eivät rahat riitä ruokaan, kasvoi nopeasti Maduron kaudella.
Venezuelan muun kuin öljyn vienti. Oranssi, tuotteet, keltainen palvelut.

Uutistoimisto AP:n mukaan Venezuelan joukot pyrkivät estämään mittavaa ruoan salakuljetusta, erityisesti niukkojen hyödykkeiden kuten maidon. Chávez uhkasi pakkolunastaa maitotiloja tai meijereitä, jos ne salakuljettavat maitoa Kolumbiaan tai myyvät sitä juuston valmistukseen saadakseen paremman hinnan kuin myydessään sitä kotimaan kulutukseen.[6] Koska riisinjalostustehtaat eivät Chávezin mielestä toimineet hintakaton vuoksi tehokkaasti, Chávez määräsi helmikuussa 2009 sotavoimat ottamaan haltuun kaikki riisinjalostustehtaat ja pakottamaan ne tuottamaan täydellä kapasiteetilla.[7]

Tammikuussa 2007 julkaistujen tietojen mukaan Chávezin hintakatot aiheuttivat rakennusteollisuudelle materiaalipulaa.[8] Seuraavana vuonna 2008 Chávez määräsi sosialisoimaan sementtiteollisuuden, koska se myi ulkomaille tuotteitaan saadakseen niistä paikallista hintakattoa korkeamman markkinahinnan.[9]

Maataloustuotanto väheni,[10] hallituksen painottaessa öljyntuotantoa. Tämä johti siihen, että talous tuli erittäin riippuvaiseksi öljystä. Öljyntuotanto putosi neljänneksellä sosialistien valtakaudella.[11] Öljyn hinnanalennukset 2000-luvun lopussa romuttivat taloutta entisestään. Köyhä kansanosa hyötyi Chávezin ajamista tulonsiirroista. Chávezinkin kautta vaivasivat tuhlaus ja taitamattomuus. Vaikka hän yritti kitkeä korruptiota, se lisääntyi enisestään. Infrastruktuuri rapautui, valuutta oli yliarvostettu ja teollisuus toimi huonosti[12].

Energiapula

Öljyn hinnanlasku 2008–2009 jähmetti maan talouden, vaikka hinta on paljon korkeammalla kuin ennen Chávezin kautta ja muu maanosa pärjäsi paremmin. Reaalipalkat laskevat, tuotteista on pulaa – nyt lihastakin – ja sähkökatkot ovat päivittäisiä. Valuutan arvo vapailla pimeillä markkinoilla on enintään puolet nimellisestä.[13] 2010-luvulla oli maassa pula sähköstä ja ruoasta.[14]

Öljyrikkaassa vesiputousmaassa on historian pahin energiapula, sähkökatkoja tulee pitkin päivää, jopa kahdeksan tunnin mittaisia. Lihaa on jälleen alettu suolata vanhan ajan malliin, koska sähköllinen aika ei riitä pitämään jääkaappeja kylminä. Arvostelijoiden mukaan hallitus ei ole tehnyt energiainvestointeja ajallaan. Chávez on sosialisoinut useita Caracasin keskustarakennuksia ja määrännyt suuryritykset ja laitokset vähentämään 20 prosenttia energiankulutuksestaan kahden päivän sähkökatkorangaistuksen uhalla.[15]

Chávezin jälkeen

2010-luvulla oli maassa pula sähköstä, ruoasta[14] ja lääkkeistä. Monet hyödykkeet olivat säännösteltyjä. Venezuelan presidentti Nicolas Maduro julisti maan taloudelliseen poikkeustilaan tammikuussa 2016. Ruokapula paheni ja maa myi kultavarantoaan pois. Mellakoijat varastivat paikoin kaupoista ruoka-aineita.[16].

Talouden supistuminen

Lääkintätarvikkeiden puute aiheutti runsaasti kuolemaantapauksia.lähde? Maan bruttokansantuote supistui. Vuonna 2015 maan inflaatio oli sen historian korkein, yli sataprosenttia.[17] Mutta työttömyys oli vain kahdeksan prosentin luokkaa. Ulkopuolisen arvion mukaan Venezuela on yksityisyrittäjälle maailman vaikeimpia maita.lähde? Maassa oli mellakoita vuosina 2014-2016.lähde?

Kultavarannon myynti

Venezuelan presidentti Nicolas Maduro julisti maan taloudelliseen poikkeustilaan tammikuussa 2016. Ruokapula paheni.Maaliskuussa Venezuela myi noin neljäsosan kultavarannostaan elvyttääkseen taloutta, jossa inflaatio kiihtyi yli 500 prosenttiin[18]. Työviikko lyhennettiin kaksipäiväiseksi,[16] ja kelloja siirrettiin puolella tunnilla energian säästämiseksi. Mellakoijat varastivat paikoin kaupoista ruoka-aineita.[16]. Muun muassa suuri oluttehdas lakkautti toimintansa, kun ohran maahantuonti ei enää onnistunut. Presidentti syytti tehtaan sulkeneita liikemiehiä salaliitosta[19].

Pakotteet

Vuonna 2017 talouskriisi aiheutti pitkään jatkuneet mielenosoitukset. Maduro kukisti levottomuudet keskittämällä valtaa enemmän itselleen. Tämä aiheutti kovaa kritiikkiä kotimaassa ja ulkomailla. Venezuelan valtion kassa oli lähes tyhjä. Ihmiset olivat laihtuneet ruokapulan takia. Elokuussa 90 prosenttia venezuelalaisista sanoi kyselyssä, ettei ollut kyllin varaa ruokaan[20]. Ruokaa kun myytiin kalliilla mustan pörssin hinnalla. Pääkaupungissa ihmiset jonottivat avustuksia. Yhdysvallat kiristi talouspakotteitaan. Se piti maan hallintoa korruptoituneena ja köyhyyttä lisäävänä[21]. Se kielsi elokuussa 2017 Yhdysvaltain pankkeja sijoittamasta Venezuelaan[22][23]. Mutta maa osti yhä öljyä Venezuelasta. Venäjä antoi yhä lainoja. Maan öljy-yhtiön Rosneftin uskottiin siten havittelevan itselleen Venezuelan öljyntuotantoa. [24]. Maduro syytti yhä länsimaiden talouspakotteita Venezuelan talouskriisistä eikä halunnut markkinauudistuksia[25]. Luottoluokittaja Fitch laski Venezuelan luottokelposuuden marraskuussa 2017 luokkaan C, joka on alin.[26].

Lähteet

Aiheesta muualla