Vaaksa vaaraa

vuoden 1965 elokuva

Vaaksa vaaraa on Aito Mäkisen ohjaama jännityselokuva vuodelta 1965. Elokuvan pääosassa on Elina Salo. Elokuvan ulkokuvauksessa näkyy ranskalaisen uuden aallon elokuvan vaikutus, samoin Carolan esittämät laulut edustavat samaa linjaa.[1]

Vaaksa vaaraa
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
OhjaajaAito Mäkinen
KäsikirjoittajaAito Mäkinen
Heikki Katajisto
TuottajaRisto Orko
SäveltäjäPentti Lasanen
KuvaajaHeikki Katajisto
LeikkaajaAito Mäkinen
LavastajaAito Mäkinen
PääosatPekka Sahenkari
Carola
Elina Salo
Valmistustiedot
ValmistusmaaSuomi
TuotantoyhtiöSuomi-Filmi Oy
Ensi-ilta3. joulukuuta 1965
Kesto84 min
Alkuperäiskielisuomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Juoni

Puhelinlaitoksen työntekijä, insinööri Paavo Kostiander (Pekka Sahenkari) saa postipaketin, jossa on pommin laukaisukoneisto. Väärään paikkaan joutunutta laitetta hamuavat rikolliset lähtevät Paavon perään. Itse pommi on puhelinlaitoksella, jonne Paavo sekä tyttöystävä Liisa (Elina Salo) ja iskelmälaulaja Nina (Carola) päätyvät. Takaa-ajo ja maanalaiset käytävät luovat jännitystä.

Näyttelijät

 Pekka Sahenkari  Paavo Kostiander, Puhelinlaitoksen virkailija 
 Carola  Nina, iskelmälaulaja 
 Elina Salo  Liisa Liljefors, Paavon morsian 
 Susanna Wilska  Linnea, Liisan 6-vuotias serkku 
 Lemmikki Louhimies  Lemmikki, Puhelinlaitoksen vikakonttorin tarkkailija 
 Jukka Lampinen  Jukka, Paavon ystävä 
 Eddie Stenberg  Theodor, rikollisjoukon päällikkö 
 Yrjö Tähtelä  Ripa, rikollinen 
 Ilari Paatso  hovimestari 
 Jukka Pakaslahti   Teejii, rikollinen 

Tausta

Vaaksa vaaraa on Aito Mäkisen esikoisohjaus. Sitä edelsi Onnelliset leikit, jossa on hänen osuutenaan 41-minuuttinen lyhytelokuva Juulia. Kuvaaja Heikki Katajisto, joka osallistui tässäkin kuten usein myöhemminkin käsikirjoituksen tekoon, teki sittemmin yhteistyötä ennen kaikkea Anssi Mänttärin kanssa.[2]

Elokuvan pääosassa näyttelevä Elina Salo oli aiemmin näytellyt kepeissä komedioissa ja profiloitui myöhemmin työläiselokuvien näyttelijäksi. Vaaksa vaaraa poikkeaa näistä trillerinä. Elokuva poikkeaa myös ohjaukseltaan aiemmista näytelmäelokuvista: sen katumaisemissa näkyy ranskalaisen uuden aallon elokuvan vaikutus, samoin Carolan esittämät laulut edustavat samaa hillittyä linjaa.[1] Carola esitti yökerholaulajan roolissa elokuvassa kappaleet ”Keskitie” ja ”Vastakohdat”, joka julkaistiin myös levynä.[3]

Vastaanotto

Erään kriitikon mukaan elokuva on ”huvittavaa kuusikymmentäluvun Suomi-coolia”[4], toisen mielestä ”juoni on typerä”[5]. Sitä on kuitenkin pidetty suomalaisen uuden aallon virstanpylväänä, jolla on tekniset ansionsa.[6]

Palkinnot ja tunnustukset

Lähteet

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.