Unkarinsyreeni
Unkarinsyreeni (Syringa josikaea) on syreenien (Syringa) suvun laji, joka on kotoisin Karpaateilta. Se kasvaa kahdesta neljään metriä korkeaksi pensaaksi tai pieneksi puuksi.[2]
| Unkarinsyreeni | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit |
| Alakaari: | Koppisiemeniset |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Öljypuukasvit Oleaceae |
| Suku: | Syreenit Syringa |
| Laji: | josikaea |
| Kaksiosainen nimi | |
Syringa josikaea | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Unkarinsyreeni on kausivihanta noin 2–4 metriä korkea ja noin 1–3 metriä leveä pysty- ja jäykkähaarainen puu tai pensas.[2][3][4] Se eroaa pihasyreenistä siten, että lehdet ovat suippotyvisiä ja -kärkisiä. Pihasyreenin lehdet ovat tyvestään herttamaisia. Lehtien lavat ovat ehyitä, 6–12 cm pitkiä, muodoltaan soikeasta soikeanpuikeaan ja tyvi suippo–leveänsuippo.[5] Alta lehdet ovat sinertävänvalkoisia ja harvakarvaisia.[2]
Kukinto on tiheä, runsaskukkainen ja noin 10–16 cm pitkä kartiohuiskilo. Teriöt ovat tummanvioletteja ja niiden torvet suppilomaiset, tuoksuvat heikosti, kärjestä liuskaiset, liuskoja on neljä. Liuskat ovat pystyjä, kun ne puistosyreenillä kääntyvät sivulle ja aukeavat kokonaan. Kukat ovat hyönteispölytteisiä ja hedelmä on kota. Pensas kukkii kesä-heinäkuussa.[2][3][4][5]
Levinneisyys
Unkarinsyreeni on kotoisin Karpaateilta. Luonnonvaraisena sitä kasvaa enää 17 varmistetusta paikasta Ukrainan Karpaateilta ja 7 paikasta Romanian Apusenivuorilta. Suurin osa kasvualueista on pieniä, ja yksilömäärä on selvästi pienenemässä, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee lajin erittäin uhanalaiseksi.[1]
Puutarhakasvina
Unkarinsyreeniä kasvatetaan puutarhakasvina laajoilla alueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.[1] Suomessa se menestyy vyöhykkeillä I–VIII[3][4] ja sitä tavataan pohjoisessa Inaria myöten.[5]
Kaarisyreeni (Syringa × josiflexa) on unkarinsyreenin ja nuokkusyreenin risteytys.[3]
Kasvupaikka
Unkarinsyreeniä tapaa lajiaitona vanhoissa puistoissa ja puutarhoissa harvoin. Se kasvaa muiden syreenien lailla parhaiten runsasmultaisessa, tuoreessa, ravinteikkaassa ja läpäisevässä maassa, mutta vaatimattomampikin maaperä käy. Aurinkoisella kasvupaikalla kukinta on parhaimmillaan. Kasvia ympäröivä maa peitetään hakkeella rikkaruohokasvun ehkäisemiseksi.[5]
Lähteet
- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto, Arto, Lampinen, Raino, Piirainen, Mikko, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno, Uotila, Pertti & Väre, Henry. 2005. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21. p. 67.
