Trijodityroniini
Trijodityroniini (3,3′,5-L-trijodityroniniini) eli (L-)T3-hormoni on maksan, munuaisten, kilpirauhasen ja muiden kudosten tuottama aktiivinen kilpirauhashormoni[1].
| Trijodityroniini | |
|---|---|
-Triiodthyronine_Structural_Formulae_V2.svg) | |
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | (2S)-2-amino-3- [4-(4-hydroksi-3-jodifenoksi)- 3,5-dijodifenyyli]propaanihappo |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | c1cc(c(cc1Oc2c(cc(cc2I)C[C@@H](C(=O)O)N)I)I)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C15H12I3NO4 |
| Moolimassa | 650,9776 g/mol |
| Sulamispiste | 234–238 °C |
Eimistö tuottaa keskimäärin 30 mikrogrammaa trijodityroniinia päivässä[2]. Eläinkokeiden perusteella on päätelty, että siitä noin 20 prosenttia erittyy kilpirauhasesta ja loput 80 prosenttia muodostuu suoraan kohdekudoksissa. Kudokset valmistavat tarvitsemaansa trijodityroniinia kilpirauhasen erittämästä tyroksiinista.[3]
Osa tyroksiinista tuotetusta trijodityroniinista on kuitenkin käänteiseksi trijodityroniiniksi (engl. reverse T3, RT3) kutsuttua R-isomeeria, jolla ei ole hormonaalista vaikutusta[4]. Joskus 3 5′-deiodinaasientsyymin tuottaman RT3:n osuus kasvaa epätavallisen suureksi.
Trijodityroniinia käytetään lääkekäyttöön tuotettavan pitkävaikutteisen synteettisen natriumliotyroniinin raaka-aineena[5].
Trijodityroniinimolekyylissä on kolme jodiatomia ja sen puoliintumisaika on yksi vuorokausi[6]. T3-hormoni on rakenteeltaan muutoin samanlainen kuin T4-hormoni, mutta siinä on yksi jodiatomi vähemmän. T3 on biologisesti merkittävästi aktiivisempi kuin T4 eli sen vaikutukset kohdesoluissa ilmenevät paljon pienemmillä pitoisuuksilla.[7][8]
Verenkierrossa T3 sitoutuu herkästi kuljettajaproteiineihin. Kohdesoluissa T3 ja T4 sitoutuvat solu- ja tumareseptoreihin ja vaikuttavat sitä kautta muun muassa geenien ilmentymiseen.
Tuotanto
Maksa, munuaiset ja muut kudokset tuottavat suurimman osan elimistön tarvitsemasta T3- hormonista dejodinoimalla kilpirauhasen tuottamaa tyroksiinia eli T4-hormonia[9][10] Kohdesoluissa on entsyymejä, jotka muuttavat T4:ää T3:ksi.
Kilpirauhasen T3-hormonin tuotanto tapahtuu kilpirauhasen rakkuloiden follikkelisoluissa. Nämä solut valmistavat tyroglobuliinia, proteiinia, jota varastoidaan rakkuloiden sisältämään hyytelömäiseen kolloidiin. Solut ottavat tyroglobuliinia rakkuloista sisäänsä pinosytoosin avulla ja pilkkovat sen T3:ksi ja T4:ksi. Tämä valmistus- ja eritysprosessi kiihtyy, kun aivolisäkkeen etulohko erittää verenkiertoon tyreotropiinia eli kilpirauhasta stimulovaa hormonia (TSH). TSH:n eritys etulohkosta puolestaan kiihtyy, kun hypotalamus erittää tyreotropiinia vapauttavaa hormonia (TRH). Noin 20 prosenttia kilpirauhasen tuottamista hormoneista on T3:a ja noin 80 prosenttia T4:ää[11].
3 5′-deiodinaasientsyymin tuottaman käänteisen trijodityroniinin eli rT3:n osuus saattaa kasvaa epätavallisen suureksi, jos sitä tuotetaan liikaa tai jos elimistö ei poista sitä normaaliin tahtiin. Tätä kutsutaan kilpirauhaseen liittymättömäksi tautitilaksi.[4]
Veripitoisuudet
Vapaan triojodityroniinin määrä veressä vaihtelee ajallisesti. Yksilötason vaihtelu on kuitenkin hyvin pientä verrattuna väestötasolla vallitsevaan vaihteluun. Tämä tarkoittaa siltä, että terveen yksilön kokonaisvaihtelu voi sijoittua väestötason vaihtelua kuvaavan viitearvoasteikon ylä- tai alarajalle taikka sen keskelle mutta ei voi koskaan ulottua alarajalta ylärajalle. Terveessä väestössä esiintyvää kokonaisvaihtelua kuvaavat laboratorioiden viitearvot eivät sovellu sen vuoksi sellaisenaan yksittäisen potilaan riittävän T3-tason arviointiin.[12]
Trijodityroniinin alhaiset veripitoisuudet ovat tavallista yleisempiä Ikääntyneillä ja alhaisen hemoglobiinin omaavilla[13].
Vaikutus
Liotyroniinilla on laaja-alaisia aineenvaihduntaa kiihdyttäviä, kasvua edistäviä ja lisääntymiseen liittyviä vaikutuksia muun muassa sydämessä, maksassa, luurankolihaksissa, verisuonten sileässä lihaksessa, ihossa, munuaisissa ja keskushermostossa. [14][15]
Trijodityroniini ohjaa nuorella yksilöllä myös kasvua ja kehitystä.
Solujen tumien geeniaktivaatio välittää trijodityroniinin vaikutuksen elimistöön[16].
T3 kääpiösimpansseilla
Bonoboilla eli kääpiösimpansseilla on erikoinen T3:n pitoisuus. Sen uskotaan vaikuttavan urosbonoboiden rauhanomaisuuteen: bonobonaarailla on korkeampi hormonipitoisuus. Bonoboiden T3-pitoisuuksia on verrattu simpansseihin ja ihmiseen, ja bonoboiden hormonipitoisuuden lasku alkaa vasta 20 ikävuoden paikkeilla, mikä on myöhemmin kuin ihmisen vastaava teini-iässä. T3-hormonin erikoinen profiili aiheuttaa bonobolle kehityksellistä viivästymistä. Simpanssiin verrattuna bonobon kognitiivinen kehitys ja kehon kasvu ovat viivästyneitä. T3-hormoni saattaa myös vaikuttaa stressireaktioihin.[17]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Human Metabolome Database (HMDB): Liothyronine (englanniksi)
- DrugBank: Liothyronine (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Triiodothyronine (englanniksi)
- ChemBlink: L-Triiodothyronine (englanniksi)