Tranyylisypromiini

Tranyylisypromiini
Tranyylisypromiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1R,2S)- & (1S,2R)-2-fenyylisyklopropan-1-amiini
Tunnisteet
CAS-numero155-09-9
ATC-koodiN06AF04
PubChem CID5530
DrugBankDB00752
Kemialliset tiedot
KaavaC9H11N 
Moolimassa133,188
SMILESEtsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Kiehumispiste79–80 °C
Liukoisuus veteen48,6 g/l (25 °C)[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus50%[2]
MetaboliaHepaattinen
Puoliintumisaika2,5 tuntia[2]
EkskreetioFekaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

C(US)

Reseptiluokitus


AntotapaOraalinen

Tranyylisypromiini (C9H11N) on fenetyyliamiineihin kuuluva epäselektiivinen ja irreversiibeli monoamiinioksidaasin inhibiittori. Yhdistettä käytetään masennuslääkkeenä.

Vaikutusmekanismi ja metabolia

Tranyylisypromiini kehitettiin vuonna 1946 amfetamiinin analogiksi ja sitä kokeiltiin inhalaattoreissa, mutta tämä tapa ei ollut toimiva. Yhdisteen huomattiin olevan monoamiinioksidaasin estäjä ja se tuotiin Yhdysvalloissa markkinoille vuonna 1961. Tranyylisypromiini on monoamiinioksidaasin estäjä ja entsyymin inhiboituminen kohottaa noradrenaliinin, serotoniinin ja adrenaliinin pitoisuuksia aivoissa. Yhdiste on myös mieto stimulantti. Tranyylisypromiinin farmakologinen profiili on malko samankaltainen feneltsiinin kanssa, joskin entsyymin inhibitoituminen ei ole yhtä usein pitkittynyt.[3][4][5]

Tranyylisypromiinin imeytyminen ruuansulatuskanavasta vaihtelee potilailla, mutta on yleensä melko hyvä. Ihmisen elimistössä lääkeaine metaboloituu maksassa. Aineen vaihduntatuotteet ovat tranyylisypromiinin N-asetyylijohdannaisia ja aromaattisen renkaan hydroksylaatiossa muodostuvia johdannaisia. On kiistelty muodostuuko tranyylisypromiinista ihmiskehossa amfetamiinia, mutta näin ei todennäköisesti ole. Aine inhiboi sen aineenvaihduntaan osallistuvia entsyymejä CYP2C19, CYP2D6 ja CYP2C9, jotka kuuluvat sytokromi P450-ryhmään.[2][5]

Sivuvaikutukset

Tranyylisypromiini on piristävä aine, joten sivuvaikutuksena aineen käytöstä voi seurata unettomuutta ja hermostuneisuutta. Myös antidiureettisen hormonin hypersekreetiotapauksia on raportoitu. Tranyylisypromiini voi aiheuttaa myös fyysistä riippuvaisuutta ja vieroitusoireina on päänsärkyä, ahdistuneisuutta ja rauhattomuutta. Yhdiste ei useinkaan ole ensimmäinen valinta masennuksen hoitoon.[2][4][5]

Synteesi

Tranyylisypromiinia voidaan syntetisoida usealla eri tavalla. Tadeschin vuonna 1961 ja Burgerin ja Yostin vuonna 1984 kehittelemä synteesi menee seuraavasti. Lähtöaineiden styreenin ja etyylidiatsoasetaatin reaktiossa muodostuu 2-fenyylisyklopropaanikarboksyylihapon etyyliesterin cis- ja trans-isomeereja, joista trans-isomeeri on vallitseva. Tämän jälkeen esteri hydrolysoidaan natriumhydroksidin avulla. Trans-isomeeri hydrolysoituu nopeammin, jolloin tuote oli pääasiassa trans-2-fenyylisyklopropaanikarboksyylihappoa. Puhtautta voidaan parantaa uudelleenkiteytyksen avulla. Tämä karboksyylihappo reagoi tionyylikloridin kanssa, jolloin muodostuu happokloridijohdannainen. Tämä happokloridi reagoi natriumatsidin kanssa ja tätä reaktiota seuraa atsidin toisiintuminen isosyanaatiksi eli tapahtuu Curtius-toisiintuminen. Isosyanaatin hydrolyysin tuotteena muodostuu tranyylisypromiinia.[3][5][6]

Lähteet

Aiheesta muualla

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.