Toni Kähkönen
Toni Kähkönen (s. 29. lokakuuta 1986 Vaasa) on suomalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä. Hän pelasi urallaan SM-liigaa Espoo Bluesissa, Oulun Kärpissä ja KooKoossa yhteensä 534 runkosarjaottelua tehopistein 134+125=259 ja 88 playoff-ottelua tehopistein 27+20=47. Kähkönen toimi Bluesin kapteenina vuosina 2009–2012 ja KooKoon kapteenina vuosina 2017–2019. Hän voitti Kärpissä Suomenmestaruuden vuonna 2014 sekä Bluesissa hopeaa vuosina 2008 ja 2011. Kähkönen pelasi urallaan myös Ruotsissa ja Unkarissa. Uransa viimeisen kauden 2021–2022 hän pelasi Mestis-joukkue Kiekko-Espoossa, jonka kapteenina Kähkönen toimi. Hän pelasi myös 11 A-maaottelua.[2]
| Toni Kähkönen | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. lokakuuta 1986 Vaasa, Suomi |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Kähy[1] |
| Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 182 cm |
| Paino | 85 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2006–2021 |
| Seurat | Blues (SML) Kärpät (SML) Leksands IF (SHL) Karlskrona HK (SHL) KooKoo (SML) Fehérvár AV19 (ICEHL) Kiekko-Espoo (Mestis) |
Ura
Seuraura
Kähkönen syntyi Vaasassa, mutta aloitti jääkiekon Espoossa. Hänen kasvattajaseuransa on Espoon Palloseura, josta Kähkönen siirtyi B-juniori-ikäisenä Espoo Bluesiin. Hän voitti A-nuorten SM-hopeaa vuonna 2007 ja pronssia vuonna 2006. Kaudella 2006–2007 Kähkönen debytoi myös Bluesin SM-liigajoukkueessa, missä hän sai tililleen 13 runkosarjaottelua jääden niissä ilman tehopisteitä.[2] Kähkönen teki liigadebyyttinsä Bluesin kauden neljännessä ottelussa 21. syyskuuta 2006 JYPiä vastaan.[3]
Kausi 2007–2008 oli Kähkösen tulokaskausi SM-liigassa. Hän teki 31 runkosarjaottelussa tehot 5+5=10 sekä 17 playoff-ottelussa tehot 2+2=4.[2] Kähkösen liigauran avausmaali syntyi kauden neljännessä ottelussa 21. syyskuuta 2007 vieraissa Helsingin IFK:ta vastaan, tasan vuotta myöhemmin hänen liigadebyyttinsä jälkeen.[4] Kähkönen oli kuitenkin runkosarjasta noin kolme kuukautta sivussa polvivamman takia.[5] Hän voitti SM-hopeaa keväällä 2008 ja teki kaudeksi 2008–2009 vuoden mittaisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[6]
Kausi 2008–2009 oli Kähköselle ensimmäinen kokonainen ja ehjä SM-liigassa, ja hän teki 57 runkosarjaottelussa tehot 16+10=26. Kähkönen oli Bluesin kolmanneksi paras maalintekijä.[7] Hän myös jakoi yhdeksällä osumallaan koko kevään 2009 pudotuspelien maalipörssin voiton joukkuetoverinsa Ryan Kellerin kanssa. Kähkösen liigauran ensimmäinen kypärätemppu syntyi 23. maaliskuuta 2009 puolivälierien kuudennessa ottelussa vieraissa Pelicansia vastaan. Hän teki ottelussa myös syöttöpisteen. Kähkösen ottelun ensimmäinen maali jäi Bluesin voittomaaliksi, ja hänet palkittiin Ilta-Sanomien kahden tähden tähtipelaajana.[8] Kähkönen pelasi kauden aikana myös kuusi ottelua Mestarien liigassa tehopistein 1+1=2.[2]
Kähkönen nimettiin kaudeksi 2009–2010 Bluesin kapteeniksi.[9] Hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 21+13=34, joilla Kähkönen oli Bluesin paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[10] Hän jakoi SM-liigan maalipörssin kymmenennen sijan Pelicansin Vili Sopasen ja TPS:n Ville Vahalahden kanssa.[11] Kähkönen voitti myös SM-liigan alivoimamaalipörssin neljällä osumallaan.[2] Hänet valittiin tammikuun 2010 SM-liigan kuukauden pelaajaksi.[12] Kähkösen kauteen mahtuu myös muutaman viikon mittainen poissaolo olkapäävamman takia.[13] Hän onnistui tekemään ensimmäisen runkosarjassa viimeistellyn hattutempun 23. tammikuuta 2010 vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan, jolloin Kähkönen teki Bluesin kaikki maalit ja palkittiin Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[14] Toukokuussa 2010 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[15]
Alkukausi 2010–2011 meni sekä Kähköseltä että Bluesilta hyvin ailahtelevaisesti[16] Joukkueen päävalmentaja Lauri Marjamäen mukaan hän pelasi paljon puolikuntoisena ja joutui lopulta viikoiksi sivuun joulukuussa 2010.[17] Kähkönen oli kuitenkin iskussa kevään 2011 pudotuspeleissä, jolloin hän oli kahdeksalla osumallaan Bluesin paras maalintekijä[18] ja voitti SM-hopeaa.[2] Pudotuspelien onnistujana tunnettu Kähkönen onnistui tekemään kypärätempun 26. maaliskuuta 2011 kuudennessa puolivälieräottelussa Porin Ässiä vastaan. Hän teki 3–0-voittoon päättyneessä ottelussa Bluesin kaikki maalit, palkittiin Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana ja ratkaisi joukkueelle välieräpaikan.[19][20] Bluesista tuli samalla kaikkien aikojen ensimmäinen "Villi kortti" -kierrokselta välieriin asti edennyt joukkue.[21]
Kaudella 2011–2012 Kähkönen oli 13 osumallaan Bluesin kolmanneksi paras maalintekijä.[22] Kaudeksi 2012–2013 hän siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Oulun Kärppiin.[23] Kähkönen kuului joukkueen tasaisimpiin suorittajiin ja parhaisiin hankintoihin.[24] Hän oli tehoilla 19+11=30 joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[25] Kauden 2013–2014 päätteeksi Kähkönen voitti Suomenmestaruuden.[2]
Kaudeksi 2014–2015 Kähkönen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsiin ja SHL-joukkue Leksands IF:n riveihin.[26][27] Joukkue putosi kauden päätteeksi HockeyAllsvenskaniin, mutta Kähkönen siirtyi sieltä kaudeksi 2015–2016 puolestaan SHL:ään nousseen Karlskrona HK:n riveihin vuoden mittaisella sopimuksella.[28] Hänestä odotettiin joukkueeseen johtavaa pelaajaa, mutta Kähkönen ei mm. onnistunut avamaan kauden aikana maalitiliään. Ruotsalaislehti Aftonbladet listasikin hänet Örebro HK:n Jakub Petružálekin jälkeen SHL:n alkukauden 25 epäonnistuneimmasta pelaajasta toiselle sijalle joulukuussa 2015.[29] Kähkönen siirrettiin loukkaantumissuman aikana puolustajan tontille, jossa hän pelasi valtaosan koko loppukaudestaan.[30] Karlskrona ajautui kauden päätteeksi SHL:n karsintoihin, mutta onnistui kuitenkin säilyttämään sarjapaikkansa voitettuaan AIK IF:n otteluvoitoin 4–1.[2]
Kähkönen palasi kaudeksi 2016–2017 vuoden mittaisella sopimuksella Kärppiin.[31] Hän kärsi kauden aikana loukkaantumisista, mutta jäi kevätkaudella myös kokoonpanon ulkopuolelle. Kähkönen pelasi lopulta vain 34 runkosarja- ja yhden playoff-ottelun. Kaudeksi 2017–2018 hän siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KooKoohon.[32] Kähkönen nimettiin joukkueen kapteeniksi.[33] Hän oli 23 syöttöpisteellään KooKoon paras syöttäjä kesken kauden muualle siirtyneiden Patrick Bjorkstrandin ja Jake Newtonin kanssa.[34] Kaudella 2018–2019 Kähkönen voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +8.[35] Syyskuussa 2019 hän teki KooKoon kanssa loppukauden 2019–2020 kattavan jatkosopimuksen oltuaan alkukauden ilman sopimusta.[36]
Kaudeksi 2020–2021 Kähkönen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella monikansallisen Bet-at-home ICE Hockey Leaguen unkarilaisjoukkue Fehérvár AV19:n riveihin.[37] Maaliskuussa 2021 hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[38] Kähkösen sopimus kuitenkin purettiin henkilökohtaisista syistä jo kesäkuussa.[39]
Kähkönen palasi kaudeksi 2021–2022 kotikaupunkiinsa Espooseen ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Mestis-joukkue Kiekko-Espooseen. Hänen vahvistettiin siirtouutisen yhteydessä elokuussa 2021 aloittavan myös joukkueen kapteenina.[40] Kähkösen kausi päättyi loukkaantumiseen runkosarjan lopulla ja pudotuspeleissä hän siirtyi Kim Hirschovitsin johtaman valmennustiimin tueksi.[41] Kähkönen voitti kauden päätteeksi Mestis-hopeaa.[2]
Kesäkuussa 2022 Kähkönen ilmoitti omalla Instagram-tilillään lopettaneensa pelaajauransa.[42]
Maajoukkueura
Kähkönen pelasi Suomen A-maajoukkueessa 11 ottelua tehopistein 1+1=2. Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Česká Pojišťovna Cupin Tampereella pelatussa avausottelussa 16. huhtikuuta 2009 Venäjää vastaan, jolloin Kähkönen teki myös ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa.[43]
Pelityyli
Elite Prospects -sivuston Matias Strozykin mukaan Kähkönen oli puolustava hyökkääjä, joka pelasi yksinkertaista ja fyysistä peliä sekä osasi tarvittaessa nostaa tasoaan hyökkäyspäässä. Kähkönen oli sekä hyvä laukoja että maalinedustapelaaja ja hän oli käyttökelpoinen myös alivoimalla. Kähkönen osasi pelata myös puolustajan pelipaikalla, jossa hän vietti Ruotsissa valtaosan kaudesta 2015–2016.[30] Kähköstä on luonnehdittu pelityyliltään myös voimahyökkääjäksi.[44] Strozykin mukaan hänellä oli kehitettävää kiekollisessa pelissä.[2]
Muuta
Toni Kähkösen lähes 15 vuotta nuorempi hyökkääjänä pelaava pikkuveli Tuomas debytoi kaudella 2021–2022 Kiekko-Espoon Mestis-joukkueessa,[45][46] jossa puolestaan Toni pelasi uransa viimeistä kauttaan.
Kesäkuussa 2018 Kähkösen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.[47]
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 2004–2005 | Blues | A-SM | 33 | 2 | 1 | 3 | 0 | 7 | 1 | 0 | 1 | 0 | |||||||||
| 2005–2006 | Blues | A-SM | 37 | 10 | 5 | 15 | 24 | 10 | 3 | 1 | 4 | 0 | |||||||||
| 2006–2007 | Blues | A-SM | 33 | 14 | 8 | 22 | 43 | 12 | 7 | 7 | 14 | 8 | |||||||||
| Blues | SM-liiga | 13 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2007–2008 | Blues (A) | SM-liiga | 31 | 5 | 5 | 10 | 2 | 17 | 2 | 2 | 4 | 31 | |||||||||
| 2008–2009 | Blues (A) | SM-liiga | 57 | 16 | 10 | 26 | 26 | 14 | 9 | 7 | 16 | 8 | |||||||||
| 2009–2010 | Blues (C) | SM-liiga | 50 | 21 | 13 | 34 | 14 | 3 | 1 | 0 | 1 | 0 | |||||||||
| 2010–2011 | Blues (C) | SM-liiga | 48 | 10 | 12 | 22 | 16 | 18 | 8 | 3 | 11 | 4 | |||||||||
| 2011–2012 | Blues (C) | SM-liiga | 60 | 13 | 14 | 27 | 30 | 16 | 3 | 4 | 7 | 10 | |||||||||
| 2012–2013 | Kärpät (A) | SM-liiga | 56 | 19 | 11 | 30 | 10 | 3 | 2 | 1 | 3 | 2 | |||||||||
| 2013–2014 | Kärpät (A) | SM-liiga | 49 | 11 | 13 | 24 | 8 | 16 | 2 | 3 | 5 | 4 |  | ||||||||
| 2014–2015 | Leksands IF | SHL | 47 | 6 | 17 | 23 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2015–2016 | Karlskrona HK | SHL | 46 | 0 | 11 | 11 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2016–2017 | Kärpät | SM-liiga | 34 | 4 | 7 | 11 | 2 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| 2017–2018 | KooKoo (C) | SM-liiga | 52 | 9 | 23 | 32 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2018–2019 | KooKoo (C) | SM-liiga | 40 | 13 | 11 | 24 | 24 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2019–2020 | KooKoo | SM-liiga | 44 | 12 | 6 | 18 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2020–2021 | Fehérvár AV19 | ICEHL | 35 | 11 | 10 | 21 | 12 | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||||||||
| 2021–2022 | Kiekko-Espoo | Mestis | 34 | 9 | 10 | 19 | 33 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 12 kautta | yhteensä | SM-liiga | 534 | 134 | 125 | 259 | 152 | 88 | 27 | 20 | 47 | 59 | |||||||||
| 2 kautta | yhteensä | SHL | 93 | 6 | 28 | 34 | 20 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | ICEHL | 35 | 11 | 10 | 21 | 12 | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | Mestis | 34 | 9 | 10 | 19 | 33 | – | – | – | – | – | |||||||||
Lähteet
- Toni Kähkönen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Toni Kähkönen Eurohockey.com. (englanniksi)
- Toni Kähkönen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
| Edeltäjä: Rami Alanko | Espoo Bluesin kapteeni SM-liigassa 2009–2012 | Seuraaja: Arto Laatikainen |
| Edeltäjä: Josh Green | KooKoon kapteeni SM-liigassa 2017–2019 | Seuraaja: Alexander Bonsaksen |