Tokugawa-shōgunaatti

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tokugawa-shōgunaatti (jap. 徳川幕府, Tokugawa bakufu) oli Tokugawa Ieyasun aloittama dynastia, joka piti Japanin shōgunin virkaa ja todellista valtaa hallussaan vuosina 1603–1868, mitä kutsutaan Edo-kaudeksi tai Tokugawa-kaudeksi. Tokugawa-shōgunaatti hallitsi Edosta (nykyisin Tokio) käsin Japania Meiji-restauraatioon.

Toisin kuin aikaisemmat shōgunaatit, Tokugawa-kausi perustui Toyotomi Hideyoshin luomaan tiukkaan luokkahierarkiaan. Samuraiden soturikasti oli ylinnä, maanviljelijöiden, käsityöläisten ja kauppiaiden seuratessa perästä. Ironisesti kastijärjestelmän tiukkuuden oli määrä pitkällä aikavälillä murentaa pohja luokkakäsityksiltä. Talonpoikien verotus asetettiin kiinteäksi summaksi, joka ei ottanut huomioon inflaatiota tai muita rahanarvon muutoksia. Tästä syystä samurai-maanomistajien keräämät verotulot pienenivät ajan myötä. Tämä johti usein selkkauksiin ylhäisten, mutta köyhien samuraiden ja hyvinvoivien talonpoikien kesken.

1800-luvun loppupuolella Boshin-sodan jälkeen useiden voimakkaiden daimioiden liittouma muodollisen keisarin kanssa onnistui syöksemään shōgunaatin vallasta kulminoituen Meiji-restauraatioon. Tokugawa-shōgunaatti tuli tiensä päähän vuonna 1867, kun 15. Tokugawa-shōgun Tokugawa Yoshinobu erosi tehtävästään, ja keisarillinen laki (daisei hōkan) palautettiin.

Tyypillisenä piirteenä Tokugawa-kaudelle oli sisäänpäin sulkeutuminen: Japani suljettiin ulkopuoliselta maailmalta ja japanilainen klassinen taide ja kulttuuri nousivat kukoistukseensa.