Tofan kieli
Tofan kieli (aikaisempi nimitys karagassi; tofaksi тоъфа дыл, tofa dıl) on Venäjällä Irkutskin alueella asuvien tofalarien puhuma turkkilainen kieli.
Tofan kieli | |
---|---|
Oma nimi | Тоъфа |
Muu nimi | tofalarin kieli |
Tiedot | |
Alue | ![]() Irkutsk ja sen lähialue |
Puhujia | 30 |
Kirjaimisto | kyrillinen |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | turkkilaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | ei ole |
ISO 639-2 | tyv |
ISO 639-3 | kim |
Levinneisyys ja puhujamäärä
Tofalarit asuvat Sajanvuoriston itäosassa Tuvan ja Krasnojarskin aluepiirin rajalla Irkutskin alueen Nižneudinskin piirissä. Tofalarien asuttamia taajamia ovat Alygdžer, Nerha ja Verhnjaja Gutara.[1]
Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 722 tofalaria ja 323 tofan kielen puhujaa.[2] Kansallisuudeltaan tofalareista 42,8 % ilmoitti äidinkielekseen tofan ja 55,5 % venäjän.[3] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 837 tofalaria[4] ja 378 tofan puhujaa.[5] Tarkempi tilasto osoittaa, että Irkutskin alueen 723 tofalarista kaikki osaavat venäjää, mutta vain 114 puhuu tofaa.[6]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 93 tofan puhujaa[7].
Historia ja murteet
Perinteisen luokittelun mukaan tofa kuuluu turkkilaisten kielten uiguurilais-oguusilaisen ryhmän uiguurilais-tukyilaiseen alaryhmään. Sen lähin sukukieli on tuva, jonka murteena sitä voidaan myös pitää.[8] Uudemman näkemyksen mukaan tofa, tuva sekä Mongolian alueella puhuttavat uiguuri-urjanhai ja tsaatan muodostavat sajanilaisen alaryhmän.[1]
Tofan kielessä on säilynyt paljon muinaisturkkilaisia ja muinaisuiguurilaisia piirteitä. Fonetiikassa on havaittavissa kettiläinen substraatti. Sanastossa on vaikutteita mongolista, burjaatista ja venäjästä. Murre-erot ovat vähäisiä.[9]
Ensimmäinen tofan kielen tutkija oli suomalainen M. A. Castrén, jonka kielioppi ja sanasto julkaistiin vuonna 1857.[10]
Aiemmin liikkuvan kansan perinnetieto on kulkenut tarinoissa ja saduissa, joita ei kirjoitettu, mutta niitä on merkitty muistiin 1900-luvun viimeiseinä vuosikymmeninä. Näissä korostuvat metsästys, eläimet, luonnon kauneus ja muun muassa Dag-Eezy -niminen vuorenhaltia.[11]
Kirjakieli
Vuonna 1989 laadittiin kyrilliseen kirjaimistoon perustuva, lisämerkein täydennetty tofan kirjaimisto. Sen jälkeen tofaksi on julkaistu muutamia äidinkielen oppikirjoja. Kieltä opetetaan aineena kolmessa koulussa.[12]
Tofan kirjaimisto
А а | Б б | В в | Г г | Ғ ғ | Д д | Е е | Ә ә |
Ё ё | Ж ж | З з | И и | I i | Й й | К к | Қ қ |
Л л | М м | Н н | Ң ң | О о | Ө ө | П п | Р р |
С с | Т т | У у | Ү ү | Ф ф | Х х | Һ һ | Ц ц |
Ч ч | Ӌ ӌ | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ | Ы ы | Ь ь | Э э |
Ю ю | Я я |
Nykytilanne
Elvyttämistoimista huolimatta tofan kieltä voidaan pitää kuolevana kielenä. Sitä käyttävät etupäässä vanhukset. Asiantuntija-arvion mukaan tofaa puhuu sujuvasti alle 2 % tofalareista.[13]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Endangered Languages of Siberia: The Tofa Language (englanniksi)
- Ethnologue: Karagas (englanniksi)