Timo Harakka
| Timo Harakka | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Timo Harakka maaliskuussa 2020. | |
| Suomen liikenne- ja viestintäministeri | |
Marinin hallitus 10.12.2019–20.6.2023 | |
| Edeltäjä | Sanna Marin |
| Seuraaja | Lulu Ranne |
| Suomen työministeri | |
Rinteen hallitus 6.6.2019–10.12.2019 | |
| Edeltäjä | Jari Lindström |
| Seuraaja | Tuula Haatainen |
| Kansanedustaja | |
22.4.2015– | |
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Uudenmaan vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. joulukuuta 1962 Helsinki |
| Kansalaisuus |  suomalainen |
| Puoliso | Anu Laitila |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Koulutus | Teatteritaiteen maisteri (2005) |
| Tutkinnot | Teatterikorkeakoulu |
| Aiheesta muualla | |
| www.timoharakka.fi | |
Timo Olavi Harakka (s. 31. joulukuuta 1962 Helsinki)[1] on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko, toimittaja ja tietokirjailija. Hän toimi Marinin hallituksen liikenne- ja viestintäministerinä 2019–2023. Aiemmin Harakka oli työministeri Rinteen hallituksessa kesä–joulukuussa 2019. Hän on ollut kansanedustaja Uudenmaan vaalipiiristä vuodesta 2015.[2]
Harakka tuli tunnetuksi Ylellä esitetyn Musta laatikko -keskusteluohjelman vetäjänä 1997–2000.[3] Myöhemmin hän isännöi ja tuotti Pressiklubia (2005–2007)[3] Yle TV2 -kanavalla ja toimi A-studion kolumnistina. Hän on kirjoittanut kolumneja myös lukuisiin lehtiin, kuten Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen, Ilta-Sanomiin, Suomen Kuvalehteen ja Talouselämään. Hänen reportaasejaan on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Imagessa vuonna 1994 julkaistu EU-reportaasi "Spagettivatikaani" voitti Long Play -verkkolehden Pienen journalistipalkinnon 2015.[4]
Harakka juonsi Anna Kortelaisen kanssa 10 kirjaa -ohjelmasarjaa Yle TV1:ssä kesäisin vuosina 2007 ja 2011–2013.[3] 10 kirjaa rahasta voitti vuonna 2011 Kultaisen Venlan vuoden parhaana keskusteluohjelmana.[5]
Harakka valmistui ylioppilaaksi vuonna 1981.[1] Hän aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa vuonna 1985, mutta erotettiin hänen hajotettuaan opiskelijatovereidensa kanssa koulun kalustoa yli 20 000 markan edestä ja saatuaan siitä ehdollisen vankeustuomion.[6] Myöhemmin Harakka kuitenkin valmistui teatteritaiteen maisteriksi (dramaturgia) vuonna 2005. Harakka tekee sosiologian väitöskirjaa Tampereen yliopistoon.[7]
Vuonna 1978 Harakka aloitti toimittajana Sisä-Suomen Lehdessä. Hän työskenteli Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittajana 1982–1983, Ylioppilaslehden toimitussihteerinä 1983–1985 ja Vihreän Langan päätoimittajana 1990–1994. Harakka erotettiin päätoimittajan paikalta 1994.[8] Erottamisen syystä on esitetty kaksi täysin eri versiota.[9] 1980-luvulla Harakka soitti saksofonia Sturm und Drang -yhtyeessä.[10]
Harakka oli vuodesta 1997 Yleisradion television ajankohtaistoimituksen toimittaja ja tuottaja.[1] Vuonna 1998 hänelle myönnettiin parhaan television keskusteluohjelman Telvis-palkinto. Ohjelmasarjojen lisäksi Harakka on tehnyt globalisaatiota käsittelevän dokumenttielokuvan Rahan jäljillä (2005),[11] joka on esitetty useissa Euroopan maissa sekä muun muassa Brasiliassa, Jordaniassa ja Taiwanissa. Hän käsittelee maailmantalouden kriisiä myös kirjassaan Luoton loppu (2009). Maaliskuussa 2014 Harakalta ilmestyi eurokriisiä analysoiva kirja Suuri kiristys. Teos oli Kanava-palkintoehdokkaana, ja raadin mukaan se oli "vuoden paras talouskirja ja vuoden paras Eurooppa-kirja".[12]
Harakan ja Antti Karumon käsikirjoittama televisioelokuva Pääministeri esitettiin Yle TV1:ssä lokakuussa 2009. Käsikirjoitus oli Venla-palkintoehdokkaana. He ovat kirjoittaneet myös Björn Wahlroosista kertovan näytelmän Kungen, joka sai ensi-iltansa Lilla Teaternissa keväällä 2013.[13]
Vuonna 2011 Harakka lähti osakkaaksi uuteen ilmaisjakelulehteen Äänekosken Kaupunkisanomiin (ÄKS), josta hän omistaa kolmanneksen. Vuonna 2021 Harakan omistama Kansakunta Oy myi omistamansa verkko-osoitteen meta.fi kansainväliselle Hogan Lovells -lakitoimistolle, joka tunnetaan Facebookin asianhoitajana. Harakka ei ole kertonut kauppahintaa.[14]
Politiikka
muokkaa wikitekstiäHarakka oli vihreiden sitoutumattomana ehdokkaana toista kertaa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä ja sai 1 361 ääntä.[15] Hän liittyi SDP:hen vuoden 2015 eduskuntavaalien alla.[16][17]
Lokakuussa 2013 Äänekosken Työväenyhdistys ja SDP:n Keski-Suomen piiri ehdottivat Harakkaa sitoutumattomaksi ehdokkaaksi kevään 2014 europarlamenttivaaleissa.[18] Hän sai eurovaaleissa 22 839 ääntä ja jäi varasijalle SDP:n kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä.[19] Kesäkuussa vaalien jälkeen Harakka ilmoitti ettei aio asettua ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, vaan tukee vaaleissa SDP:n nuoria ehdokkaita.[20] Lopulta hän asettui kuitenkin ehdolle Uudenmaan vaalipiirissä ja valittiin eduskuntaan 5 497 äänellä.[21] Hän on ollut muun muassa valtiovarainvaliokunnan ja sen verojaoston jäsen ja SDP:n eduskuntaryhmän valtiovarainvastaava sekä suuren valiokunnan jäsen.[2]
Joulukuussa 2016 Harakka asettui SDP:n puheenjohtajaehdokkaaksi.[22] Lahden puoluekokouksessa 4. helmikuuta 2017 hän sijoittui toiseksi 159 äänen eli 32 prosentin kannatuksella ja puolueen puheenjohtajana jatkoi Antti Rinne.[23]
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Harakka valittiin jatkokaudelle 5 436 äänellä.[24] Harakka oli ehdolla SDP:n varapuheenjohtajaksi elokuussa 2020 Tampereella järjestetyssä puoluekokouksessa tulematta kuitenkaan valituksi. Hän hävisi kolmanneksi varapuheenjohtajaksi valitulle Matias Mäkyselle 45 äänellä.[25]
Harakka kertoi kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä.[26] Samalla hän oli ensimmäinen sosiaalidemokraattien ministeri, joka kertoi myönteisestä kannasta Natoon.[26]
Yksityiselämä
muokkaa wikitekstiäHarakka on kotoisin Äänekoskelta.[27] Hän on kuurojen vanhempien kuuleva ottolapsi,[28] ja suomalainen viittomakieli on hänen toinen äidinkielensä.[29] Harakan puoliso on Keravan kaupungin toimialajohtaja Anu Laitila, ja perheessä on kolme lasta.[1]
Harakka on soittanut huilua ja saksofonia muiden muassa yhtyeissä Klaus Fleming ja Nuijat, J-P Nuto Quartet sekä Jaakko Löytyn yhtyeessä. Hän piirsi myös sarjakuvia ja oli mukana perustamassa Äänekosken Sarjakuvaseuraa.[27]
Ajastaan Löytyn yhtyeessä Harakka on todennut, että nuoruuden seurakuntayhteys oli vaihtunut saman asian hippiversioon, jossa ei ollut mitään ulkokultaista. “Sen joukon kristillisyys näyttäytyi minulle vuorisaarnan inspiroimana humanistisena maailmankatsomuksena. Se on edelleen hyvin pätevästi minun maailmankatsomukseni, vaikka kristinuskoon kuuluva yliluonnollinen puoli onkin haalistunut.” Toisen päivän iltana -levyn tekeminen ja siihen liittynyt kiertue ovat jääneet hänen mieleensä vahvoina kokemuksina.[30]
Kunnianosoituksia
muokkaa wikitekstiä
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 2022)[31]
Teokset
muokkaa wikitekstiä- Markiisi de Salaman vuodet. Helsinki: Odessa, 1986. ISBN 951-9178-15-5.
- Spagettivatikaani ja muita euronovelleja. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13659-3.
- Eurooppa-almanakka (toim.). Helsingissä: Eurooppalainen Suomi ja Edita, 1996. ISBN 951-37-2047-0
- Viemärirotta... mutta miksei Erkko ole vieläkään adoptoinut minua?. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15305-6.
- Luoton loppu: Rahavallan raunioista kohti uutta kapitalismia. Pamfletti. Barrikadi-sarja no 11. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35878-8.
- Suuri kiristys: tie ulos eurokriisistä. Helsinki: Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3360-8.
- Datakapitalismi kriisien maailmassa. Helsinki: Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-063-4.
Lähteet
muokkaa wikitekstiäAiheesta muualla
muokkaa wikitekstiä
Sitaatteja aiheesta Timo Harakka Wikisitaateissa- Timo Harakka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Timo Harakan kotisivut
| Edeltäjä: Sanna Marin | Suomen liikenne- ja viestintäministeri 2019–2023 | Seuraaja: Lulu Ranne |
| Edeltäjä: Jari Lindström | Suomen työministeri 2019 | Seuraaja: Tuula Haatainen |
| ||||||||||
| ||||||||||
| ||||||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||||||||||||||
