Tehohoitolääketiede

Tehohoitolääketiede (usein "tehohoito") on lääketieteen osa-alue, jonka keskeisenä toiminta-ajatuksena on tilapäisen hengenvaaran torjunta. Tehohoitoa annetaan sairaalan teho-osastolla tai tehostetun valvonnan osastolla. Teho-osaston toiminnasta ja tehohoidosta vastaa alaan perehtynyt lääkäri, joka Suomessa on lähes poikkeuksetta anestesiologi eli anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri. Tehohoidossa toimivalla lääkäri voi myös suorittaa tehohoitolääketieteen 2-vuotisen lisäkoulutusohjelman^[1], joka on yliopistojen koordinoimaa koulutusta; lisäkoulutusohjelmassa voi kouluttautua myös muun soveltuvan erikoisalan lääkäri, kuten infektiosairauksien, kirurgian, lastentautien tai sisätautien erikoislääkäri. ^[2] Potilaiden hoitovastuu eri sairaaloiden välilä voi vaihdella, mutta Suomessa eri keskussairaaloiden teho-osastoja johtaa anestesiavastuulääkäri.^[3]

Tehohoitolääketieteessä hoidetaan potilaita, joilla on vakava peruselintoimintojen häiriö tai uhka niiden kehittymiseen. Usein kyseessä on hengityksen, verenkierron tai tajunnan tason häiriö tai niiden yhdistelmä. Valtakunnallisen tehohoidon laadunseuranta-aineiston perusteella vuonna 2015 65 % tehopotilaista sai hengityslaitehoitoa, 63 % verenkiertoa tukevaa suonensisäistä lääkitystä ja 6 % dialyysihoitoa. Yliopistosairaaloissa 65 % ja keskussairaaloissa 94 % hoitojaksoista oli ennalta suunnittelemattomia eli päivystyksellisiä. Yleisin syy joutua suunnitellusti tehohoitoon oli sydänkirurgisen toimenpiteen jälkeen.^[4]

Tehohoidon päämäränä on hoitaa tilapäinen hengenvaara ja mahdollistaa vakavasta sairaudesta tai vammasta paraneminen. Tarkoituksenmukaista on hoitaa potilaita, joiden tila arvioidaan ohimeneväksi.^[5] Teho-osastoilla hoidetaan myös aivokuolleita elinluovuttajia, jolloin keskitytään potilaalta irroitettavien elimien hyvään hoitoon.^[6]

THL:n Tehohoidon laaturekisterin muodostavat ne sairaalat, jotka ovat sen toiminnassa mukana. Laaturekisterin tietojen mukaan Suomessa hoidetaan 20 000 tehohoitopotilasta vuosittain. Keskimääräinen tehopotilas on 58 vuotias, mies ja jonka tehohoitojakso kestää noin 3 vuorokautta. Potilasaineistoja sairaaloiden välillä verrattaessa käytetään SAPS 2-pisteytysjärjestelmää (Simplified Acute Physiology Score). Se huomioi sairauden vaikeusasteen. Siinä verrataan toteutunutta kuolleisuutta pisteytysjärjestelmän avulla ennakoituun kuolleisuuteen eli ”standardized mortality ratio”, SMR:ään. Pisteytystä ei voida käyttää yksittäisen potilaan hoidon laadun arviointiin. Kuolleisuus kasvaa jyrkästi potilasryhmissä, joiden SAPS-pisteet nousevat yli 30 ja pistemäärällä 40 kuolleisuus on jo noin 25 %. Potilaan hoitoisuuttaa ja käytettyjä resurrseja mitataan TISS-pisteytyksellä (Therapeutic Intervention Scoring System). Se mittaa potilaan hoitohenkilökunnan työn määrää ja vaativuutta jokaisessa työvuorossa. Mitä enemmän pisteitä, sitä vaativampaa tehohoito on. Kansainvälisesti vertailtuna tehohoito Suomessa on laadukasta. Kuolleisuus teho-osastoilla on Suomessa noin 5 %, sairaalakuolleisuus noin 10 % ja vuoden kuolleisuus noin 20 %. Hoidon tulokset ovat parantuneet vuosi vuodelta. ^[7]

Muita tehohoitopotilaan hoitoon keskeisesti osallistuvia ammattiryhmiä ovat mm. lähihoitajat, sairaanhoitajat^[8] ja fysioterapeutit.^[9] Koronapandemia on nostanut esiin pulan koulutetuista tehosairaanhoitajista. Työskentely teho-osastolla vaatii oman koulutuksensa ja perehdytyksensä. ^{[10][11][12][13][14] [15]} Jo ennen koronapandemiaa on ollut pulaa tehohoitajista.^[16][17] Joulukuussa 2023 tehohoidossa olevien koronapotilaiden lukumäärä oli laskussa kertoi Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan anestesiologian ja tehohoidon professori Matti Reinikainen. Koronapotilaat eivät lisänneet merkittävästi tehohoidon kuormitusta. Suurempi ongelma Reinikaisen mukaan on terveyenhuollon ja teho-osastojen henkilöstöpula. Tehohoidossa ei ole Reinikaisen mukaan ylimääräistä reserviä jos tulee uusi koronaepidemian huippu tai muu resursseja vaativa tilanne.^[18]