Tatra 603-2 B5
Tatra 603-2 B5 oli tšekkoslovakialaisen Tatran valmistama kilpa-auto, joka perustui Tatra 603:een. Auto suunniteltiin vakioautoluokan kestävyysajoihin.[1] Se tuli tunnetuksi erityisesti vuosien 1966 ja 1967 Marathón de la Route -kisoista, jotka ajettiin Nürburgringillä.[4]
| Tatra 603-2 B5 ja 603-2 B6 | |
|---|---|
 | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |  Tšekkoslovakia |
| Valmistaja | Tatra n. p., Kopřivnice |
| Tuotantomäärä | 3[1] |
| Korimalli | 4-ovinen sedan |
| Luokka | Kilpa-auto |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 2[2] |
| Iskutilavuus | 2 472 cm³ |
| Teho | B5: 150 hv[3] B6: 173 hv[4] |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto | 4-vaihteinen, täyssynkronoitu, käsivalintainen |
| Mitat | |
| Massa | 1 320 kg |
| Pituus | 4 995 mm |
| Leveys | 1 895 mm |
| Korkeus | 1 450 mm |
Suunnittelu
Tatra 603 GT -kilpa-autolla Nürburgringillä vuonna 1965 saavutettujen kolmannen ja neljännen sijan jälkeen kilpailussa käytetyt kolme autoa päätettiin muuttaa sopiviksi B5-vakioautoluokkaan, jossa alkuperäisten tuotantoautojen rakennetta sai muunnella varsin vapaasti. Autot suunniteltiin Marathón de la Route -kestävyysajoa varten. Autot olivat väriltään tummankeltaisia lukuun ottamatta tavaratilan kantta, joka maalattiin mustaksi.[4] Yksilöt voitiin tunnistaa oikeaan etukulmaan maalattujen punaisten raitojen avulla.[1]
Teknisiä tietoja
Moottori
Julius Mackerlen suunnittelema T603:n moottori, myös mallinimeltään T603, oli alkuaankin kehitetty moottoriurheilukäyttöön. Sitä oli käytetty voimanlähteenä T602- ja T607-kilpa-autoissa sekä Tatraplaniin perustuneessa T601 Monte Carlo -mallissa.[5] Kilpa-autoissa käytetty moottori oli tyypiltään T603H.[3]
Auton takaosaan pitkittäin sijoitettu moottori oli ilmajäähdytteinen V8, jonka sylinteririvien välinen kulma oli 90 astetta. Moottorinlohko ja sylinterikannet olivat kevytmetallia. Moottorissa oli puolipallon muotoiset palotilat, joihin venttiilit oli asetettu vastakkain. Ketjukäyttöinen nokka-akseli oli sijoitettu moottorinlohkoon. Vakiomoottorin massa oli 180 kg.[6]
T603-B5:n polttoaineensyötöstä vastasi neljä kaksikurkkuista Weber 35 DCNL -kaasutinta. Sytytysjärjestelmä oli kärjetön ja AEC:n valmistama.[3] Puristussuhde oli nostettu alkuperäisestä 8,2:sta[5] 10,5:een.[2] Sylinterinkansia oli käsitelty ja venttiilinjousia jäykennetty. Männät olivat Mahlen ja männänrenkaat GC:n valmistamat. Moottorissa käytettiin Castrolin voiteluöljyä ja kotimaisia PAL-sytytystulppia.[4] Moottorin teho oli 150 hv /6000 1/min ja suurin vääntömomentti 20 kpm /4000 1/min.[3] Näillä eväillä auton huippunopeus oli 180 km/h.[4]
Myöhemmin autoilla kilpailtiin B6-ryhmässä ja tätä varten moottoriin tehtiin Mackerlen suunnittelema ejektorijäähdytysjärjestelmä, joka toimi pakokaasujen virtauksen avulla. Ratkaisun ansiosta alkuperäiset, nokka-akselin päästä voimansa saaneet jäähdytyspuhaltimet voitiin jättää pois, jolloin moottorin teho kohosi 173 hevosvoimaan ja huippunopeus 195 kilometriin tunnissa. Haittapuolena äänenvaimentimien käyttö tuli mahdottomaksi, ja Tatran melutaso nousi kilpailutilanteessa korviahuumaavalle 130 desibelin tasolle.[4]
Voimansiirto ja alusta
Alkuperäisessä T603:ssa oli nelivaihteinen vaihteisto, jonka yhteyteen oli integroitu tasauspyörästö.[6] Vaihteiston välitykset muutettiin kilpailukäyttöön sopiviksi ja vaihteenvalitsin siirrettiin ohjaustangosta lattiaan.[4] Kuiva yksilevyinen kytkin toimi hydraulisesti. Etuakselilla oli erillisjousitus ja MacPherson-pyöräntuenta, jossa oli kierrejouset, kolmiotukivarret sekä kallistuksenvakain.[7] Autossa oli tehostamaton hammastanko-ohjaus. Takana oli heiluriakselisto, johon kuului kierrejouset. Jokaisella pyörällä oli tehostetut levyjarrut, joiden satulat olivat Dunlopin ja levyt Girlingin valmistamat.[4] Renkaat olivat kooltaan 185/70 R 15[2] ja niin ikään Dunlopin valmistamat.[4]
Kori ja varusteet
Autossa oli itsekantava teräskori, joka oli vahvistettu keskellä lattialla kulkeneella kotelopalkilla.[6] Kilpaversion koria oli kevennetty vaihtamalla korin luukkuja lasikuituisiin ja korvaamalla sivuikkunat pleksillä. Lokasuojien aukkoja oli suurennettu renkaanvaihdon helpottamiseksi. Polttoainetankki oli upotettu etutavaratilan pohjalle ja täyttöaukko oli sijoitettu auton keulalle.[3]
Istuimina oli kevyet kuppipenkit. Eteen oli asetettu neljä lisävaloa. Kojelautaan oli lisätty Halda Twinmaster -kello, Smith's-kierroslukumittari ja Speedpilot-navigointilaite. Varusteisiin kuuluivat myös käsisammutin ja äänimerkkien virkaa toimittaneet fanfaaritorvet.[3]
Kilpailuhistoriaa
Tatra T603-2 B5:n kuljettajina oli muun muassa Alois Mark, Zdenek Čechmánek, Stansilav Hajdušek ja Adolf Veřmiřovský.[1]
Štramberk 1966
Vuonna 1966 autoja testattiin aluksi Štramberkin radalla. Niillä ajettiin lähes 10 000 km:n mittainen kestävyysajo, jossa tutkittiin niiden teknistä luotettavuutta.[8]
Nürburgring 1966
Saman vuoden elokuussa autot osallistuivat Nürburgringin Marathon de la Route -ajoihin. Kilpailussa oli mukana kaikki kolme Tatraa ja sen lisäksi 46 muuta ajoneuvokuntaa. Ajoaika oli 84 tuntia ja kuljettajaa vaihdettiin kolmen tunnin välein. Autoille oli määrätty vähintään 106 km/h keskinopeus päiväaikaan ja 90 km/h yöaikaan. Renkaanvaihto- ja tankkausajat sekä muihin huoltotoimenpiteisiin käytettävät ajat oli tarkoin rajattu virhepisteiden uhalla. Tatrat sijoittuivat ajoissa erinomaisesti, sillä ne saivat loppupisteissä kolmannen, neljännen ja viidennen sijan. Kisan voitti Ford Lotus Cortinaa kuljettaneet belgialaiset Jacky Ickx ja Gilbert Stapelaere tuloksella 8808 km; toiseksi tulivat BMW 1800 TISA:lla ajaneet luxemburgilainen Nicolas Koob ja italialainen Dino Pizznato (8 611 km). Tätä seurasivat Tatrat tuloksilla 8 330, 8 219 ja 7 725 km.[9]
Brno 1966
Autot osallistuivat jo seuraavan kuun aikana Brnossa pidettyihin kuuden tunnin kestävyysajoihin. Pari Veřmiřovský - Hajdušek sijoittui kolmanneksi, Čechmánek - Chovanec neljänneksi.[10]
Nürburgring 1967
Vuoden 1967 Marathon de la Route -kisassa Tatrat saivat neljännen ja viidennen sijan; neljänneksi sijoittuneen autokunnan miehityksenä oli Hajdušek-Mark-Veřmiřovský ja viidenneksi sijoittuneessa Čechmánek-Chovanec-Pělucha.[11]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia kilpailutilanteista (tšekiksi)
- Teknisiä tietoja (Arkistoitu – Internet Archive) (tšekiksi)