Tatra 12
Tatra 12 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1922–1933[1] valmistama henkilöauto. Auto oli parannettu versio edeltäjästään T11:stä.[6] T12:n seuraajamalli oli T57.[4]
| Tatra 12 | |
|---|---|
 | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |  Tšekkoslovakia |
| Valmistaja | Závody Tatra a.s., Kopřivnice |
| Valmistusvuodet | 1926–1933 |
| Tuotantomäärä | 7 525[1] |
| Korimalli | mm. 2- ja 4-oviset sedanit, 2-ovinen cabriolet, lava-auto, pakettiauto |
| Muotoilija | Hans Ledwinka, Jan Chalupa[2] |
| Edeltäjä | Tatra 11[3] |
| Seuraaja | Tatra 57[4] |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 2–4[5] |
| Iskutilavuus | 1 056 cm³[5] |
| Teho | 9,5–10,2 kW / 2800 1/min[1] |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto | 4+1 |
| Kulutus | 9–10 l /100 km |
| Mitat | |
| Massa | 700–800 kg |
| Pituus | 3 400 mm |
| Leveys | 1 450 mm |
| Korkeus | 1 660 mm |
Teknisesti uudenlainen Tatra 11 oli osoittanut toimivuutensa; erittäin kevyt mutta vääntöjäykkä keskusputkirunkorakenne sekä ilmajäähdytteinen moottori olivat kilpailevien valmistajien mustamaalaamiskampanjoista huolimatta saaneet ostavan yleisön vakuuttuneeksi auton luotettavuudesta. Epäilyksiä hälvensivät erityisesti hyvät tulokset vaativissa ralleissa, joista merkittävin oli 5 300 kilometrin mittainen Moskova – Tbilisi – Moskova.[6]
Merkittävin parannus T12:ssa oli etuakselin jarrut, jotka puuttuivat edeltäjämallista. Myös moottorin tehoa oli kasvatettu.[2]
Teknisiä tietoja
Moottori
T12:n voimanlähteenä oli kaksisylinterinen, ilmajäähdytteinen bokserimoottori. Moottorin takana olleessa vauhtipyörässä oli tuuletin, jonka ympärillä oli ilmavirtaa ohjaava kokoojapelti. Sylinterien jäähdytysrivotus oli muotoiltu ilmavirran suunnan mukaisesti. Moottorin lohko oli valmistettu duralumiinista.[2] Kampiakseli oli vierintälaakeroitu. Polttoaineensyötöstä vastasi Zenith 26 ABC -kaasutin. Moottorin teho oli noin 9 kW.[1]
Moottorin öljynkulutus oli 2,5 dl /100 km[5] ja sen ulkopuolelle oli sijoitettu tankki, josta valui öljyä moottoriin. Autossa oli Boschin magneettosytytys. Auto oli varustettu sähköisellä käynnistysmoottorilla. Sähköjärjestelmä oli 6-volttinen.[1]
Runkorakenne ja voimansiirto
Moottorin takana oli kuiva nelilevyinen kytkin, joka välitti voiman neliportaiseen vaihteistoon, jossa oli alumiinirunko. Vaihteisto oli kiinnitetty takapäästään keskusputkirunkoon, jonka sisällä kulki voimansiirtoakseli. Runkoputken takapäässä oli tasauspyörästö, johon oli rakennettu heilurityyppinen erillisjousitus. Taka-akseli oli jousitettu poikittain asennetun, puolielliptisen lehtijousen avulla, joka oli kiinnitetty keskeltä vetopyörästön runkoon ja päistään jarrukilpiin. Auton moottori makasi jäykällä etuakselilla olleen poikittaisen lehtijousen päällä. Erillisiä iskunvaimentimia ei ollut, vaan jousilehtien välinen kitka vaimensi joustoliikettä.[1]
Kullakin pyörällä oli mekaanisella välityksellä toimivat rumpujarrut. Takajarrurummuissa oli kaksi paria jarrukenkiä, joista toinen pari oli seisontajarrua varten.[7]
Korimallit
T12:sta oli useita korimalleja, muun muassa avo- ja umpikoriset, kaksioviset henkilöautot sekä tavarankuljetukseen tarkoitettuja muunnelmia.[6]
Unkarilainen Unitás kokosi T12:ia vuosina 1928-1933.[4] Autoja valmistui 500 kappaletta, joista kolme on säilynyt. Yksi niistä on Budapestin liikennemuseossa.[8]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia T12:n korimalleista (Arkistoitu – Internet Archive)
