Turun Palloseura (jääkiekko)

Turun Palloseura aloitti jääkiekkotoimintansa vuonna 1937 ja nousi vuonna 1939 karsintojen kautta SM-sarjaan. Vuonna 1943 TPS saavutti hopeaa mutta vuoden 1944 keskeytyneen sotasarjan jälkeen menestystä ei tullut. Vielä 1950-luvun alussa TPS pelasi maakuntasarjassa, kunnes joukkue nousi vuonna 1952 takaisin mestaruussarjaan ja saavutti heti seuraavalla kaudella pronssia. Vuoden 1955 hopean jälkeen TPS otti ensimmäisen jääkiekkomestaruutensa vuonna 1956 voittamalla kaksiosaisessa loppuottelussa Hämeenlinnan Tarmon maalein 7–2 kotona ja 9–3 vieraissa. Vuoden 1957 MM-kilpailuissa Suomen maajoukkuetta edusti viisi TPS-pelaajaa: Voitto Soini, Matti Sundelin, Mauno Nurmi, Risto Aaltonen ja Aki Salonen.

Vielä vuonna 1957 Turun Palloseura sai SM-sarjassa hopeaa, mutta sen jälkeen kaudet olivat ailahtelevia. Keväällä 1962 joukkue putosi alemmalle sarjatasolle, nousi seuraavana kautena takaisin ja saavutti vuonna 1967 SM-hopeaa mutta putosi jälleen mestaruussarjasta keväällä 1968. Paluu SM-sarjaan onnistui jälleen yhdessä vuodessa, mutta tulevat kaudet TPS sijoittui paikallisvastustajaansa TuTo:a heikommin. Myös oman jäähallin puuttuminen verotti menestystä, koska joukkue harjoitteli muiden kaupunkien halleissa. Vasta vuonna 1973 Kupittaan tekojäärata katettiin.

Vuonna 1975 paikallisvastustaja TuTo putosi SM-sarjasta – joka saman tien muuttui SM-liigaksi – ja sen nimekkäimmät pelaajat siirtyivät Palloseuraan, joka saattoi rakentaa menestysjoukkueen uudistettuun pääsarjaan.^[3] TPS voitti vahvistuneella joukkueellaan SM-liigan ensimmäisen mestaruuden kaudella 1975–1976 ja oli hopealla seuraavana vuonna. Vuosien 1982 ja 1985 hopea- sekä useiden pronssimitalien jälkeen seura voitti kultaa kaudella 1988–1989, mistä alkoivat suurimman menestyksen vuodet.

TPS on voittanut 11 Suomen-mestaruudestaan kuusi Hannu Jortikan valmennuksessa. Jortikan mestaruudet ovat tulleet kahdesti kolmena vuonna peräkkäin 1989–1991 ja 1999–2001. Vuosina 1989–2001 Palloseura oli 11 kertaa SM-finaaleissa ja voitti niistä kahdeksan. Yhdentoista SM-mitalin lisäksi se voitti tuona aikana Euroopan Cupissa kultaa ja kolme pronssia, EHL-mestaruuden ja -pronssin sekä Super Cupin voiton. Useita turkulaisseuran pelaajia siirtyi NHL:ään rikastuttaen kasvattajaseuraansa siirtosummina.

Turkuhalli menetti Suomen ykkösjäähallin aseman, kun Helsinkiin valmistui Hartwall Areena 1990-luvun puolivälissä. Urheilutoimittaja Kalle Virtapohjan mukaan tämä merkitsi ”Turun dynastian” rappeutumisen alkua vaikka Hannu Jortikka vielä pystyikin johtamaan TPS:ää urheilulliseen menestykseen. Jalkapallon Bosman-päätöksen soveltaminen jääkiekkoon merkitsi sitä, että pelaajien myyminen ei enää muodostunut entisenlaiseksi tulonlähteeksi. Organisaation valuminen jatkui 2000-luvulla osakeanneista ja kiinteistöjen myynnistä huolimatta.^selvennä[4]

Vuoden 2001 mestaruuden jälkeen TPS:n menestys 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jäi kauden 2003–2004 hopeaan. Pudotuspelien karsintoihin päättynyt kausi 2006–2007 oli seuralle surkea, koska menestystä ei kovista pelaajapanostuksista huolimatta saavutettu ja tilikauden tappiot olivat ennätykselliset lähes 1,4 miljoonaa euroa^[5].Näitä tappioita korjattiin ensimmäisen kerran seuran historiassa julkisella osakeannilla, jolla onnistuttiinkin paikkaamaan seuran taloutta.

Kausi 2007–2008 oli TPS:lle poikkeuksellinen moniin vuosiin. Edellisen kauden taloudellisista tappioista johtuen jouduttiin rakentamaan aivan erilainen joukkue, jossa panostettiin nuoriin tulevaisuuden lupauksiin hankkimatta kallispalkkaisia tähtipelaajia.

Keväällä 2010 TPS voitti Suomen mestaruuden tavalla, jota esimerkiksi Iltalehden Pekka Jalonen piti ”liigahistorian kovimpana temppuna”. Joukkue lähti kauteen liigan toiseksi pienimmällä pelaajabudjetilla mutta sijoittui silti runkosarjassa kuudenneksi. Pudotuspeleissä joukkue paransi vielä suoritustaan ja hävisi 15 pudotuspelistä vain kolme: kaksi JYPille välierissä ja yhden HPK:lle finaaleissa.^[6]

Kausi 2010–2011 oli edellisen vastakohta. Hallitseva mestari oli koko kauden sarjataulukon loppupäässä ja vaarassa joutua liigakarsintaan. Vasta runkosarjan viimeisellä kierroksella ratkesi, että karsintaan joutui TPS:stä pisteen päähän jäänyt Lahden Pelicans. Kaudella 2011–2012 TPS sijoittui runkosarjassa kymmenenneksi ja hävisi pudotuspelien villi kortti -kierroksella Oulun Kärpille otteluvoitoin 0–2.

Kaudella 2012–2013 TPS sijoittui runkosarjassa 13:nneksi, seitsemän pistettä Tampereen Ilveksen edellä.

Kaudella 2013–2014 TPS sijoittui runkosarjassa 13:nneksi, kahdeksan pistettä Kuopion KalPasta edellä.

Kaudella 2014–2015 TPS lähti kauteen kovin odotuksin, mutta tulosta ei syntynyt niin joukkue erotti marraskuussa Suikkasen, jonka tilalle tuli Miika Elomo. Tulosta ei syntynyt Elomonkaan alaisuudessa, jonka joukkue erotti helmikuussa ja tilalle tuli Jarno Pikkarainen.

Kaudella 2015–2016 Turun Palloseuran päävalmentajana aloitti Ari-Pekka Selin. Kaudella 2015–2016 TPS sijoittui runkosarjassa sijalle 7. TPS voitti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Sportin otteluvoitoin 2–0. Puolivälierissä vastaan asettui Kärpät, jolle TPS hävisi otteluvoitoin 4–2.

Kaudella 2016–2017 TPS sijoittui runkosarjassa toiseksi. Puolivälierissä TPS sai vastaansa HIFK:n, jolle TPS hävisi otteluvoitoin 4–2.

Kaudella 2017–2018 TPS sijoittui runkosarjassa jälleen toiseksi. Puolivälierissä TPS kohtasi SaiPan, jonka TPS voitti otteluvoitoin 4–2. Välierissä vastaan asettui Tappara, jolle TPS hävisi otteluvoitoin 4–0. Pronssiottelussa vastaan asettui HIFK, jolle se hävisi 3–2.

Kaudella 2018–2019 TPS sijoittui runkosarjassa neljänneksi edellään Kärpät, Tappara ja Pelicans. Palloseura kohtasi puolivälierissä Hämeenlinnan Pallokerhon, joka oli parempi otteluvoitoin 4–1.^[7]

Kaudella 2019–2020 Turun Palloseura sijoittui runkosarjassa sijalle 11. TPS:n kauden aloittanut päävalmentaja Kalle Kaskinen sai potkut heikon menestyksen vuoksi 1. marraskuuta 2019. Tilalle palkattiin loppukaudeksi Marko Virtanen. Kaskisen alaisuudessa TPS sai kasaan 17 ottelussa vain 14 pistettä, eikä joukkue pystynyt parantamaan otteita riittävästi Virtasen valmennuksessa. Kausi oli ensimmäinen sitten kauden 2014-15, kun TPS jäi kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle.

Kaudelle 2020–2021 TPS muutti joukkueensa rakennetta. Päävalmentajaksi astui Raimo Helminen^[8]. Joukkueen alkukausi on sisältänyt paljon ailahtelua pelissä, mutta suurelta osin TPS on ylittänyt sille annetut odotukset. Joukkue ehti pelata 59 peliä, siinä missä kaikki joukkueet eivät pelanneet yhtä suurta pelimäärää. P/O-arvon 1,80 saavuttanut TPS sijoittui 106 pisteellään, Liigan runkosarjassa 3. sijalle: ohitse muun muuassa Kärppien, Ilveksen, KalPan ja Tapparan. TPS voitti puolivälierissä Pelicansin voitoin 3-2 ja varmisti finaalipaikan kukistamalla HIFK:n semifinaaleissa voitoin 3-1. TPS oli viimeksi finaaleissa vuonna 2010 voitettuaan Suomen mestaruuden kukistamalla HPK:n. Radikaalisti muuttunut ja uudistunut joukkue sai lempinimen "Muukalaislegioona" - etenkin yhdysvaltalainen Josh Kestner loisti sekä runkosarjan että pudotuspelien pistetilastoissa. Myös nuori Lauri Pajuniemi teki vakuuttavaa tulosta, mikä pääsi huipentumaan TPS:n päästessä kohti finaalipelejä.

Turun Palloseura on saavuttanut mainetta etenkin hyvien maalivahtien kasvattajana, ja varsinkin Vladimir Jurzinovin alaisuudessa nuorista pelaajista jalostui suuri määrä huippupelaajia, kuten Saku Koivu, Mikko Koivu, Aki Berg, Fredrik Norrena, Antti Aalto, Jani Hurme, Tomi Kallio, Sami Salo, Kimmo Rintanen, Jere Lehtinen, Marko Kiprusoff, Miikka Kiprusoff, Kimmo Timonen, Petteri Nummelin, Antero Niittymäki, jotka ovat pelanneet menestyksekkäästi eri maiden sarjoissa ja Suomen maajoukkueessa. Muita tunnettuja TPS-pelaajia ovat muun muassa Ville Vahalahti, Teemu Lassila, Henrik Tallinder, Lauri Korpikoski, Rasmus Ristolainen, Joni Ortio, Atte Engren, Joonas Järvinen, Mikko Rantanen, Ilari Filppula , Lee Sweatt, Eric Perrin, Karri Rämö, Mikko Lehtonen, Tarmo Reunanen, Artturi Lehkonen, Aleksandr Georgijev, Kaapo Kakko, Lauri Pajuniemi, Juuso Pärssinen, Eemil Viro, Markus Nurmi ja Mikael Pyyhtiä.

TPS pelaa kotipelinsä musta-valkoisella paidalla, mustilla housuilla, mustilla sukilla sekä mustalla kypärällä. Vierasottelut joukkue pelaa valko-mustalla paidalla ja valkoisilla sukilla.

• 
  TPS:n logo 1922–1981, 1989–1990 ja 2007–. ”Pallologosta” on ollut käytössä erilaisia variaatioita.^[9]
• 
  TPS:n ”kaukalologo” 1981–1989.^[9]
• 
  TPS:n logo 1990–2007. ”Pallologon” ympärille lisättiin kultalehvät sen jälkeen, kun joukkue oli voittanut toisen peräkkäisen Suomen-mestaruuden.^[9]

Hallitus:

• Kai Koskinen, hallituksen puheenjohtaja
• Veli-Pekka Marin, hallituksen varapuheenjohtaja
• Ilkka Paananen
• Mikko Kodisoja
• Erkka Westerlund
• Saku Koivu
• Päivi Rytsä

Toimitusjohtaja:

• Aki Holma

• Päävalmentaja Tommi Miettinen
• Valmentaja Kari Kalto
• Valmentaja Sami Salo
• Valmentaja Vesa Petäjä
• Maalivahtivalmentaja Ari Moisanen
• Fysiikkavalmennuksen vastuuvalmentaja Risto Rosendahl
• Fysiikkavalmentaja Vesa Vuori
• Ravintovalmentaja Laura Mierlahti
• Psyykkinen valmentaja Päivi Granholm
• Toimitusjohtaja Aki Holma
• Urheilutoimenjohtaja Rauli Urama
• Puheenjohtaja Kai Koskinen
• Pelaajakoordinaattori Mika Suoraniemi
• Pelaajakoordinaattori / Scout Tomi Kallio

• Matti Aarnio (Huoltaja)
• Aki Berg (Huoltaja)
• Tero Hyökki (Huoltaja)
• Ville Vahalahti (Huoltaja)
• Ville Vahtera (Hieroja)
• Jonne Malmikare (Fysio)
• Antton Vigren (Hieroja)
• Panu Uusalo (Lääkäri)
• Niklas Lindblad (Lääkäri)

• Raimo Määttänen 1975–1980
• Juhani Wahlsten 1980–1983
• Matti Keinonen 1983–1985
• Juhani Tamminen 1985–1988
• Hannu Jortikka 1988–1992
• Vladimir Jursinov 1992–1998
• Hannu Jortikka 1998–2001
• Kari Jalonen 2001–2003
• Jukka Koivu 2003–2005
• Hannu Jortikka 2005–2007
• Hannu Virta 2007–2008 ^[10]
• Kai Suikkanen 2008–2010
• Heikki Leime 2010
• Riku-Petteri Lehtonen 2010–2011
• Jukka Koivu 2011
• Pekka Virta 2011–2012
• Juha Pajuoja 2012–2013
• Kai Suikkanen 2013–2014
• Miika Elomo 2014–2015
• Jarno Pikkarainen 2015
• Ari-Pekka Selin 2015–2017
• Kalle Kaskinen 2017–2019
• Marko Virtanen 2019–2020
• Raimo Helminen 2020–2021
• Jussi Ahokas 2021–2023
• Tommi Miettinen 2023–

• –1982 Johan Hollsten
• 1983–1987 Jyrki Santala
• 6/1989–7/1999 Jyrki Santala
• 8/1999–2/2006 Jouko Narvanmaa
• 3/2006–2/2009 Seppo Sutela
• 3/2009–9/2012 Kari Hietarinta
• 11/2012–2014 Niklas Österlund
• 2015–5/2018 Mika Eskola
• 2018–2021 Santtu Jokinen^[11]
• 7/2022– Aki Holma

• 3 Timo Nummelin (käyttöoikeus pojalla Petteri Nummelinilla)
• 8 Juhani Wahlsten
• 11 Saku Koivu (ei virallisesti ole jäädytetty, mutta numeroa ei käytetä, käyttöoikeus veli Mikolla.)
• 12 Jukka Vilander
• 15 Reijo Leppänen
• 16 Rauli Tammelin
• 23 Hannu Virta

• 1975–1977 Seppo Lindström
• 1977–1979, 1980–1982 Juhani Tamminen
• 1979–1980 Hannu Niittoaho
• 1982–1983 Seppo Repo
• 1983–1984 Antero Lehtonen
• 1984–1986 Rauli Tammelin
• 1986–1994, 1996–1997 Hannu Virta
• 1994–1995 Ari Vuori
• 1995–1996, 1999–2000 Kari Harila
• 1997–1998 Riku-Petteri Lehtonen
• 1998–1999, 2003–2004 Mikko Eloranta
• 2000–2001 Kalle Sahlstedt
• 2001–2003, 2004–2007 Mika Alatalo
• 2007 Kent McDonell
• 2007–2010 Aki Berg
• 2007–2008 Jesse Saarinen
• 2010–2013 Ville Vahalahti
• 2010–2011, 2014 Marko Virtala
• 2011 Janne Hauhtonen
• 2012 Brian Willsie
• 2013–2014 Tapio Laakso
• 2013 Tero Koskiranta
• 2014–2015 Petteri Nummelin
• 2015 Niclas Lucenius
• 2015 Ilkka Pikkarainen
• 2015–2018 Tomi Kallio^[12]
• 2018 Eric Perrin
• 2018 Ilari Filppula
• 2018–2020 Lauri Korpikoski
• 2020- Juhani Jasu

• SM-kultaa 11 kertaa: 1956, 1976, 1989, 1990, 1991, 1993, 1995, 1999, 2000, 2001, 2010
• SM-hopeaa 13 kertaa: 1943, 1955, 1957, 1967, 1977, 1982, 1985, 1994, 1996, 1997, 2004, 2021, 2022
• SM-pronssia 4 kertaa: 1953, 1978, 1979, 1981

• Suomen Cup -mestari 2 kertaa: 1955, 1956

• Euroopan Cup -mestari vuonna 1994
• Euroopan Cup -pronssia 3 kertaa: 1990, 1991, 1995

• EHL-mestari vuonna 1997
• EHL-pronssia vuonna 2000

• Super Cupin mestari vuonna 1997

• Aaro Kivilinnan muistopalkinto 6 kertaa: 1977, 1991, 1995, 1997 (voitto jaettu Jokerien kanssa), 2002, 2004

• Harry Lindbladin muistopalkinto 13 kertaa: 1976, 1980, 1982, 1985, 1989, 1990, 1991, 1993, 1994, 1998, 1999, 2000, 2004

(mukana kaikki lajit)

• 1990

TPS:n maalilaulu on Erkki Liikasen esittämä ja säveltämä Maali se on hunajata -kappale. Sanat lauluun on tehnyt Veepee Lehto. Alkuperäinen rakkauslaulu Hunajata ilmestyi vuonna 1982 ja Liikanen esitti sen duettona Tuire Pentikäisen kanssa. Alkuperäiset laulun sanat ovat Erkki Liikasen käsialaa.

TPS:n naisjoukkue nousi kaudeksi 2018–2019 pelaamaan Naisten Liigaan yhdessä Vaasan Sportin kanssa, sillä pelaavien joukkueiden kokonaismäärä kasvatettiin 10:een.^[13]

TPS:n seisomakannattajakatsomo sijaitsee Gatorade Centerin katsomoissa B4 ja C1. Istumakannattajakatsomo sijaitsee katsomossa B3. Kannattajat tunnetaan nimellä TPS-kannattajat. TPS-kannattajat on kaikille avoin yhteisö, jonka jäsenet kannattavat Turun Palloseuraa yli lajirajojen. TPS-kannattajilla ei ole virallista yhteyttä HC TPS:ään, mutta tekee kuitenkin yhteistyötä seuran kanssa.

TPS-kannattajat pyrkii luomaan TPS:lle lajirajat ylittävää seurakulttuuria. TPS-kannattajat järjestää matkoja TPS:n vierasotteluihin. Lisäksi kannattajatoimintaan kuuluu erilaisten tifojen tekeminen.

• Turun Palloseura
• Turun Palloseuran jalkapallojoukkue
• Turun Palloseuran salibandyjoukkue

• Elite Prospects: TPS Viitattu 23.7.2015

• Jääkiekkoilta Turussa: tutkielmia kiekkoyleisöstä [toim. Anu-Hanna Anttila ja Hannu Ruonavaara] (Turun yliopiston sosiologian laitos, Kirja-Aurora, 2001) ISBN 951-29-2165-0 (nid.)
• Turun Palloseura 1922–1972 [toim. Heikki Mäki ja Eero Toivola] (Turun Palloseura, 1972) ISBN 951-99003-7-3 (sid.)

• TPS.fi
• Jatkoaika.com
• TPS-kannattajien blogi ja keskustelualue (TPS-kannattajat.net)
• TPS-klubi: Tepsiläiset ry.
• TPS:n kannattajat/Sissiryhmä
• TPS:n tilastoja (UrheiluSuomi.com)