Tšeljabinskin alue
Tšeljabinskin alue (ven. Челябинская область, Tšeljabinskaja oblast) on Venäjän federaation alue Uralvuorten itäpuolella Länsi-Siperiassa Aasiassa.
Tšeljabinskin alue Челябинская область | |
---|---|
![]() | |
![]() Lippu | ![]() Vaakuna |
![]() Alueen sijainti Venäjän federaation kartalla | |
Koordinaatit: , 61.3758°E (Tšeljabinsk) | |
Valtio | ![]() |
Perustettu | 17. tammikuuta 1934 |
Hallinto | |
– hallinnollinen keskus | Tšeljabinsk |
– suurin kaupunki | Tšeljabinsk (1 130 132 as.)[1] |
– kuvernööri | Mihail Jurevitš |
Pinta-ala | 87 900 km² |
Väkiluku (2010) | 3 476 217[1] |
Kielet | venäjä |
BKT (2010) | 645 932,0 milj. RUB[2] (eli 1,73 % Venäjän BKT:stä) |
– asukasta kohti | 185 815 RUB, noin 4 552 EUR[3] (eli 71 % Venäjän keskiarvotasosta) |
Aikavyöhyke | UTC+5 (MSK+2) |
Symbolit | |
– lippu | Tšeljabinskin alueen lippu |
– vaakuna | Tšeljabinskin alueen vaakuna |
Lyhenteet | |
– rekisterikilven tunnus | 74, 174 |
– ISO 3166 | RU-CHE |
pravmin74.ru (venäjäksi) |
Maantiede
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/70/Relief_Map_of_Chelyabinsk_Oblast_OSM.png/350px-Relief_Map_of_Chelyabinsk_Oblast_OSM.png)
Tšeljabinskin alue rajoittuu pohjoisessa Sverdlovskin alueeseen, idässä Kurganin alueeseen ja Kazakstaniin, etelässä Orenburgin alueeseen ja lännessä Baškiriaan.
Alueen koillisosa kuuluu Länsi-Siperian alankoon. Länttä kohti mentäessä maasto kohoaa Uralvuoristoksi. Suurimmat joet ovat Ural, joka virtaa alueen länsiosan kautta sekä Miass ja Vagai.[4] Järvistä mainittakoon Uvildy ja Turgojak.
Suojelualueista tärkeimpiä ovat Ilmenskin luonnonpuisto, Etelä-Uralin luonnonpuisto, Taganain kansallispuisto ja Zjuratkulin kansallispuisto.[5]
Historia
Tšeljabinskin alue muodostettiin 1934 samana vuonna lakkautetun Uralin alueen kaakkoisosasta.
Väestö
Tšeljabinskin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 3 476 217. Kaupunkilaisia väestöstä on 82,0 %.[1]
Asukasluvun kehitys
Oheinen taulukko kuvaa Tšeljabinskin alueen väkiluvun kehitystä vuosien 1959–2010 väestönlaskentojen pohjalta.
Vuosi | Tšeljabinskin alueen väestö | Tšeljabinskin alueen kaupunkilaiset | Tšeljabinskin alueen maaseutuväestö |
---|---|---|---|
1959[6] | 2 976 625 | 2 273 197 | 703 428 |
1970[7] | 3 288 801 | 2 562 715 | 726 086 |
1979[8] | 3 438 866 | 2 790 590 | 648 276 |
1989[9] | 3 623 732 | 2 990 840 | 632 892 |
2002[10] | 3 603 339 | 2 947 742 | 655 597 |
2010[1] | 3 476 217 | 2 849 923 | 626 294 |
Suurimmat kaupungit
Alueen yli 50 000 asukkaan kaupunkeja olivat (2010): Tšeljabinsk (1 130 132 as.), Magnitogorsk (407 775 as.), Zlatoust (174 962 as.), Miass (151 751 as.), Kopeisk (137 601 as.), Ozjorsk (82 164 as.) ja Troitsk (78 372 as.).[1]
Kooltaan 30 000–50 000 asukkaan kaupunkeja on yhteensä yhdeksän: Snežinsk (48 810 as.), Satka (Сатка, 45 178 as.), Kyštym (38 942 as.), Korkino (Коркино, 38 597 as.), Južnouralsk (37 877 as.), Trjohgornyi (Трёхгорный, 33 670 as.), Aša (31 881 as.), Verhni Ufalei (Верхний Уфалей, 30 481 as.) ja Jemanželinsk (30 216 as.).[1]
Etninen jakauma
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan alueen suurimmat etniset ryhmät olivat venäläiset 83,8 %, tataarit 5,4 %, baškiirit 4,8 %, ukrainalaiset 1,5 % ja kazakit 1,0 %. Lisäksi oli monia muita kansallisuuksia alle 1 % väestöosuuksilla. Prosenttiosuudet on laskettu etnisen taustansa kertoneesta väestöstä.[11]
Uskonto
Vuonna 2012 julkaistun Venäjän uskontoja ja väestön uskonnollista vakaumusta myös alueellisesti kartoittaneen Arena-kyselytutkimuksen mukaan Tšeljabinskin alueen väestöstä oli:[12][13][14]
- 31 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
- 29 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut käytännössä mitään tiettyä uskontoa,
- 14 % ateisteja, ei usko jumalaan,
- 8 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
- 5 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
- 4 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä šiioja,
- 3 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
- < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
- < 1 % vanhauskoisia,
- < 1 % šiialaisen islaminuskon kannattajia,
- < 1 % helluntailaisia,
- monia itäisten uskontojen ja hengellisten suuntausten kannattajia ja
- < 1 % johonkin muuhun uskovia.
Talous
Alueen talous perustuu kaivos- ja metalliteollisuuteen. Kaivosteollisuus tuottaa rautaa, värimetalleja, magnesiittia, kivihiiltä ja rakennuskiveä. Maataloudessa keskitytään karjanhoitoon sekä viljan, vihannesten ja hedelmien viljelyyn.
Alueen liikenteellisenä keskuksena on Tšeljabinsk. Sieltä on rautatieyhteys pohjoiseen Jekaterinburgiin, länteen Ufaan, itään Omskiin, etelään Kazakstaniin ja kaakkoon Orenburgiin.
Hallinto
Tšeljabinskin alue on yksi Venäjän federaation subjekteista ja sen pääkaupunki on Tšeljabinsk. Alue on jaettu hallinnollisesti 24 piiriin ja 27 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnosta vastaavat kuvernööri, hallitus ja alueduuma.
Tšeljabinskin alueen suljetut kaupungit
Tšeljabinskin alueen suljetut kaupungit olivat taajamia, asutuskeskuksia tai kaupunkeja, joihin ulkomaalaisilla tai maan kansalaisilla ei ollut vapaata pääsyä ilman anottua lupaa.lähde?
- Kartaly-6
- Tšeljabinsk-40
- Tšeljabinsk-65
- Tšeljabinsk-70
- Tšeljabinsk-95
- Tšeljabinsk-115
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšeljabinskin alue Wikimedia Commonsissa
- Chelyabinsk Region (2004) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (kommersant.com)
- Discovering Russia: Chelyabinsk Region (englanniksi) (rt.com)
- Chelyabinsk region (englanniksi) (econ.csu.ru)
- Guide to Investment - Chelyabinsk Region (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (econom-chelreg.ru)
Hallintokeskus: Tšeljabinsk Aša · Bakal · Jemanželinsk · Jurjuzan · Južnouralsk · Karabaš · Kartaly · Kasli · Katav-Ivanovsk · Kopeisk · Korkino · Kusa · Kyštym · Magnitogorsk · Miass · Minjar · Njazepetrovsk · Ozjorsk · Plast · Satka · Sim · Snežinsk · Troitsk · Trjohgornyi · Tšebarkul · Ust-Katav · Verhnyi Ufalei · Verhneuralsk · Zlatoust |