Töyhtöiibis
Töyhtöiibis | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
Heimo: | Iibikset Threskiornithidae |
Suku: | Kaljuiibikset Geronticus |
Laji: | eremita |
Kaksiosainen nimi | |
Geronticus eremita | |
Katso myös | |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/10/Geronticus_eremita_MHNT.ZOO.2010.11.60.1.jpg/250px-Geronticus_eremita_MHNT.ZOO.2010.11.60.1.jpg)
Töyhtöiibis eli erakkoiibis (Geronticus eremita) on erittäin uhanalainen iibislintu. Niitä arvellaan elävän luonnossa noin 680 ja eläintarhoissa noin 2 000 yksilöä.[2]
Koko ja ulkonäkö
muokkaa wikitekstiäTöyhtöiibis kasvaa 70–80 senttimetriä pitkäksi ja sen siipien kärkiväli on 120–135 cm. Sen höyhenpeite on kiiltävän musta ja niskassa on töyhtömäinen harja. Pää on kalju, vaaleanpunertava ja ryppyinen.[3]
Levinneisyys
muokkaa wikitekstiäTöyhtöiibiksiä elää Marokossa, Turkissa ja Syyriassa. Marokon populaatiossa elää vähintään 95 prosenttia kaikista villeistä töyhtöiibiksistä. Niitä on myös istutettu Itävaltaan ja Saksaan (noin 30 yksilöä) ja Espanjaan, missä laji on vihdoin alkanut lisääntyä 500 vuoden tauon jälkeen.[2]
Töyhtöiibiksen kanta on pieni, mutta Marokon kanta on kasvussa onnistuneiden suojelutoimien ja useiden onnistuneiden pesintöjen jälkeen. Laji luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.[2]
Lähteet
muokkaa wikitekstiä
|