Sydän on yksinäinen harhailija

vuoden 1968 elokuva

Sydän on yksinäinen harhailija (The Heart Is a Lonely Hunter) on Robert Ellis Millerin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1968. Se perustuu Carson McCullersin vuonna 1940 ilmestyneeseen romaaniin Yksinäinen sydän, jonka tapahtumat on elokuvassa siirretty 1930-luvulta 1960-luvulle.[1][2]

Sydän on yksinäinen harhailija
The Heart Is a Lonely Hunter
OhjaajaRobert Ellis Miller
KäsikirjoittajaThomas C. Ryan
PerustuuCarson McCullersin romaaniin
TuottajaThomas C. Ryan
SäveltäjäDave Grusin
KuvaajaJames Wong Howe
LeikkaajaJohn F. Burnett
Valmistustiedot
ValmistusmaaYhdysvallat
TuotantoyhtiöWarner Bros.
LevittäjäWarner Bros.-Seven Arts
Ensi-ilta1968, Suomessa 1969
Kesto124 min.
Alkuperäiskielienglanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni

Kuuromykkä, sydämellinen hopeakaivertaja Singer (Alan Arkin) muuttaa pikkukaupunkiin ollakseen lähellä sairaalaan joutunutta ystäväänsä Antonapoulosta, kuuromykkää ja oikukasta miestä. Mies vuokraa huoneen perheen luota, jonka 16-vuotias tytär Mick (Sondra Locke) alkaa oppia suhtautumaan erilaisuuteen. Hyväsydäminen Singer auttaa muita ihmisiä, mutta kukaan ei auta häntä kun hän sitä tarvitsisi. Etelävaltioihin sijoittuvan tarinan sivuteemana ovat rotukysymykset.[3][1]

Rooleissa

 Alan Arkin  Singer 
 Sondra Locke  Margaret ”Mick” Kelly 
 Laurinda Barrett  Mrs. Kelly 
 Stacy Keach  Jake Blount 
 Chuck McCann  Spiros Antonapoulos 
 Biff McGuire  herra Kelly 
 Percy Rodriguez  tohtori Copeland 
 Cicely Tyson  Portia Copeland 
 Jackie Marlowe  Bubber Kelly 
 Johnny Popwell  Willie  
 Wayne Smith  Harry Minowitz 
 Gonzalo Meroño  Richard Steward 
 Peter Mamakos  Spirmonedes 
 John O’Leary  Beaudine 
 Hubert Harper  Biff Brannon 
 Sherri Vise  Delores 
 Anna Lee Carroll  hoitaja Bradford 

Tuotanto

Elokuva kuvattiin Selman pikkukaupungissa Alabamassa.[3]

Vastaanotto

Sekä Arkin että Locke tekivät elokuvassa debyyttiroolinsa, ja molemmat olivat niistä sekä Oscar- että Golden Globe-ehdokkaina[4].

Helsingin Sanomien Paula Talaskivi näki elokuvassa paitsi etelävaltioiden pikkukaupunkielämän kuvausta, myös ”luontevan jäntevästi kehiteltyä kerrontaa aktiivisen sydämen hyvistä töistä ympäristössä, jossa pienet ilot tukahtuvat jatkuviin köyhyyden, sairauden, rajoittuneisuuden, vihan, ennakkoluulojen ja tyhmyyden aiheuttamiin vastoinkäymisiin”. Hän kirjoitti, että elokuvan rankan toiminnalliset jaksot pelastavat elokuvan sortumasta romaanin nyyhkyversioksi.[1]

Lähteet

Aiheesta muualla