Surtees
Surtees oli entisen Formula 1 -kuljettaja John Surteesin perustama talli, joka kilpaili F1:ssä kausina 1970–1978.[2] Talli ponnisteli F1:ssä yhdeksän kautta, ja 118 Grand Prix’stä parhaimmiksi tuloksiksi jäi muutama palkintokorokesijoitus. John Surtees ei ollut yhtä lahjakas tallipäällikkö kuin Jack Brabham ja Bruce McLaren (molemmilla voittoja omissa talleissaan; Brabham myös mestariksi oman tallin autolla), mikä repi tallin ilmapiiriä koko sen olemassaolon ajan.
| Surtees | |
|---|---|
 | |
| Koko nimi | Surtees Racing Organisation |
| Päämaja | Edenbridge, Kent, Britannia |
| Perustajat | John Surtees |
| Henkilökunta | Len Terry, Peter Connew[1], Shabab Ahmed[1] |
| Tunnetuimmat kuljettajat | John Surtees, Derek Bell, Andrea de Adamich, Mike Hailwood, James Hunt, Jochen Mass |
| Moottorit | Cosworth |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian GP 1970 |
| Kilpailuja | 119 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia | 0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 3 |
| MM-pisteitä | 54 |
| Viimeinen kilpailu | Kanadan GP 1978 |
Historia
Alkuvaiheet
Aluksi kaudella 1970 Surtees itse ajoi tallissa, ja ensimmäiset autot hän osti McLarenilta, joilla hän ajoi kerran pistesijalle Hollannin osakilpailussa.[2][3] Ensimmäinen Surtees-auto Surtees TS7 valmistui kauden puolivälissä.[1] Auton ensimmäinen osakilpailu Britanniassa päättyi öljynpaineen aiheuttamaan keskeytykseen.[1] Autolla ajettiin ensimmäinen pistesijoitus Kanadan osakilpailussa, missä Surtees oli viides.[4] Surtees osallistui myös sarjan ulkopuolisiin kilpailuihin, joissa voitti Oulton Park Gold Cup -kilpailun.[2] Yhdysvaltain osakilpailussa Surtees keskeytti, mutta hänen tallikaverinsa Derek Bell ajoi pistesijoille kuudentena.[5] Talli sijoittui tulokaskaudellaan MM-pisteissä kahdeksanneksi.[6]
Kauden 1971 avausosakilpailussa tallin kuljettajat Rolf Stommelen ja Brian Redman käyttivät vielä TS7-autoa, koska TS9-auto ehti valmistua Surteesin omaan käyttöön.[7] Kilpailussa Surtees keskeytti ja Stommelen sekä Redman jäivät pistesijoitusten ulkopuolelle.[8] Kauden parhaan tuloksen talli sai Italian osakilpailusta, missä kesken kauden talliin tullut Mike Hailwood oli neljäs (viisi kuljettajaa oli alle sekunnin sisällä toisistaan maaliviivalle tultaessa).[9] Talli sijoittui jälleen lopputuloksissa kahdeksanneksi.[10]
Menestystä
Kaudella 1972 tapahtui merkittäviä kuljettajamuutoksia, kun Hailwood jatkoi tallissa, Surtees ajoi vain yhden osakilpailun ja tallin uudet kuljettajat olivat Tim Schenken sekä Andrea de Adamich.[11] Surtees ajoi ainoan osakilpailunsa uudella TS14-autolla ja muut TS9B-mallilla.[11] Kauden avausosakilpailussa Schenken ajoi parhaimman tuloksensa sijoittumalla viidenneksi ja de Adamich puolestaan oli Espanjassa neljäs.[12][13] Surteesin ainoa kilpailu Italiassa päättyi keskeytykseen.[14] Talli sai ensimmäisen palkintosijansa, kun Hailwood oli Italian osakilpailussa muiden kuljettajien teknisten vikojen ja kolarointien myötä toinen.[14][15] Talli oli lopulta viides MM-pisteissä, mikä oli sen historian paras tulos.[2]
Kauden 1973 aikana tallissa ajoi yhteensä viisi kuljettajaa, joista Carlos Pace ajoi tallin ainoat pisteet, kun hän oli Saksassa ja kolmas Itävallan osakilpailussa.[2][16][17] Tallin sijoitus putosi edellisen kauden viidennestä sijasta yhdeksänteen sijaan.[18]
Menestyksen loppu
Kaudella 1974 tallilla alkoi olla huolia. Pace ajoi tallin ainoan pistesijoituksen sijoittumalla kotikilpailussaan Brasiliassa neljänneksi.[19][20] Kauden lopussa tallilla alkoi myös esiintyä karsiutumisia aika-ajoissa.[2] Kauden murheellisin tilanne koettiin kauden päätösosakilpailussa, missä Helmut Koinigg menetti autonsa hallinnan rengasrikon vuoksi, ajautui suurella vauhdilla kohti radan turvakaiteita ja kuoli saamiinsa vammoihin.[21] Asiakastallien osalta suomalainen yksityistalli AAW Racing Team osti 1974 Surteesilta auton (Surtees TS16), jolla Leo Kinnunen koetti menestyä F1:ssä. Auto oli kuitenkin kilpailukyvytön, valmistettu käytetyistä osista, ja Kinnunen pääsi sillä mukaan vain yhteen lähtöön Ruotsin osakilpailussa ja muissa kauden osakilpailuissa hän karsiutui.[22][23]
Kaudella 1975 vaikeudet jatkuivat, kun talli jäi ensimmäistä kertaa pisteittä.[2] John Watsonin kahdeksas sija Espanjan osakilpailusta oli tallin kauden paras suoritus.[24] Kaudella 1976 kondomiyritys Durex toimi tallin sponsorina, minkä seurauksena autoissa näkyi kondomimainostarroja ja ne aiheuttivat paheksuntaa varsinkin F1-kilpailujen televisiolähetyksissä.[25] Edelliseen kauteen verrattuna talli sijoittui kymmenenneksi, kun Alan Jones ajoi pistesijoille kolmesti kauden aikana.[26][27]
Kaudella 1977 talli jäi jälleen tuloksissa viimeisten joukkoon, vaikka Vittorio Brambilla ajoi kolme pistesijaa TS19-autolla.[2][28] Viimeiselle kaudelleen 1978 tallin kuljettajat ajoivat myös TS20-autolla, jonka suurin puute oli pitoa parantaneen maaefektin puuttuminen.[2][29] Brambilla ajoi tallin ainoan pistesijoituksen Itävallassa.[30] Kautta 1979 varten alustava suunnitelma TS21-autosta oli laadittu, mutta talli joutui lopettamaan toimintansa rahoittajien puutteen vuoksi.[2][29]
Saavutukset
Palkintokorokesijat
| Nopeimmat kierrokset
|
Mallit
John Surtees TS7:n ohjaamossa vuoden 1970 Britannian GP:n debyytissä
TS9B esillä vuoden 2008 Goodwood Festival of Speed -tapahtumassa
Brett Lunger ajaa TS19-mallinsa sisään Hawthorn's Bend -käännökseen Brands Hatchin moottoriradalla vuoden 1976 Britannian GP:ssä.
Vuoden 1976 Formula 1 -kaudelta tuttu TS19-malli Alan Jonesin ohjastamana vuonna 2007
