Surakartan sulttaanikunta
Surakartan sulttaanikunta (myös Solon sulttaanikunta) oli Jaavan saarella sijainnut sulttaanikunta vuosina 1755–1945. Sulttaanikunta syntyi vuonna 1755, kun Mataramin sulttaanikunta jakautui sisäisten kiistojen takia kahtia Surakartan ja Yogyakartan sulttaanikunniksi.[1][2][3][4][5] Surakartan ensimmäinen hallitsija Pakubuwono II käytti itsestään arvonimeä susuhunan.[5] Hollantilaiset valtasivat 1700- ja 1800-luvuilla koko Jaavan saaren ja molemmat kuningaskunnat liitettiin osaksi Hollannin Itä-Intiaa. Ne säilyivät itsenäisinä hallintoalueina aina Indonesian itsenäistymiseen asti. Maan itsenäistyttyä Yogyakarta säilytettiin erityisalueena Indonesian sisässä, mutta Surakarta menetti asemansa.[6]
| Surakartan sulttaanikunta | |||
|---|---|---|---|
1755–1945 | |||
| |||
| |||
| |||
| Valtiomuoto | sulttaanikunta | ||
| Sulttaani | Pakubuwono IX (1861–1893) Pakubuwono X (1893–1939) | ||
| Ylin ministeri | Sasranagara (1866–1887) Mangunkusuma (1887–1889) Sasradiningrat IV (1889–1916) Joyonegoro (1916–?) | ||
| Pääkaupunki | Surakarta | ||
| Uskonnot | islam | ||
| Edeltäjä(t) | Mataramin sulttaanikunta | ||
| Seuraaja(t) |  Indonesia | ||
Historia
Vuosina 1889–1916[7] Surakartan patih (suom. suurvisiiri, ylin ministeri) oli Sasradiningrat IV, joka pyrki kehittämään kansan hyvinvointia ja vähentämään alankomaalaisten sananvaltaa valtakunnassa. Hänen aikanaan muun muassa uudistettiin hallintoa, maanjakoa ja oikeuslaitosta.[8]
1930-luvun lama vaikutti maailmanlaajuisesti sokerin hintaan huomattavan negatiivisesti. Paitsi Surakartan sokeriplantaaseja omistavien hallitsijoiden myös siirtomaaisäntä Alankomaiden tulot alenivat tämän takia huomattavasti. Sulttaani Pakubuwono X:n kuoltua alankomaalaiset antoivat Surakartalle käskyn leikata valtakunnan hallinnon henkilöstömääriä jopa 50 prosentilla. Pakubuwono X:n seuraaja Pakubuwono XI allekirjoitti määräyksen ja siirsi eläkkeelle tai pakotti eroamaan suuria joukkoja palveluksestaan. Tämä vaikutti merkittävästi sulttaanin julkisuuskuvaan, sillä hallitsijan vallan katsottiin ilmentyvän tämän runsaskätisyydessä. Myös se, että sulttaani kävi itse tapaamassa alankomaalaisia sen sijaan, että nämä olisivat aiempaan tapaan tulleet itse vierailulle tämän palatsiin, oli kansalle merkki siitä, että kuningashuone oli menettänyt maagisen valtansa.[9]
Lähteet
- Anderson, Benedict: Java in a Time of Revolution: Occupation and Resistance, 1944-1946. Equinox Publishing, 2006. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Sumarsam: Gamelan: Cultural Interaction and Musical Development in Central Java. The University of Chicago Press, 1995. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Dewanto, Wahyu: Space and myth in Surakarta Kasunanan Palace, Indonesia. Launceston: University of Tasmania, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)