Stefano Coletti

Colettin GP2-ura alkoi Valencian kilpailusta, jossa hän korvasi Davide Valsecchin.^[12] Ensimmäisessä kilpailussaan hän otti varaslähdön ja ylitti varikon sulkuviivan. Toisessa kilpailussaan hän viivytteli lähtöruudukossa ja sai rangaistuksen aloitettuaan lähtöruudukosta eikä varikkosuoralta kolaroiden Dani Closin kanssa ennen rangaistustaan^selvennä. Kolmannessa kilpailussaan hän kolaroi pahasti kaksi kierrosta ennen loppua, jolloin kilpailu ajettiin turva-auton perässä loppuun.^[13][14] Hän selvisi puristuksella nikamassa ja mustelmilla joutuen jättämään sprinttikilpailun väliin. Hänet erotettiin tallista tämän jälkeen. Coletti siirtyi Formula Renault 3.5 -sarjaan samana vuonna.^[1] Hän jatkoi sarjassa vuonna 2010 saavuttaen viisi palkintosijaa sijoittuen yhteispisteissä kuudenneksi.^[1] Coletti kilpaili myös GP3-sarjassa saavuttaen kaksi kolmostilaa ja 18 pistettä.^[3]

Coletti teki paluun GP2-sarjaan kaudella 2011 Trident-tallissa, jonka autolla otti ensimmäisen GP2-voittonsa Turkin sprinttikisassa.^[15] Hän otti toisen voittonsa Unkarin sprinttikisassa pitkän nousun jälkeen.^[16][17] Hän osui Belgian pitkässä kilpailussa Mihail Aljošin autoon kovalla vauhdilla, minkä seurauksena Coletilta murtui kaksi selkänikamaa.^[18][19] Hän ei osallistunut sarjan päätöskilpailuihin ja hänen tuuraajakseen tuli toinen monacolainen Stéphane Richelmi.^[20][21] Coletti sijoittui sarjan 11:nneksi keräten 22 pistettä.^[5] Coletti jatkoi GP2:ssa vuonna 2012 siirtyen Scuderia Coloni -talliin (hän ajoi jo vuonna 2011 GP2-sarjan ulkopuolisessa Abu Dhabin osakilpailussa tallin autolla).^[22][23][24] Hän vaihtoi Rapax-talliin kauden lopussa.^{[1][25][25][26]} Coletti saavutti yhden palkintosijan ja kolme nopeinta kierrosta sijoittuen sarjan 13:nneksi.^[1][6]

Vuonna 2013 Coletti jatkoi Rapax-tallissa.^[1][27] Hän aloitti kauden vahvasti ajamalla paalupaikalle, mutta putosi pitkässä kilpailussa lopulta kolmanneksi.^[28] Sprinttikilpailussa hän lähti kuudennesta ruudusta ja ajoi voittoon.^[29] Coletti ajoi Monacon sprinttikilpailun voittoon, ollen ensimmäinen monacolainen sitten vuoden 1931 ja Louis Chironin, joka on pystynyt voittamaan kotikilpailunsa.^[30][31][32] Hän johti sarjaa kauden puoleen väliin asti, mutta loppukaudesta Nürburgringin pitkän kilpailun jälkeen hän ei ollut kertaakaan pistesijoilla ja jäi lopulta sarjan viidenneksi.^[7] Vuonna 2014 Coletti vaihtoi tiimiä siirtyen Racing Engineering -talliin.^[1][33] Hän voitti kaksi kilpailua sijoittuen sarjan kuudenneksi.^{[1][8][34][35]}

Vuonna 2015 Coletti siirtyi Amerikkaan kilpailemaan IndyCar -sarjaan ja vuonna 2016 kilpaili European Le Mans Series -sarjassa.^[1][36] Vuonna 2017 hän teki paluun Formula 2-sarjaan Campos Racing-talliin Bahrainin viikonlopun ajaksi jääden ilman pisteitä.^[1][9][10]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.