Spektriluokka

Spektriluokka (myös spektrityyppi) on tähtityyppi, joka päätellään tähden spektristä. Spektri riippuu pääosin tähden pintalämpötilasta. Eri lämpötiloissa eri tavoin virittyvä kaasu luo erilaiset spektriviivat.

Spektriluokan M0III punaisen jättiläisen spektri.

Lämpötila vaikuttaa myös tähden väriin. Spektriluokassa on monesti merkitty myös tähden kirkkaudesta riippuva luminositeettiluokka. Aurinko on keltainen G2V-luokan pääsarjan tähti. Niinpä Auringon pääluokka on G, alaluokka 2 ja luminositeettiluokka V, pääsarja. Spektriluokissa voi olla myös lisämuunnelmia. Ne merkitään pienillä kirjaimilla. Esimerkiksi punaisen kääpiötähden spektri voi olla vaikkapa M5eV. Tässä e tarkoittaa emissioviivoja.^lähde?

Historia

Tähtien spektreistä saatiin ensimmäisiä valokuvia 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kuvia oli jo niin paljon, että tähtiä voitiin alkaa luokitella niiden spektrien ulkonäön mukaan.^[1] Annie Jump Cannon teki Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa ensimmäisen luokittelun tutkittuaan yli 200 000 tähden spektrin.^[1] Hänen luokkansa olivat aakkosjärjestyksessä (A, B, C, D....) spektrin ulkonäön mukaan, mutta järjestystä muutettiin, kun ymmärrettiin niiden riippuvan lämpötilasta.^[2] Luokat järjestettiin laskevan lämpötilan mukaan, kun osa hylättiin ja loput laitettiin tähän järjestykseen: O, B, A, F, G, K, M ja kukin niistä jaetaan vielä kymmeneen osaan numeroilla 0–9>^[3] O-luokan tähdet ovat kuumimpia, pintalämpötilaltaan jopa 35 000 kelviniä ja viileimpiä M-luokan tähdet, jotka ovat lämpötilaltaan noin 3 000 kelviniä.^[3]

Eri spektriluokkien pääsarjan tähdet

Pääsarjan tähtien sekä jättiläistähtien suhteellinen kokovertailu.

Pääsarja on pisin ajanjakso tähden kehityksessä. Aurinko kuuluu pääsarjaan eli kirkkausluokkaan V.

Luokka	Lämpötila	Meille näkyvä väri	Todellinen väri^[4]^[5]	Massa (Auringon massaa)^[6]	Säde (Auringon sädettä)^[6]	Luminositeetti^[6]	Vedyn viivat	% Pääsarjan tähdistä^[7]
O	30 000–60 000 K	sininen	sininen	> 16 M_☉	> 6,6 R_☉	30 000 L_☉	Heikot	~0,00003 %
B	10 000–30 000 K	sininen-sinivalkea	sinivalkea	2,1–16 M_☉	1,8–6,6 R_☉	25 – 30 000 L_☉	Keskinkertaiset	0,13 %
A	7 500–10 000 K	valkea	valkea	1,4–2,1 M_☉	1,4–1,8 R_☉	5–25 L_☉	Vahvat	0,6 %
F	6 000–7 500 K	keltavalkea	valkea	1,04–1,4 M_☉	1,15–1,4 R_☉	0,6–1,5 L_☉	Keskivahvat	3 %
G	5 000–6 000 K	keltainen	keltavalkea	0,8–1,04 M_☉	0,96–1,15 R_☉	1,5–5 L_☉	Heikot	7,6 %
K	3 500–5 000 K	oranssi	keltaoranssi	0,45–0,8 M_☉	0,7–0,96 R_☉	0,08–0,6 L_☉	Hyvin heikot	12,1 %
M	2 000–3 500 K	punainen	oranssinpunainen	< 0,45 M_☉	< 0,7 R_☉	< 0,08 L_☉	Hyvin heikot	76,45 %

Luminositeettiluokat

Tähtien spektriluokitteluun kuuluu myös luminositeettiluokitus, joka merkitään roomalaisilla numeroilla seuraavasti:^[8]

Ia kirkkaimmat ylijättiläiset
Ib vähemmän kirkkaat ylijättiläiset
II kirkkaat jättiläiset
III normaalit jättiläiset
IV alijättiläiset
V pääsarjan tähdet
VI alikääpiöt
VII valkoiset kääpiöt

Tämä kirkkauteen perustuva luokittelu kehitettiin 1900-luvun puolivälissä Yerkesin observatoriossa täydentämään Harvardin luokittelua.^[3]

Vanhentunut luminositeettiluokitus

wd valkea kääpiö esim F0wd
sd alikääpiö esim sdG0
d pääsarjan tähti esim dG2
sg alijättiläinen
g jättiläistähti esim gK2
c ylijättiläinen

Harvinaisia spektriluokkia

W Wolf-rayet, monia alaluokkia esim WN
R
N
S
C hiilitähti
D valkea kääpiö, monia alaluokkia esim DA, DAB

Erikoiset spektrit

n spektriviivat sumumaiset esim B5eV
p outoja piirteitä spektrissä esim A0Vp
e emissioviivoja spektrissä esim M5eV
m metallitähti esim A2m

Merkintä	Spektrin erityispiirteitä
:	epävarma spektrin ominaisuus
...	tarkemmin määrittelemättömiä spektrin erikoisuuksia
!	Erikoinen spektri
comp	Moniosainen spektri^[9]
e	emissioviivoja^[9]
[e]	Kiellettyjä emissioviivoja
er	Emissioviivat keskellä heikompia kuin reunoilla
eq	P Cygni-tyyppisiä emissioviivoja
f	N III ja He II emissio
f*	N IV λ4058Å on vahvempi kuin N III λ4634Å, λ4640Å, & λ4642Å viivat^[10]
f+	Si IV λ4089Å & λ4116Å emissio, ja N III viiva^[10]
(f)	N III emissio,ei heikkoja He II imeytymisviivoja
(f+)	^[11]
((f))	vahva He II absorptio, heikko N III emissio^[12]
((f*))	^[11]
h	WR-tähti, vedyn emissio
ha	WR-tähti, vedyn absorptio ja emissio
He wk	Heikkoja heliumin viivoja
k	Spektrissä tähtienvälisen aineen piirteitä
m	Normaalia enemmän metalleja^[9]
n	Sumuiset absorptioviivat, tähti pyörii nopeasti^[9]
nn	Hyvin sumuiset absorptioviivat
neb	Sumun spektriä sekoittuneena tähden spektriin^[9]
p	Erikoinen spektri^[a]^[9]
pq	Erikoinen spektri, novan spektrin tyyppinen
q	P Cygni profiles
s	Ohuet absorptioviivat^[9]
ss	Hyvin ohuet absorptioviivat
sh	Kuoritähden piirteet^[9]
var	Vaihtelevia spektrin piirteitä^[9] (sometimes abbreviated to "v")
wl	heikot spektriviivat^[9] (also "w" & "wk")
Alkuain (esim He) symbol	normaalia voimakkaammat spektriviivat^[9]

Katso myös

Huomautukset

Lähteet

Heikki Oja: Maailmankaikkeus 2003 – tähtitieteen vuosikirja. Ursa 2002.

Viitteet

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Spektriluokka Wikimedia Commonsissa

Classification of Stellar Spectra (englanniksi)
Colour of Stars (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Stellar_classification

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[a]

Search