Skvaleenimono-oksigenaasi
Skvaleenimono-oksigenaasi eli skvaleeniepoksidaasi on entsyymi, joka katalysoi skvaleenin hapettumista 2,3-oksidoskvaleeniksi. Tämä reaktio on tärkeä sterolien biosynteesissä.
Reaktiomekanismi
Skvaleenimono-oksigenaasi tarvitsee toimiakseen happea ja kofaktorikseen NADPH- ja FADH-molekyylit ja Fe2+-ionin. FADH-molekyylistä muodostuu hapen vaikutuksesta flaviinihydroperoksidi, joka reagoi nukleofiilisella additioreaktiolla skvaleenin 2,3-asemassa olevan kaksoissidoksen kanssa muodostaen 2,3-oksidoskvaleenin. Reaktiossa muodostuu lisäksi flaviinialkoholi, joka hajoaa FAD-molekyyliksi, jonka NADPH-molekyyli pelkistää FADH:ksi.[1][2]
Inhibiittorit
Skvaleenimono-oksigenaasin inhibiittoreita ovat muun muassa kupari ja seleniitti-ionit.[3]
Sienilääkkeisiin kuuluvat allyyliamiinit kuten naftifiini ja terbinafiini, joista varsinkin terbinafiini on osoittautunut tehokkaaksi eri sieniä vastaan, inhibitoivat entsyymiä. Ne estävät 2,3-oksidoskvaleenin synteesiä, minkä seurauksena sienet eivät pysty valmistamaan tarvitsemiaan ergosteroleja, mikä johtaa solukalvojen toimintahäiriöihin ja solukuolemaan. Myös eräät tiokarbamaattilääkkeet, kuten tolnaftaatti ja tolsiklaatti ovat entsyymin inhibiittoreita.[4][5]
Orgaaniset telluuriyhdisteet, kuten dimetyylitelluridi, estävät skvaleenimono-oksidaasin toimintaa. Niiden arvellaan reagoivan entsyymin sisältämien kysteiiniaminohappojen sulfhydryyliryhmien kanssa muodostaen epästabiilin yhdisteen entsyymin kanssa ja näin heikentävän sen toimintaa.[6]