Simo Valakari
Simo Johannes Valakari (s. 24. huhtikuuta 1973 Helsinki) on suomalainen jalkapallovalmentaja ja entinen jalkapalloilija. Hänen pelipaikkansa oli puolustava keskikenttäpelaaja. Valakari toimii tällä hetkellä päävalmentajana latvialaisessa Riga FC:ssä.
 | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 28. huhtikuuta 1973 | ||
| Syntymäpaikka | Helsinki, Suomi | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 178 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Riga FC | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 1984–1990 | KäPa | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1990 | KäPa | 16 | (2) |
| 1991–1994 | KontU | 75 | (7) |
| 1995–1996 | FinnPa | 48 | (5) |
| 1997–2000 | Motherwell | 104 | (0) |
| 2000–2004 | Derby County | 46 | (3) |
| 2004–2006 | FC Dallas | 85 | (1) |
| 2007–2009 | TPS | 38 | (1) |
| Yhteensä | 412 | (19) | |
| Maajoukkue | |||
| 1996 | Suomi U21 | 2 | (0) |
| 1996–2003 | Suomi | 32 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 2010 | ÅIFK | ||
| 2011–2012 | KäPa (jun.) | ||
| 2011–2013 | Suomi U18 (apuv.) | ||
| 2012–2017 | SJK | ||
| 2016–2017 | Suomi (apuv.) | ||
| 2017–2020 | Tromsø | ||
| 2021–2022 | KuPS | ||
| 2023 | FK Auda | ||
| 2024– | Riga FC | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Valakari aloitti Suomen jalkapallomaajoukkueen apuvalmentajana joulukuussa 2016 ja heinäkuussa 2017 norjalaisen Tromsø IL:n päävalmentajana 1+2 vuoden sopimuksella[1], mutta vuonna 2020 uusittu seurajoukkuesopimus purettiin huhtikuussa 2020.[2] Valakari valmensi KuPS:ia kesällä 2021 solmitulla 2+1 vuotisella sopimuksella tammikuuhun 2023.[3] Kaudella 2023 hän valmensi latvialaista FK Auda -joukkuetta.
Pelaajaura
Valakari on Käpylän Pallon kasvatteja. Hän debytoi Veikkausliigassa vuonna 1995 FinnPan riveissä. Hän pelasi myös seuraavan kauden FinnPassa ja keräsi tililleen 48 Veikkausliiga-ottelua tehden niissä yhteensä viisi maalia.
Vuonna 1996 hän siirtyi Skotlannin Valioliigassa pelaavaan Motherwelliin. Neljän siellä vietetyn kauden jälkeen hän otti seuraavan askeleen urallaan siirtyessään Englannin Valioliigan Derby Countyyn. Valakari ei kuitenkaan onnistunut valtaamaan vakiopaikkaa Derbyn kokoonpanossa. Hän siirtyi silloiseen Dallas Burniin ennen MLS-liigan kauden 2004 alkua. Seuran nimi vaihtui myöhemmin FC Dallasiksi. Valakari toimi myös joukkueen kapteenina. Kauden 2006 jälkeen Valakarin sopimusta ei kuitenkaan uusittu.
Helmikuussa 2007 Valakari palasi takaisin Veikkausliigaan, tällä kertaa TPS:n riveihin. Ennen siirtoa TPS:ään Valakari ehti käydä keskusteluja siirtymisestä HJK:n, mutta HJK halusi kuitenkin panostaa omiin nuoriin ja jätti Valakarin palkkaamatta. Valakari pelasi TPS:ssa kolme kautta, joista kaksi viimeisintä oli kuitenkin loukkaantumisten sävyttämiä.
Valakari oli Suomen maajoukkueen vakiohahmoja ennen MLS-liigaan siirtymistään. Hän pelasi yhteensä 32 maaottelua, joista ensimmäisen vuonna 1996.
Valmennusura
Kaudella 2010 Valakari aloitti TPS:n reservijoukkue Åbo IFK:n päävalmentajana.[4] Åbo IFK:ssa Valakari valmensi vain yhden kauden.
Vuoden 2010 lopulla Valakarin ilmoitettiin siirtyvän Käpylän Pallon juniorivalmentajaksi.[5] KäPassa Valakari valmensi menestyksekkäästi 1997- ja 1999-ikäluokkia ja voitti vuonna 1997 syntyneiden Kai Pahlman -turnauksen. Hänet valittiin poikajoukkueiden vuoden valmentajaksi 2012.
Syksyllä 2012 Valakari siirtyi Seinäjoen Jalkapallokerhon päävalmentajaksi tavoitteenaan nostaa joukkue Ykkösestä Veikkausliigaan viimeistään kaudelle 2015.[6][7] Nousu onnistuikin heti Valakarin ensimmäisellä täydellä kaudella hänen valmentaessa SJK:n Ykkösen voittoon. Vuonna 2014 hän voitti SJK:n kanssa Veikkausliigan hopeaa[8] ja Liigacupin[9] sekä vuonna 2015 Suomen mestaruuden.[10][11] Kauden 2015 päätteeksi Valakari valittiin vuoden valmentajaksi.[12] 12. joulukuuta 2016 hänestä tuli Suomen jalkapallomaajoukkueen apuvalmentaja jatkaen samalla myös SJK:n valmentajana.[13] SJK vapautti mestarivalmentajansa tehtävästään 17. helmikuuta 2017.[14]
Valakarista tuli Norjan pääsarjan Tromsø IL:n päävalmentajan heinäkuussa 2017.[15] Hän luotsasi seuran kausilla 2017 ja 2018 sarjan alemman keskikastin sijoille 10 ja 11. Kausi 2019 päättyi putoamiseen pääsarjasta maalieron turvin.[16] Valakari jatkoi seuran päävalmentajana sarjaporrasta alempana, mutta lopulta riitautui seuran johdon kanssa ja sai potkut huhtikuussa 2020.[17]
Kaudeksi 2021 Valakari siirtyi KuPSin päävalmentajaksi.[3] Hän luotsasi joukkueen Veikkausliigassa toiseksi kausilla 2021 ja 2022. Molemmilla kausilla Valakari juhli KuPSin kanssa Suomen cupin voittoa. Kauden 2022 aikana virisivät huhut Valakarin siirtymisestä ulkomaille. Hän oli pitkään mukana Motherwellin valmentajan valintaprosessissa kesällä 2022, mutta jäi lopulta Kuopioon.[18] Valakarin KuPS-pesti päättyi lopulta tammikuussa 2023, kun seura ilmoitti, että Valakarin sopimus on purettu yhteisymmärryksessä luottamuspulan vuoksi. Taustalla olivat Valakarin aikeet siirtyä valmentamaan ulkomaille.[19][20][19][21]
Tammikuussa 2023 Valakari siirtyi valmentajaksi latvialaiseen FK Audaan vuoden sopimuksella.[22] Kauden päätteeksi hän siirtyi Riga FC:n päävalmentajaksi.[23]
Meriitit valmentajana
- Kai Pahlman -turnauksen voitto (KäPa): 2012
- Poikajoukkueiden vuoden valmentaja: 2012
- Ykkösen mestaruus (SJK): 2013
- Liigacupin voitto (SJK): 2014
- SM-hopeaa (SJK): 2014
- Suomen mestaruus (SJK): 2015
- Vuoden jalkapallovalmentaja: 2015
- SM-pronssia (SJK): 2016
- Suomen Cup voitto (SJK): 2016
- Suomen Cup voitto (KuPS): 2021, 2022
Yksityiselämä
Valakari on naimisissa Inkerin kanssa. Heillä on kolme poikaa.[24] Simo Valakarin poika Onni Valakari pelaa Pafos FC:ssä.
Lähteet
| Edeltäjä: Mika Lehkosuo | Suomen vuoden jalkapallovalmentaja 2015 | Seuraaja: Kari Virtanen&Peter Lundberg |
| Edeltäjä: Bård Flovik | Tromsø IL:n päävalmentaja 7/2017–4/2020 | Seuraaja: Gaute Helstrup |
| Edeltäjä: Arne Erlandsen | Kuopion Palloseuran päävalmentaja 2021–1/2023 | Seuraaja: avoin |
Thomas Dunne (2008) • Jari Kujala (2008) • Esa Haanpää (2009) • Tomi Kärkkäinen (2010) • Christoffer Kloo (2011–2012) • Simo Valakari (2012–2017) • Sixten Boström (2017) • Manuel Roca (2017) • Tommi Kautonen (2017) • Alexei Eremenko sr. (2017–)