Siirtomaavallan purkautuminen

Yhdistyneet Kansakunnat määrittelee Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan "luvussa XI: julistus ei-itsehallintoalueista" "ei-itsehallinnon alueiksi" "alueiksi, joiden kansa ei ole vielä saavuttanut täysimääräistä itsehallintoa. "—kolonialismin nykyaikainen määritelmä^[1].Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen antautuessa vuonna 1945 ja kahden vuosikymmenen kuluttua 1900-luvun jälkipuoliskolle yli kolme tusinaa "Aasian ja Afrikan valtiota saavutti autonomian tai suoran riippumattomuuden" Euroopan hallintovallasta^[2]. Vuodesta 2020 lähtien XI luvun mukaisen jaon piiriin kuuluu edelleen 17 aluetta^[3]

Listattu	Hallitsee valtaa	Alue
1946	Britannia	Anguilla
1946	Britannia	Bermuda
1946	Britannia	Brittiläiset Neitsytsaaret
1946	Britannia	Caymansaaret
1946	Britannia	Falklandinsaaret
1946	Britannia	Montserrat
1946	Britannia	Saint Helena
1946	Britannia	Turks- ja Caicossaaret
1946	Britannia	Gibraltar
1946	Britannia	Pitcairn
1946	Yhdysvallat	Amerikan Samoa
1946	Yhdysvallat	Yhdysvaltain Neitsytsaaret
1946	Yhdysvallat	Guam
1946	Uusi-Seelanti	Tokelau
1963	Espanja	Länsi-Sahara
1946–1947, 1986	Ranska	Uusi-Kaledonia
1946–1947, 2013	Ranska	Ranskan Polynesia

Kansallisuusaate kasvoi Amerikan siirtomaissa 1700- ja 1800-luvuilla. Siirtomaiden tyytymättömyys isäntävaltioihin aiheutti lukuisia kapinoita. Niin kutsutut Bostonin teekutsut vuonna 1775 käynnistivät Amerikan vallankumouksen, jossa Yhdysvallat syntyi voitettuaan Ison-Britannian Yhdysvaltain vapaussodassa 1783. Kanadassa siirtomaavallan purkautuminen tapahtui ranskalaisten siirtokuntien jäädessä häviölle briteille, muodollisesti Kanadaa johtaa edelleen Britannian lähettämä kenraalikuvernööri.

Haitilla mustat orjat nousivat kapinaan Ranskan vallankumouksen heikentämää miehittäjää vastaan. Tämä johti saaren mustat vallankumoukseen ja saari itsenäistyi 1804. Vastatoimena Napoleon lähetti kymmeniä tuhansia sotilaista miehittämään Haiti uudestaan, epäonnistuen tässä. Länsimaat asettivat Haitin vuosikymmeniksi saartoon ja Ranska vaati ja sai satojen miljoonien dollareiden (1800-luvun rahan arvossa) korvaukset laskemistaan menetyksistä. Haitin joukot auttoivat muuta Etelä-Amerikkaa aloittamaan vapaustaistelunsa eurooppalaista kolonialismia vastaan.

Espanjan siirtokuntien vapaustaistelu kasvoi Etelä-Amerikan itsenäisyyssodiksi vuosina 1808–1825 ja Meksikon vapaussodaksi vuosina 1810–1821, mitkä sodat päättivät Espanjan siirtomaavallan Amerikassa. Brasiliassa kansallismieliset nousivat kapinaan ja Portugalin kuninkaan poika Pedro I tuki heitä. Brasilia itsenäistyi 1822 ja Pedro I:stä tuli Brasilian keisari. Kaikissa Etelä-Amerikan maissa valta on 1900-luvun loppuun asti pysynyt valkoisella vähemmistöllä. Vasta 2000-luvulla alkuperäisamerikkalaisia on noussut maiden johtoon.

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio	Itsenäistymisvuosi	Entinen emämaa
Kuuba	1902	Yhdysvallat
Kanada	1931	Britannia
Trinidad ja Tobago[4]	1962
Jamaika[5]	1962
Guyana[6]	1966
Barbados[7]	1966
Bahama[8]	1973
Grenada[9]	1974
Suriname[10]	1975	Alankomaat
Dominica[11]	1978	Britannia
Saint Lucia [12]	1979
Saint Vincent ja Grenadiinit[13]
Antigua ja Barbuda[14]	1981
Belize[15]	1981
Saint Kitts ja Nevis[16]	1983

Yhdysvallat oli jo luopunut siirtomaistaan, kuten Filippiineistä. Samaa vaadittiin Britannialta muun muassa Intiassa. Aluksi brittihallinto ei halunnut luopua maasta, mutta Mahatma Gandhin johtama itsenäisyysliike ja sen järjestämä passiivinen vastarinta johtivat lopulta vuonna 1947 brittien vetäytymiseen ja Intian ja Pakistanin itsenäistymiseen.

Ranska halusi palauttaa valtansa Japanin siltä viemiin Kaukoidän siirtomaihin, mikä johti vuonna 1946 Indokiinan sotaan, jossa Ranskan sotatoimien päärahoittajana toimi Yhdysvallat. Sota päättyi vuonna 1954 Ranskan tappioon ja entisen Indokiinan alueelle kolmesta eri kansasta syntyi kolme "uutta" valtiota: Laos, Vietnam ja Kambodža. Vietnamin yhdistyminen vei vielä 20 vuotta sotaa Yhdysvaltoja vastaan, jossa sodassa kuoli noin viisi miljoonaa vietnamilaista. Yhdysvaltojen vastarinta levitti sodan kaikkiin kolmeen maahan.

Oseaniassa siirtomaavallan purkautumista tapahtui Australian ja Uuden-Seelannin itsenäistyessä. Tyynenmeren saarivaltioista osa on edelleen alueen ulkopuolisten maiden vallassa.

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio	Itsenäistymisvuosi	Entinen emämaa(t)
Jemenin kuningaskunta[17]	1916	Britannia
Afganistan[18]	1919
Irak[19]	1932
Korea	1945	Japani
Jordania[20]	1946	Britannia
Syyria[21]	1946	Ranska
Filippiinit[22]	1946	Yhdysvallat
Pakistan [23]	1947	Britannia
Intia[24]	1947
Burma[25]	1948
Israel[26]	1948
Ceylon[27]	1948
Libanon[28]	1948	Ranska
Indonesia[29]	1949	Alankomaat
Kambodža[30]	1953	Ranska
Pohjois-Vietnam[31]	1954
Etelä-Vietnam[31]
Laos [32]	1954
Malaijan liittovaltio[33]	1957	Britannia
Kuwait[34]	1961
Jemenin demokraattinen kansantasavalta[17]	1967
Malediivit[35]	1967
Yhdistyneet arabiemiraatit[36]	1971
Bahrain[37]	1971
Qatar[38]	1971
Itä-Timor[39]	1976	Portugali
Brunei[40]	1984	Britannia

Valtio	Itsenäistymisvuosi	Entinen emämaa(t)
Australia[41]	1901	Britannia
Uusi-Seelanti[42]	1907
Samoa[43]	1962	Uusi-Seelanti
Nauru[44]	1968	Australia
Tonga[45]	1970	Britannia
Fidži[46]	1970
Papua-Uusi-Guinea[47]	1975	Australia
Salomonsaaret[48]	1978	Britannia
Tuvalu[49]	1978
Kiribati[50]	1979
Vanuatu[51]	1980	Ranska
		Britannia
Marshallinsaaret[52]	1986	Yhdysvallat
Mikronesia[53]	1986
Palau[47]	1994

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio	Itsenäistymisvuosi	Entinen emämaa(t)
Irlanti	1931	Britannia
Islanti	1918	Tanska
Kypros[54]	1960	Britannia
Malta[55]	1964

Pääartikkeli: Siirtomaavallan purkautuminen Afrikassa

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Saksa menetti siirtomaansa Afrikassa, mutta ne siirtyivät Kansainliiton kautta lähinnä Britannian alusmaiksi (esim. Namibia ja Tanganjika). Suuri talouslama heikensi Euroopan maiden kykyä pitää siirtomaansa valtansa alla niiden kansojen siirtyessä eri asteiseen vastarintaan pyrkimyksenä vapautua eurooppalaisesta kolonialismista.

Ennen toista maailmansotaa itsenäisiä valtioita Afrikassa olivat vain Liberia, Egypti, Etiopia ja Etelä-Afrikka. Näistä Liberia oli Yhdysvalloista muuttaneiden entisten mustien orjien alue, jossa tulokkaat ottivat vallan maan alkuperäisasujilta muuttaen maan kielen ja kansakunnan nimen. Westminsterin säädöksellä Britannia julisti eräitä siirtomaitaan vapaaksi vuonna 1931, muun muassa Etelä-Afrikka sai näin muodollisen itsenäisyyden ilman omaa toimintaa vapauden saamiseksi. Egypti tuli muodollisesti itsenäiseksi vuonna 1922, mutta eli käytännössä brittien miehittämänä ja ohjaamana Nasserin hallintoon asti. Etiopia on käytännössä ainoa Afrikan valtio, joka ei joutunut alistumaan eurooppalaiselle kolonialismille, tosin Italia pystyi 1800-luvun lopun Etiopian valloitusyritystensä epäonnistumisen "korjaamisena" moderneilla aseilla miehittämään maa 1940-luvulla viideksi vuodeksi.

Siirtomaiden vapautuminen Afrikassa alkoi toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951, kun Libya itsenäistyi. Seuraavana itsenäistyi Kultarannikko vuonna 1957, jonka nimi muuttui Ghanaksi. Nigeria itsenäistyi 1960, Sierra Leone ja Tanganjika vuonna 1961 myöhemmin Tansania. Uganda itsenäistyi vuonna 1962, Kenia vuonna 1963, Malawi ja Zambia vuonna 1964, Gambia vuonna 1965, Lesotho ja Botswana 1966 sekä Swazimaa 1968. Vapautuminen ei kaikissa maissa sujunut ongelmitta kuten Belgian Kongossa, jossa puhkesi kuuden vuoden sota ja Nigeriassa jossa alkoi Biafran sota. Viimeisinä itsenäistyivät Guinea-Bissau 1974, Mosambik 1975, Angola 1975 jossa syttyi sisällissota, Djibouti 1977, Zimbabwe 1980, Namibia 1990 sekä Eritrea 1993.

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio	Itsenäistymisvuosi	Entinen emämaa
Egypti[56]	1922	Britannia
Etelä-Afrikka[57]	1931
Libya[58]	1951	Italia
Sudan[59]	1955	Britannia
Marokko[60]	1956	Ranska
Tunisia[61]	1956
Ghana[62]	1957	Britannia
Guinea [63]	1958	Ranska
Mauritania[64]	1960
Senegal[65]	1960
Ylä-Volta (Burkina Faso)[66]	1960
Norsunluurannikko [67]	1960
Dahomey (Benin)[68]	1960
Togo[69]	1960
Niger[70]	1960
Tšad[71]	1960
Keski-Afrikan tasavalta[72]	1960
Kongon tasavalta[73]	1960
Gabon[74]	1960
Madagaskar[75]	1960
Mali[76]	1960
Kongon tasavalta [77]	1960	Belgia
Nigeria[78]	1960	Britannia
Somalia[79]	1960	Italia
		Britannia
Kamerun[80]	1961	Ranska
		Britannia
Sierra Leone[81]	1961	Britannia
Ruanda[82]	1962	Belgia
Burundi[83]	1962
Algeria [84]	1962	Ranska
Uganda[85]	1962	Britannia
Kenia[86]	1963
Tanganjika[87]	1964
Sansibar[88]	1964
Sambia[88]	1964
Malawi[89]	1964
Rhodesia (Zimbabwe)[90]	1965
Gambia[91]	1965
Botswana[92]	1966
Lesotho[93]	1966
Swazimaa[94]	1968
Päiväntasaajan Guinea[95]	1968	Espanja
Mauritius[96]	1968	Britannia
Guinea-Bissau[97]	1974	Portugali
Komorit[98]	1975	Ranska
Angola[99]	1975	Portugali
São Tomé ja Príncipe [100]	1975
Kap Verde[101]	1975
Mosambik[102]	1975
Seychellit[103]	1976	Britannia
Djibouti[104]	1977	Ranska
Namibia [105]	1990	Etelä-Afrikka
Eritrea[106]	1993	Etiopia

Ei-itsenäiset entiset siirtomaat joilla on erityisaseman osa

Alue	Status	Entinen emämaa
Portugalin Intia	Intian osavaltion ja territorio alue vuodesta 1961	Portugali
Puerto Rico	Yhdysvaltain itsehallintoalue vuodesta 1951	Yhdysvallat
Pohjois-Mariaanit	Yhdysvaltain itsehallintoalue vuodesta 1978
Macao[107]	Kiinan erityishallintoalue vuodesta 1999	Portugali
Ranskan Intia	Intian territorio asema vuodesta 1954	Ranska
Hongkong[108]	Kiinan erityishallintoalue vuodesta 1997	Britannia
Espanjan Sahara [109]	Marokon /  Mauritanian maakunta vuodesta 1975 (Mauritania luopui alueesta 1979)	Espanja
Newfoundland	Kanadan provinssi vuodesta 1949	Britannia
Alankomaiden Antillit	Alankomaiden kuningaskuntien osa vuodesta 1949	Alankomaat
Grönlanti	Tanskan maakunta vuodesta 1953	Tanska
Färsaaret	Tanskan Itsehallintoalue vuodesta 1948
Hongkong	Britanniasta riippuvainen territorio vuodesta 1981	Britannia
Saint-Pierre ja Miquelon	Ranskan merentakainen territorio vuodesta 1946	Ranska
Wallis ja Futuna
Mayotte
Cookinsaaret	Uuden-Seelannin liitännäisvaltio vuodesta 1965[110]	Uusi-Seelanti
Niue	Uuden-Seelannin liitännäisvaltio vuodesta 1974[111]

• Eurooppalaisten siirtomaavalta
• Uusi imperialismi
• Afrikan historia

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siirtomaavallan purkautuminen Wikimedia Commonsissa