Sapoteekit

Sapoteekit (zapoteekit, zapotekit) on keskiamerikkalainen intiaaniheimo, joka elää Meksikon eteläosissa Oaxacan alueella. Sapoteekkien kulttuuri vaihtelee asuinalueen mukaan. Eri alueiden sapoteekit puhuvat sukulaiskieliä, mutta kaikki eivät ymmärrä toistensa kieliä.[1] Vuonna 2009 SIL:n Ethnologuen mukaan sapoteekkikielien puhujia oli noin 480 000.[2]

Monte Albánin Gran Plaza.

Sapoteekit asuivat Oaxacan alueella. Sapoteekkien tunnetuin keskus oli vuoren huipulla sijaitseva Monte Albán, josta on löydetty aiemmin tanssijoiksi kutsuttuja korkokuvia, joiden nykyisin arvellaan esittävän kuolleita sotilaita tai kidutettuja sotavankeja.[3] Tanssija-korkokuvien yhteydessä on hieroglyfityyppistä kirjoitusta vuosilta 400–200 eaa.[4]

Sapoteekit palvoivat useita jumalia, joista tärkeimmän, sateen jumala Cosijon, symboleita olivat jaguaari ja käärme. He kunnioittivat myös esi-isiään. Uskonnollisiin menoihin kuuluivat myös ihmisuhrit.[5]

Sapoteekit taistelivat aluksi misteekkejä vastaan alueiden hallinnasta. Myöhemmin molemmat kansat joutuivat taistelemaan asteekkeja vastaan. Sapoteekit onnistuivat säilyttämään asteekkien valtakaudellakin rajoitetun itsehallinnon.[5]

Sapoteekkien asuinalue.

San José Mogote

Pääartikkeli: San José Mogote

Noin 1500–500 eaa. merkittävänä paikallisena keskuksena ollut San José Mogote oli varhaisimpia tunnettuja keskuksia Oaxacan laaksossa, ja se oli luultavasti sapoteekkien rakentama. Pienet kiinteät kylät yleistyivät täällä noin 1500 eaa. Niissä oli tyypillisesti kymmenen ydinperhettä 1–2 hehtaarin alalla 20–50 metrin välein.[6]

Täällä näkyy merkkejä hyvin varhaisesta kulttuurikehityksestä. Noin 1300 eaa. esiintyi paaluaitauksia ja seremoniallisia rakennuksia. Vuonna 1150 eaa. paikalla oli alettu käyttää kasteluviljelyä. Vuonna 850 eaa. alettiin käyttää auringossa kuivattua adobetiiltä. Noin 600 eaa. alettiin käyttää sapoteekkien hieroglyfikirjoitusta. Noin 800–700 myöhäisessä Guadalupe-vaiheessa Oaxacan laaksossa oli erään 10 talon ryhmässä 5 taloa tiukasti yhdessä. Näissä taloissa tehtiin jäänteistä päätellen tavallisia kotitaloustöitä, ja hajallaan olevissa viidessä rakennuksessa erikoistuneita töitä. Tapa oli periytynyt jo San José-ajalta 1200–900 eaa.[6] Noin 700–500 eaa. San Jose Mogotessa asui noin tuhat intiaania, ja paikan ala oli silloin noin 150 eekkeriä. Koko Oaxacan laaksossa asui silloin noin 3 500 asukasta. Niin sanotussa Rosario-vaiheessa 700–500 eaa. seudulla oli käynnissä sotaisa kilpailu San José Mogoten, Monte Albánin, Yegüihin ja Tilcajeten välillä. Vuosina 700–500 eaa. Oaxacan laaksossa oli 65 kylää tutkitulla 2125 km² alalla, ja useimmissa oli alle 50 asukasta, mutta San José Mogotessa yli 500. Vuoden 500 eaa. jälkeen San José Mogoten merkitys pieneni, kun Monte Albán nousi alueen keskuspaikaksi.[6]. Noin 400 eaa. Monte Albanissa oli arviolta 5200 asukasta. Monta Albanin väkiluku saavutti huippunsa ajanlaskun alun aikoihin, jolloin kaupungissa oli 17 000 asukasta. Tämän jälkeen väkiluku aleni v 200 haa 14500:een[7].

Monte Albán

Pääartikkeli: Monte Albán
Mesoamerikkalainen pallokenttä

Sapoteekit rakensivat pääkaupunkinsa Monte Albánin keskeiselle paikalle laaksojen yhtymäkohdassa olevalle vuorenhuipulle, jota oli helppo puolustaa. Sinne tehtiin vuoden 500 eaa. vaiheilla uskonnollinen seremoniakeskus, josta kasvoi seuraavien vuosisatojen aikana kymmenientuhansien ihmisten asuttama kaupunki. Siellä asuttiin yli tuhannen vuoden ajan, kunnes kaupunki hylättiin, ja siitä tuli jälleen uskonnollinen pyhiinvaelluskohde ja hautapaikka.[8]

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla