RAC-ralli 1985
RAC-ralli 1985 (viralliselta nimeltään 41. Lombard RAC Rally) oli rallin maailmanmestaruussarjan kilpailu kaudella 1985. Kilpailu järjestettiin 24. – 28. marraskuuta 1985 Nottinghamissa.[1] Kilpailu oli kauden viimeinen ja erikoiskokeiden yhteispituus oli 855,77 kilometriä.[2]
 RAC-ralli 1985 | |
|---|---|
12. osakilpailu 12 osakilpailusta kaudella 1985. | |
| Ajankohta | 24. – 28. marraskuuta 1985 |
| Pituus | 65 erikoiskoetta |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |  Henri Toivonen Neil Wilson (Lancia Martini) |
| Toinen | Markku Alén Ilkka Kivimäki (Lancia Martini) |
| Kolmas | Tony Pond Rob Arthur (Austin Rallying) |
Kilpailu oli ensimmäinen MM-ralli Lancia Delta S4:llä, joka korvasi Lancia 037:n.[3] Kilpailu oli ensimmäinen myös MG Metro 6R4 -autolle.[4] Kilpailun voitto oli Henri Toivosen ensimmäinen viiteen vuoteen.[5]
Reitti
RAC-ralli oli yksi kauden 1985 pisimmistä, Erikoiskokeiden ja siirtymien ("liaison"-osuudet) pituus yhteensä oli 3 465,55 kilometriä[2], vain Afrikan ja Monte Carlon rallit olivat pidempiä.[6]
Kilpailu kesti viisi päivää sunnuntaista torstaihin vain yhdellä yötauolla. Rallin aikana ajettiin 79 tuntia ja levättiin 33 tuntia.[6] Tallien päälliköt ja lääkärit olivatkin kritisoineet lepotaukojen puutetta, mutta järjestäjien mukaan kuljettajat voisivat levätä kartanlukijoiden ajaessa siirtymiä.[7] Timo Salonen sanoi televisiohaastattelussa keskeyttävänsä rallin puolivälissä, koska lepotaukoja ei ole tarpeeksi.[8]
Ralli alkoi sunnuntaiaamuna puistoerikoiskokeilla ja alkuillasta vietettiin kokoomatauko Worchesterissa. Tämän jälkeen ajettiin metsäerikoiskokeita Walesissa aina maanantai-iltaan asti, jolloin ralli saapui tauolle Notthinghamiin.[6]
Tiistaina jatkettiin Clipstonen metsäerikoiskokeiden kautta Yorkshireen. Carlislessa vietettiin lyhyt kokoomatauko puolen yön tienoilla, minkä jälkeen ajettiin yön yli erikoiskokeita Kielderin metsissä ja Skotlannin puolella. Carlisleen palattiin klo 13 keskiviikkona seitsemän tunnin tauolle.[6]
Myöhään keskiviikkoiltana lähdettiin toiselle lenkille Kielderin ja Skotlannin erikoiskokeille ja palattiin lyhyelle kokoomatauolle Carlisleen yön tunteina. Viimeiset erikoiskokeet torstaina ajettiin Englannin järviseudulla ja maaliin saavuttiin kolmelta iltapäivällä.[6]
Kilpailun tapahtumia
Seitsemän ensimmäisen puistoerikoiskokeen jälkeen Lancia Delta S4:t olivat kaksoiskohdossa, Markku Alen ensimmäisenä ja Henri Toivonen toisena. Tämä siitä huolimatta, että EK5:llä Weston Parkissa Toivonen oli osunut tien sivussa olleisiin tukkeihin ja vaurioittanut auton katteita, eikä uusia voitu laittaa heti seuraavassa huollossa[9]. Toivonen kärsi ensimmäisen lenkin aikana sammuvasta autosta ja jarrujen häiriöistä. Hän menetti myös aikaa polttoainejärjestelmän häiriöistä johtuneeseen polttoaineen loppumiseen[9] sekä 360 asteen pyörähdykseen.[7]
Ensimmäisillä metsäerikoiskokeilla Hannu Mikkola siirtyi kilpailun johtoon. Swansean tauon jälkeen auton moottori kuitenkin alkoi oireilla[7] ja matka päättyi lopulta sähkövikaan EK22:lla. Hänen tallitoverinsa Walter Röhrl ajoi ulos EK15:lla Rheolassa ja keskeytti. Seuraavana autona tullut Russell Brooks ajoi ulos samassa mutkassa, mutta pääsi jatkamaan.[9] Björn Waldegård keskeytti ulosajoon EK16:lla Lady Meganilla, Karl Grundel ulosajoon EK20:lla Hafrenissa, Timo Salonen moottorivikaan EK21:llä Dyfissä ja Malcolm Wilson moottorivikaan EK23:lla Gartheiniogissa. Lenkin päätteeksi Notthinghamin tauolla maanantai-iltana Markku Alen johti rallia.[10]
Clipstonessa (EK29 ja EK30) sekä Alen että Toivonen alittivat järjestäjien asettaman tavoiteajan[9], joka kirjattiin heille todellisuudessa ajamiensa aikojen sijasta.[7]
Toisen lenkin alussa keli muuttui lumiseksi ja liukkaaksi. Markku Alen spinnasi EK31 Olivers Mountilla. Enemmän aikaa kului ulosajoon EK33 Dalbyssä, mutta johtopaikka säilyi. Toivonen joutui ajamaan muutamia erikoiskokeita pelkällä takavedolla. Hän ajoi ojaan EK39 Hamsterleyssä[11] ja kaatoi autonsa EK48:lla Castle O'erilla, muttei menettänyt paljon aikaa.[7] Myös Mikael Sundström ajoi ulos ja keskeytti neljänneltä tilalta EK49 Kilburn Hillillä[11].
Aivan rallin lopulla Kielderissä[7] Markku Alen ajoi ulos eikä päässyt takaisin tielle ennen kuin Juha Kankkunen pysähtyi auttamaan[7]. Toivonen nousi täten rallin voittajaksi. Jos tavoiteaikasääntöä ei olisi ollut käytössä, Toivosen voittomarginaali olisi ollut vain 7 sekuntia.[7]
EK24 Dyfnant 1 keskeytettiin yhdeksän auton jälkeen yleisöongelmien vuoksi. Loput kuljettajat saivat hitaimman ajan.[9] EK43 Ogre Hill peruttiin, koska lumen vuoksi se ei ollut ajokunnossa.[12] EK64 Nuss peruttiin jäätyneen tien vuoksi.[11]
Tulokset
| Sija | Kuljettaja | Kartanlukija | Auto | Aika | Ero | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Henri Toivonen | Neil Wilson | Lancia Delta S4 | 9:32.05 | 0.0 | |
| 2. | Markku Alén | Ilkka Kivimäki | Lancia Delta S4 | 9:33.01 | +0.56 | |
| 3. | Tony Pond | Rob Arthur | MG Metro 6R4 | 9:34.32 | +2.27 | |
| 4. |  Per Eklund | Björn Cederberg | Audi Quattro A2 | 9:58.35 | +26.30 | |
| 5. | Juha Kankkunen | Fred Gallagher | Toyota Celica TCT | 10:10.53 | +38.48 | |
| 6. | Jimmy McRae | Ian Grindrod | Opel Manta 400 | 10:16.01 | +43.56 | |
| 7. | Terry Kaby | Kevin Gormley | Nissan 240RS | 10:24.08 | +52.03 | |
| 8. | Russell Brookes | Mike Broad | Opel Manta 400 | 10:25.50 | +53.45 | |
| 9. |  Rod Millen | Brian Rainbow | Mazda RX-7 | 10:29.39 | +57.34 | |
| 10. | Ingvar Carlsson | Benny Melander | Mazda RX-7 | 10:29.57 | +57.52 | |
| Lähde:[1][10] | ||||||
Lähteet
Aiheesta muualla
- Rally-Maps.com (englanniksi)
