Räshid Hakimsan

"Räskä" Hakimsan edusti koko SM-sarjauransa Tampereen Ilvestä, jonka edustusjoukkueeseen hän nousi 17-vuotiaana. Hakimsan pelasi kausina 1951–1960 yhteensä 88 ottelua, joissa hänen tehopisteensä olivat 64 + 35 = 99 ja jäähymääränsä 33 minuuttia. Hän voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1952, 1957, 1958 ja 1960. Kultaa tuli vuosina 1952 ja 1953 myös nuorten joukkueessa sekä vuonna 1958 Suomen Cupissa. Hakimsan pelasi kahdeksan nuorten- ja kaksi B-maaottelua. Hän osallistui Suomen ensimmäisen B-maajoukkueen otteluun Oslossa 1954.^{[2][3][4][5][6][7][8]}

Pelatessaan Norjaa vastaan Suomessa vuonna 1952 palkittiin Hakimsan hyökkääjien parhaana. Hänestä kirjoitettiin lehdessä ”yleisön suosikkina”, joka ”pelasi loistavasti huiputtaen norjalaisia yhtenään”.^[9][10]

Hakimsan teki avausmaalin Koulukadun vuonna 1956 rakennetulla Suomen ensimmäisellä tekojääradalla pelissä Koovee:ta vastaan.^[11][12]

Hakimsan oli mukana vuonna 1959 kun Ilves lähti pelaamaan kesäturnausta Italiaan ja Saksaan. Ensimmäinen oli Cortina d'Ampezzon olympiastadionilla. Tämän jälkeen matka jatkui Saksaan, jossa he ensiksi pelasivat Obersdorfissa Preussen Krefeldiä vastaan ja sitten Berliinissä Itä-Saksan maajoukkuetta vastaan.^{[13][14][15][16]}

Kun vuoden 1960 keväällä Hakimsanin SM-sarjaura pelaajana päättyi kultamitaleihin, hän muodosti "sarjan vaarallisimman hyökkäysketjun" yhdessä Jorma Salmen ja Raimo Kilpiön kanssa.^[2] Aikaisempiin hyökkäysketjuihin kuului heidän lisäksi muun muassa Teppo Rastio, Juhani Wahlsten, Kalevi Rassa ja Lennart Jaala.^[17][18][19] Hakimsanin tavoin tataariyhteisöön kuuluneet Lotfi Nasibullen ja Mönäyvär Saadetdin pelasivat hetkellisesti samassa joukkueessa.^[3][20]

Urheiluvaikuttaja-toimittaja Martti Huhtamäki kuvaili Hakimsania yhdeksi sotien jälkeisen yleisön suurista suosikeista.^[21] Hakimsan oli kautena 1953–1954 Ilveksen pistepörssin kärjessä.^[22] Hakimsanin maalintekopisteet olivat usein tasaväkisiä muinakin kausina, mutta hänen kokonaispisteitä laski ajoittainen syöttöjen panttaaminen. ("Nasibullenmaista soolopujottelua", "teknillinen ja nopea, mutta liian itsekäs").^[23][24][25]

Mieleenpainuvimpia kokemuksia kaukalosta Hakimsan kertoi olleen vuoden 1958 loppuottelut Tapparaa vastaan, jotka päättyivät Ilveksen mestaruuteen. Hän osoitti erityiskiitokset valmentaja Aarne Honkavaaralle, jonka ”taktiset taidot ja henkinen tuki” olivat tärkeä osa joukkueen menestystä. Ilves myönsi Hakimsanille hopeisen sekä pronssisen ansiomerkin.^[8]

Yhdessä vanhojen pelikavereidensa kuten Eero Saaren, Aarne Honkavaaran ja Lotfi Nasibin kanssa Hakimsan palasi vuonna 1968 jääkiekkokaukaloon Ilveksen paidassa kun tammikuussa järjestettiin "veteraaniottelu".^[26]

Hakimsan pelasi Suomen puolustusvoimien jääkiekkojoukkueessa, josta hänellä on kultainen mitali vuodelta 1953.^[27]

Hakimsan toimi erotuomarina jääkiekkoilijan uransa jälkeen tuomiten 181 SM-ottelua ja kaksi maaottelua. Hakimsan tuomaroi kansainvälisellä tasolla myös muun muassa Ahearne Cup -turnauksia, nuorten EM-kilpailut (1967), akateemiset mestaruuskilpailut (1970), HIFK:n järjestämän Sir William Cupin (1970) ja Euroopan Cupin (1971). Hän oli myös mukana otteluissa, jossa paikalliset mestaruussarjajoukkueet kohtasivat ulkomaalaisia joukkueita, kuten Moskovan Dynamo, Torpedo-Gorki ja Södertälje SK.^{[28][8][29][30][31][32][33][34]}

Hakimsanin tuomaritoiminta jatkui vuoteen 1974.^{[35][8][36][a]} Hakimsan oli lopulta SM-sarjan aktiivisimpia tuomareita.^[37][38][39] Hän oli myös Pentti Isotalon jälkeen eniten sarjapelejä tuomaroinut ilvesläinen.^[40] Hakimsan ja Isotalo tuomitsivat aktiivisesti yhdessä. Muita Hakimsanin toistuvia pareja olivat Sakari Sillankorva, Lennart Jaala ja Reijo Kääriäinen.^{[41][42][43][44]} Hakimsanin ensimmäinen ulkomailla tuomittu ottelu oli vuonna 1968 kun Itä-Saksan maajoukkue kohtasi Neuvostoliiton. Tuomariparina toimi Unto Wiitala.^[45]

Hakimsan oli useasti tuomarina 1960–1970-lukujen taitteen Göran Stubbin johtaman HIFK:n aikaisissa peleissä. Vuoden 1967 helmikuussa Hakimsan tuomaroi Nordiksen "historiallisessa ottelussa", jossa HIFK kohtasi Töölön Vesan ja nousi takaisin mestaruussarjaan. Ottelu keräsi sen aikaisen katsojaennätyksen (10 814). Vesan joukkuetta valmensi tuolloin Jorma Salmi, Hakimsanin ketjukaveri Ilveksestä. Hakimsan mainittiin Helsingin Sanomissa seuraavasti: "Tuomaripari Räshid Hakimsan – Sakari Sillankorva – ja etenkin Hakimsan – näytti jälleen kaikille, kuinka otteluita pitää johtaa".^{[46][42][47][48][49]}

Tuomarioppinsa Hakimsan sai alkujaan Tuomo Lindroosilta, joka otti nuoria ilvesläisiä mukaansa ottelumatkoille.^[50]

Hakimsan kuului vanhojen pelikaveriensa Jaalan ja Isotalon kanssa Tampereen Jääkiekkotuomarit ry:n jäseneksi. Yhdistys palkitsi hänet vuonna 1979 Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkillä ja 50-vuotisjuhlamitalilla.^[35]

Ennen uraansa jääkiekossa ja myös sen ohella Hakimsan pelasi jalkapalloa edustaen Tampereen Palloilijoita ja vuonna 1952 voitti Suomen Palloliiton nuorten mestaruuden.^[b] Hakimsan palkittiin parhaana A-juniorina Matti Wasaman kiertopalkinnolla. Vuosina 1947 ja 1948 Hakimsan oli myös voittanut C-junioreiden piirimestaruuden. Jalkapalloilijana Hakimsan oli "valpaskatseinen, teknillinen, vilkas ja repäisevä", mutta myös "hieman diivamaiset eleet omaava ja kenties liian itsekäs keskuspelaaja".^{[2][51][52][53][54][55]}

Vuoden 1953 lehtiartikkelissa "Viisas Räsid", Hakimsanin kuvaillaan olleen "kuin kahden tulen välissä" joutuessaan valitsemaan jalkapallon tai jääkiekon. Toimittaja toteaa Hakimsanin päätöksen jättää jalkapallo olevan sääli lajille, sillä "niin harvoin putkahtaa esille yhtä älyllisesti korkeammalla tasolla olevia jalkapalloilijoita".^[56]

Hakimsan ei tiettävästi kuitenkaan kokonaan lopettanut jalkapalloa. Vuonna 1956 hän voitti piirimestaruuden TaPan A-nuorten joukkueessa, jossa pelasi myös Ilveksen Raimo Kilpiö ja myöhemmin maajoukkuettakin edustanut jalkapalloilija Matti Mäkelä.^[57]

Seura muisti Hakimsania hopeisella ansiomerkillä.^[57]

Hakimsan edusti Tampereen Pyrintöä yleisurheilussa ja voitti vuonna 1951 Lahdessa SM-hopeaa nuorten 1000 metrin viestissä eli niin sanotussa ruotsalaisviestissä. Juoksukumppaneina olivat Matti Lahti, Urho Riihikoski ja Matti Ahmavuori. Joukkueen aika oli 2:04.0h.^[58]

• 181 SM-, 2 maaottelua (+ kansainvälisiä otteluita kuten nuorten EM-kilpailut, Talviuniversiadit, Ahearne Cup, Sir William Cup, Euroopan Cup).

Jääkiekko

• 4 Suomen-mestaruutta (1952, 1957, 1958, 1960)
• 2 SM-kultaa nuorten joukkueessa (1952, 1953)
• Suomen Cup -mestaruus (1958)
• 5 hattutemppua SM-sarjassa
• Ilveksen kauden pistepörssin voittaja (1953–1954)
• Nuorten maajoukkueen paras hyökkääjä (1952)
• Ilveksen hopeinen ansiomerkki
• Ilveksen pronssinen ansiomerkki
• Puolustusvoimien jääkiekkojoukkue, kultainen mitali (1953)
• Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarin ansiomerkki ja 50-vuotisjuhlamitali (1979)

Muut

• A-nuorten Suomen Palloliiton mestaruus ja Matti Wasama -palkinto parhaana pelaajana (1952)
• A-nuorten jalkapallon piirimestaruus (1956)
• C-nuorten jalkapallon piirimestaruus (1947, 1948)
• Hopeinen ansiomerkki, Tampereen Palloilijat
• SM-hopea, nuorten 1000 metrin viesti (1951)

Räshid Hakimsan teki päivätyönsä teknisenä piirtäjänä Tampellan "kattilapuolella".^[59]

Hakimsan kuului Suomen tataariyhteisöön. Hänen isänsä oli Venäjällä syntynyt tataaritaiteilija Aisja Hakimsan ja äiti islaminuskoon kääntynyt Sylvia "Särvi" (1904–1965). Räshidin sisko Aliye, sekä heidän serkkunsa Hamdurrahman ja Hafize olivat lahjakkaita laulajia yhteisön keskuudessa.^[60] Kolmas serkku, Zinnetulla, soitti rumpuja vuonna 1945 perustetussa yhtyeessä Hopeakuu^[61].

Räshidin poika Sami työskenteli 2000-luvun alkupuolella Ilves-Hockey Oy:n markkinointijohtajana ja aikoinaan oli myös musiikin kanssa tekemisissä. Juice Leskinen kehui Samia laulajana ja kirjoitti haluavansa hänet bändiinsä teoksessa Kuka murhasi rock’n’roll tähden (1978).^{[62][63][60][64]}

Räshid Hakimsan (Hakimdshan^[65][66]) kirjoitetaan suomentataarilaisittain turkin oikeinkirjoituksen mukaan, eli Reşid (nyk. Reşit) Hakimcan, /ɾæˈʃit hɑkimˈd͡ʒan/, arab. kirjaimistolla رشيد حكيم جان

Tataarin modernilla kirjakielellä Рәшит Хәкимҗан, Räşit Xäkimcan / Rəşit Xəkimcan.

Sukunimen alkuperäinen venäläinen versio on "Hakimsanoff" (Хакимжанов, Hakimžanov).

Tataareilla vanhastaan oli käytössä islamilaisia teoforisia nimiä (Jumalan 99 kaunista nimeä) ja täten Räshid on varsinaisessa muodossaan abd ja al -liitteiden kanssa (Abdul-Räshid / Abdurräshid, Abdürreşit, Ğabderräşit; عبد الرشيد, ʻAbd al-Rašīd).^[67]

Lempinimeltään "Räskä".

^{[68][69][70][2][71][72][73][74][75][76][77]}

Lehdistössä Räshid Hakimsanin nimestä oli monesti eri väännöksiä, kuten "Räffit", "Hakimsson", "Hakimsam", "Hakisman".^{[78] [79][80][81]}

• 
  Räshid ja isänsä Aisja Hakimsanoff (Hakimdshan, عيسى حكيم جان, ʿĪsā Ḥakīm Jān).
• 
  Räshidin poika Sami.
• 
  Ojakadun insinööritoimisto Ohje; piirtäjä Räshid Hakimsan oikealla.
• 
  Räshid Hakimsan, Raimo Kilpiö.
• 
  Ilveksen palkintojenjako 1958. Räshid Hakimsan takarivissä viides vasemmalta. Eturivissä nuorempaa Ilvestä, kuten Jarmo Wasama ja Reijo Hakanen.
• 
  Hakimsan ja Heino Pulli Koulukadun ensimmäisessä ottelussa vuonna 1956.
• 
  Hakimsan ja Kalevi Pulli.
• 
  Hakimsan ja Jorma Salmi.
• 
  HJK:n Aron laukauksen osuttua Koisoa päähän ovat häntä auttamassa Pynnönen, Hakimsan, tuomari Viitala ja valmentaja Honkavaara. (1960).
• 
  Ilves-Tappara 1959. (Räskä pipo päässä, Jerry Salmi hänen oikealla).
• 
  Kooveen maalilla 1960.
• 
  Nuorten maajoukkueen paidassa Ruotsissa vuonna 1953.
• 
  Suomen ensimmäinen B-maajoukkue Oslossa 1954. (Hakimsan takarivissä neljäs vasemmalta).
• 
  Hakimsan (joukossa mukana) ja muita paikallisia erotuomareita marssimassa Hakametsän hallin peruskiven muuraustilaisuuteen Hämeenkadulla vuonna 1964.
• 
  Tampereen Allianssi vs. SKA Leningrad – Hakametsä, Joulukuu 1966. Tuomareina Hakimsan (kuvassa) ja Isotalo.^[82]
• 
  Ottelun tuoksinnassa Hakimsan niistää HIFK:n Heikki Riihirannan nenän. (1971).

• Baibulat, Muazzez: Tampereen islamilainen seurakunta: juuret ja historia. Tampere: Tampereen islamilainen seurakunta 2004. ISBN 952-91-6753-9
• Suikki, Reijo (päätoim.): Jääkiekkokirja 2005–2006. Egmont Kustannus, 2005. ISBN 952-469-357-7.
• Forss, Risto, ym.: Suuri jääkiekkoteos 1. Scandia-Kirjat, 1979. ISBN 951-9466-14-2.
• Leinonen, Kimmo: Koulukadun sankarit, Tampereen jääkiekkoilun historia 1928–1965. Apali, 2014. ISBN 978-952-5877-38-0.
• Raevuori, Antero ja Honkavaara, Aarne: Pelimiehiä, tulisieluja – Tampereen Ilves 50 vuotta. Ilves ry, 1981. ISBN 951-99 323-7-2.
• Rantala Risto, Siukonen Markku, Tukiainen Seppo (vastaavat toimittajat): Urheilumme kasvot. Osa 3: Palloilu. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Räshid Hakimsan Wikimedia Commonsissa