Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu (saks. Reichskrone) oli saksalais-roomalaisten keisarien kruunu 900-luvulta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajoamiseen vuonna 1806.
2.jpg)
Kruunua käytettiin Roomalaisten kuninkaan kruunaamiseen. "Roomalaisten kuningas" oli titteli, jonka keisariksi valittu omaksui heti valituksi tultuaan.
Kruunu valmistettiin 900-luvulla Otto Suurelle, mutta tästä huolimatta kruunu kulkee myös nimellä Kaarle Suuren kruunu, koska tämän katsotaan olevan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ensimmäinen keisari.[1] Monista muista kruunuista poiketen sen muoto on enemmän kahdeksankulmainen kuin pyöreä, ja se on rakennettu kahdeksasta saranoilla toisiinsa liitetystä jalokivikoristellusta kultalaatasta. Kruunun etummaisen laatan yläosassa on risti, josta lähtee kruunun etu- ja takalaatat yhdistävä kaari.[2]
Alkujaan kruunulla ei ollut mitään määrättyä säilytyspaikkaa, vaan se kulki hallitsijan mukana. Vuodesta 1423 keisari Sigismund määräri, että kruunua säilytettiin Nürnbergin kaupungissa. Se tuotiin Wieniin 1796, jottei se päätyisi Napoleonin käsiin. Vuonna 1938 Adolf Hitler määräsi kruunun siirrettäväksi takaisin Nürnbergiin. Yhdysvaltalaiset sotilaat palauttivat kruunun Wieniin vuonna 1946.[3][4] Nykyään kruunua säilytetään Hofburgissa Wienissä yhdessä Itävallan keisarillisen kruunun kanssa.[1]
