Pussitiainen
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähes lähteetön |
Pussitiainen (Remiz pendulinus) on pieni varpuslintu, jolla on musta naamarikuvio.
| Pussitiainen | |
|---|---|
.jpg) | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Pussitiaiset Remizidae |
| Suku: | Pussitiaiset Remiz |
| Laji: | pendulinus |
| Kaksiosainen nimi | |
Remiz pendulinus | |
 | |
| Katso myös | |
Piirteet
Pussitiainen on pienikokoinen ja luonnossa vaikeasti havaittava. Se on selkäpuolelta punertavanruskea ja alapuolelta vaaleampi. Sen harmaassa päässä on musta naamari, joka koiraalla on leveämpi kuin naaraalla. Koiraan rinnassa on punertavaa täplitystä. Nuori lintu on yksivärisemmän ruskea kuin aikuiset yksilöt. Lajin nokka on teräväkärkinen, vanhalla linnulla harmaa ja nuorella tumma. Pussitiaisen pituus 10–12 senttimetriä ja paino 8–9 grammaa.
Pussitiaisen äänet ovat korkeita. Yleisimmin kuultava ääni on korkea, venytetty, loppua kohti laskeva ”vsiiiyyyy”-kutsuääni. Lajin laulu muistuttaa hieman viherpeipon lurittelua. Pussitiaisen käyttäytyminen on tiaismaista, vaikka se ei kuulukaan varsinaisiin tiaisiin.
Levinneisyys
Levinneisyysalue ulottuu suureen osaan Aasiaa aina Koreaan saakka. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 259 000 – 470 000 paria. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 3–15 paria, Ruotsin 10–30 paria ja Viron 400–600 paria.[3]
Elinympäristö
Pussitiainen pesii rehevien merenlahtien, järvien ja jokivarsien pensoittuneilla ruovikkoalueilla, lehtipuistoissa, pensaikkoniityillä tms. rehevissä ympäristöissä.[4]
Lisääntyminen
Pussitiaisen pesä on taitavasti rakennettu huopamainen pussi, joka riippuu elävän puun, tavallisesti koivun tai pajun, oksan kärjessä. Umpinaiseen pussiin johtaa pyöreä putki. Pesän pintamateriaali on usein osmankäämin siemennukkaa. Kerrotaan, että pesiä on käytetty lasten töppösinä, ei kuitenkaan Suomessa. Koiras rakentelee pesiä, joista naaras valitsee yhden. Koiras on moniavioinen, eli sillä voi olla useita naaraita puolisoinaan. Pussitiainen munii kerralla 6–8 valkeaa munaa, joita joko koiras tai naaras hautoo 13–14 vuorokautta. Poikaset oppivat lentämään noin 16 vuorokauden ikäisinä.
Ravinto
Pussitiaisen ravintoa ovat hyönteiset ja muut niveljalkaiset, talvella lisäksi osmankääminsiemenet, ehkä myös järviruo'on siemenet. Keväisin linnut käyvät etenkin pajujen kukinnoissa etsimässä hyönteisiä.