Puola Eurovision laulukilpailussa

Puola on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 1994 lähtien. Maa ei ole voittanut kertaakaan, mutta sen korkein sijoitus on toinen, jonka Edyta Górniak saavutti heti maan debyyttivuonna 1994 kappaleellaan To nie ja. Sen jälkeen Puolan menestys on ollut vaihtelevaa.

Puola
Paikallinen TV-asema	TVP
Esiintymiset
Esiintymiskerrat	26
Ensiesiintyminen	1994
Paras sijoitus	2. (1994)
Huonoin sijoitus	23. (2008, 2015)
Paras pistemäärä	229
Huonoin pistemäärä	10 (2015)
Viimeinen sija	1 (2011)
Infobox OK

Vaikka Puolasta tuli EBU:n jäsenmaa vuonna 1993, Eurovision laulukilpailu näytettiin monesti maan televisiossa jo tätä ennen. Vuosina 2005 ja 2006 Puola on karsiutunut semifinaalissa sijoittumalla 11. sijalle, eli maa on ollut molempina vuosina ensimmäinen putoaja, sillä kymmenen parhaiten sijoittunutta maata pääsee finaaliin.

Puola on esittänyt viisi ensimmäistä kappalettaan puolan kielellä. Sen jälkeen puolaksi on laulettu osittain vuosina 2003, 2005, 2006, 2010 ja 2014 sekä kokonaan vuonna 2011. Puolan ja englannin kielten lisäksi Puola on käyttänyt kappaleissaan monta muutakin kieltä. Ich Troje, joka edusti Puolaa vuosina 2003 ja 2006, sisällytti monikielisiin kappaleisiinsa puolaa, saksaa, venäjää, englantia ja espanjaa. Espanjaa on käytetty myös vuonna 2004 ja venäjää 2005.

Vuonna 2012 Puola ei osallistunut kilpailuun, koska maa järjesti jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2012.

Vuonna 2003 EBU:ssa päätettiin muuttaa laulukilpailun rakennetta. Semifinaali ja finaali käytiin kahtena eri päivänä ja laulukilpailuun voi osallistua korkeintaan 40 valtiota. Kansainvälisessä finaalissa suora finaalipaikka on edellisenä vuonna 10 parhaiten menestyneellä valtiolla sekä suurimmilla laulukilpailun rahoittajamailla Saksalla, Ranskalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla. Ne valtiot, jotka eivät päässeet suoraan finaaliin, kilpailevat finaalipaikasta semifinaalissa. 10 parhaiten menestynyttä valtiota semifinaalissa pääsevät finaaliin.

Vuonna 2008 päätettiin ottaa käyttöön kahden semifinaalin järjestelmä, jossa suurimmat rahoittajamaat ja edellisen vuoden voittaja ovat automaattisesti finaalissa. Kaikki muut valtiot kilpailevat finaalipaikasta kahdessa semifinaalissa, joista jatkoon pääsee yhteensä 20 maata. Vuosina 2004–2010 Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa pääsivät automaattisesti finaaliin. Italia palasi kisoihin vuonna 2011 ja isona rahoittajamaana on automaattisesti finaalissa.^[1]

Vuonna 2016 otettiin käyttöön uusi pisteidenlaskujärjestelmä, jolla halutaan pitää jännitys loppuun asti. Ennen vuotta 2016 voittaja saattoi selvitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa pisteidenlaskua. Tämän ja usein moititun pisteiden vääristymisen takia haluttiin antaa molemmille äänestysryhmille täysin oma valta, joten pisteet jaettiin. Uudessa systeemissä jokaisen osallistujamaan raadit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12. Sen jälkeen puhelinäänet julistetaan könttäsummina. Näin ollen voittaja selviää vasta kun eniten puhelinääniä saanut maa saa pisteet.