Pretty Baby
| Pretty Baby | |
|---|---|
 Julisteessa Brooke Shields. | |
| Ohjaaja | Louis Malle |
| Käsikirjoittaja | Polly Platt |
| Tuottaja | Louis Malle |
| Säveltäjä | Jelly Roll Morton |
| Kuvaaja | Sven Nykvist |
| Leikkaaja | Suzanne Baron |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä | Paramount Pictures |
| Ensi-ilta | 1978 |
| Kesto | 110 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pretty Baby on Louis Mallen tuottama ja ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1978. 1900-luvun alun lapsiprostituoidusta kertovan elokuvan on käsikirjoittanut yhdessä ohjaajan kanssa Polly Platt. Tarina perustuu historiallisiin tapahtumiin, ja pohjana on käytetty Al Rosen kirjaa Storyville, New Orleans: Being an Authentic Account of the Notorious Redlight District. Pääosia näyttelevät Brooke Shields, Keith Carradine ja Susan Sarandon.[1][2]
Juoni
muokkaa wikitekstiäValokuvaaja E. J. Bellocq (Carradine) ottaa vuoden 1917 New Orleansissa malleikseen prostituoidun (Sarandon) ja tämän 12-vuotiaan tyttären (Shields). Bellocq kiinnostuu tyttärestä myös seksuaalisesti ja menee tämän kanssa naimisiin.[1][3]
Vastaanotto
muokkaa wikitekstiäElokuva aiheutti aiheensa takia kohua ympäri maailmaa, ja muun muassa Kanadassa sen esittäminen kiellettiin kokonaan.[4] Pretty Baby sai Oscar-ehdokkuuden musiikistaan. Cannesissa se oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi ja palkittiin teknisellä Grand Prix’llä.[5]
Elokuvaa esitettiin Suomessa aluksi maaseututeattereissa, ja se sai Suomen-ensi-iltansa Jalasjärven Kinossa 30. heinäkuuta 1978.[1][2]
Helsingin Sanomien Matti Salo arveli Pretty Babyn olevan siihenastisen amerikkalaisen elokuvan rehellisin prostituution kuvaus, järkiperäinen ”miehen elokuva”. Toisaalta hän sanoi Mallen käyttävän historiallista henkilöä, valokuvaaja E. J. Bellocqia (1873–1949), tirkistelynsä verukkeena.[3] Helena Ylänen piti elokuvaa visuaalisesti komeana epookkikuvauksena, joka ei kuitenkaan ulotu ihmisten sisälle juuri lainkaan.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo harmitteli elokuvan hukkaavan hyvän aiheensa ja tarjoavan lähinnä hyvää musiikkia (Jerry Wexler) ja hienoa kuvausta (Sven Nykvist). Hän antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä, joka vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[6]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Pretty Babyn vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[7]