Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (elokuva)

vuoden 2004 elokuva

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (Populärmusik från Vittula) on vuonna 2004 valmistunut ruotsalais-suomalainen elokuva, joka perustuu Mikael Niemen samannimiseen kirjaan.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
Populärmusik från Vittula
OhjaajaReza Bagher
KäsikirjoittajaMikael Niemi
Reza Bagher
Erik Norberg
TuottajaJoachim Stridsberg
Markus Selin
SäveltäjäHalfdan E
KuvaajaRobert Nordström
PääosatNiklas Ulfvarsson
Max Endefors
Andreas af Enehielm
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi,  Suomi
TuotantoyhtiöHappy End Filmproductions
Svensk Filmindustri
Solar Films
Ensi-iltaSuomi 8. lokakuuta 2004
Kesto105 min
Alkuperäiskieliruotsi, suomi, meänkieli, saksa, esperanton kieli
Katsojat98 693 (Suomessa)[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni

Kaksi poikaa varttuu Ruotsin puoleisessa Tornionjokilaaksossa, Pajalan kunnassa 1960-luvulla. Matin koti on rauhallinen, mutta Niila kärsii lestadiolaisen isänsä ahdasmielisyydestä ja jatkuvasta ruumiillisesta kurituksesta. The Beatlesin ”Rock and Roll Musicin” innoittamana pojat perustavat yhtyeen, mutta keikkoja ei juuri ole ja tytötkin alkavat kiinnostaa musiikkia enemmän.[2]

Rooleissa

 Niklas Ulfvarsson  Matti 7-vuotiaana 
 Max Endefors  Matti 15-vuotiaana 
 Tommy Vallikari  Niila 7-vuotiaana 
 Andreas af Enehielm  Niila 15-vuotiaana 
 Lasse Beischer  Matti 40-vuotiaana 
 Björn Kjellman  Greger 
 Sten Ljunggren  isoisä 
 Göran Forsmark  Birger 
 Lennart Jähkel  Einari 
 Jarmo Mäkinen  Isak, Niilan isä 
 Kati Outinen  Päivi, Niilan äiti 
 Tarja-Tuulikki Tarsala  Niilan isoäiti 
 Eero Milonoff  Niilan veli Johan 
 Ville Kivelä  Erkki 
 Gustav Wiklund  Ryssi-Jussi 
 Kirsti Valve  Lilith 
 Jussi Lampi  vahtimestari 
 Ona Kamu  morsian 
 Tuula Nyman  morsiamen äiti 
 Maria Möller  Finskan 
 Panu Vauhkonen  Ismo 
 Jari Hietanen  Kauko 
 Peter Franzén  kertojan ääni 

Arvioita

Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä iranilaissyntyisen Bagherin ohjaustyö tekee hyvää ajankuvaa sortumatta nostalgiaan, vähän Rauni Mollbergin tyyliä muistuttavasti. Tarinankuljettajana Bagher ei hänestä onnistu yhtä hyvin, mitä osoittaa huonosti harkittu kertojaäänen käyttö ja elokuvan episodimainen rakenne. Matin ja Niilan persoonallisuuksien vertailun Maskula sanoi käyvän merkillisen pinnalliseksi kun pojat varttuvat teineiksi, ja monet herkullisesti tulkitut sivuroolit varastavat huomiota vaisuilta päähenkilöiltä.[2] Helsingin Sanomissa Timo Malmi kirjoitti Reza Bagherin ohjanneen elokuvan melko raskaskätisesti niin, että juonenkuljetus on paikoin ontuvaa. Hänestä elokuva seuraa romaania melko uskollisesti, mutta absurdiutta ja groteskiutta painottaen.[3]

Lähteet

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.