Pontos

Pontos (m.kreik. Πόντος, ”Meri”; lat. Pontus) oli antiikin aikainen alue ja kuningaskunta Mustanmeren rannalla, Turkin ja Georgian pohjoisrannikolla. Se rajautui Bithyniaan, Galatiaan, Kappadokiaan ja Armeniaan.

Persialaisen satraapin poika Mithridates I loi alueelle valtakunnan. Mithridates VI laajensi sitä. Lopulta roomalainen sotapäällikkö Pompeius valloitti alueen. Rooman valtakunnan osana Pontos kuului 200-luvun lopulle saakka Bithynia et Pontuksen provinssiin, jonka jälkeen alue jaettiin useammaksi provinssiksi.

• Mithridates I Ktistes (302 eaa. – 266 eaa., kuningas vuodesta 281 eaa.)^[1]
• Ariobarzanes (266 eaa. – noin 250 eaa.)^[1]
• Mithridates II (noin 250 eaa. – noin 189 eaa.)^[1][2]
• Farnakes I (noin 185 eaa. – noin 159 eaa.)^[1]
• Mithridates IV Filopator Filadelfos (noin 159 eaa. – 151 eaa.)^[3]
• Mithridates V Euergetes (150 eaa. – 121 eaa.)^[3]
• Mithridates VI Suuri (121 eaa. – 63 eaa.)
• Farnakes II (63 eaa. – 47 eaa.)
• Mithridates VII (47 eaa. – 46 eaa.)
• Dareios (39 eaa. – 37 eaa.)
• Polemon I (37 eaa. – 8 eaa.)
• Pythodoris (8 eaa. – 23 jaa.)
• Antonia Tryfaina (22 – 38)
• Polemon II (38 – 64)

• John Anthony Crook et al.: The Cambridge Ancient History IX, The last age of the Roman Republic. Cambridge University Press, 1994. ISBN 0521256038.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pontos Wikimedia Commonsissa