Pontevat pommaripojat
Pontevat pommaripojat on Ville Salmisen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1948.
| Pontevat pommaripojat | |
|---|---|
 | |
| Ohjaaja | Ville Salminen |
| Käsikirjoittaja | nimellä Olavi Alpo eli Antero Alpola Olavi Karu |
| Tuottaja | Toivo Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Osmo Harkimo |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Ville Salminen |
| Pääosat | Pentti Viljanen Oke Tuuri Ville Salminen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 1948 |
| Kesto | 73 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Salminen on jälkikäteen haastattelussa kuvaillut elokuvaa kamalaksi ja katsonut sen sisältävän lähes kaikki amerikkalaisten komediaelokuvien kliseet. Hänen mukaansa se oli olevinaan jonkinlainen suomalainen versio Ohukaisen ja Paksukaisen slapstickkomiikasta.[1] Vaikka elokuva oli selvästi kepeä komedia ja juoneltaan hyvinkin lapsellinen, heikon yleisömenestyksen varmisti sille määrätty 16 vuoden ikäraja. Tuottaja T. J. Särkän mukaan se oli tehty nimenomaan lapsia ja nuorisoa silmällä pitäen.[2]
Juoni
Elokuva kertoo kansainvälisen rikollisliigan sieppaaman tiedemiehen jäljillä olevista yksityisetsivistä. Kaksi yksinkertaista, rahapulassa olevaa tyhjäntoimittajaa perustaa yksityisylietsivätoimiston ja ryhtyy tavoittelemaan luvattua 100 000 markan palkkiota.
Näyttelijät
| Pentti Viljanen | … | Pena |
| Oke Tuuri | … | Poke |
| Ville Salminen | … | Synkkä |
| Kirsti Hurme | … | Kaunotar |
| Ossi Elstelä | … | komisario Hapara |
| Uljas Kandolin | … | Arpinaama |
| Rafael Karima | … | tohtori Peltonen |
| Aku Korhonen | … | hiusvesitehtailija Harry Brown |
| Kauko Käyhkö | … | konna |
| Varma Lahtinen | … | ”kuuromykkä” palvelija |
| Aarne Laine | … | Mr. Wilkins alias Don X, kansainvälisen kasvissyöjäliiton asiamies |
| Sirkka Osmala | … | Peltosen tytär |
| Vilho Ruuskanen | … | poliisi |
| Heikki Savolainen | … | Konna |
| Seija Sora | … | rouva Peltonen |
| Kaarlo Wilska | … | laskujen perijä |
| Irja Rannikko | … | nainen ravintolassa |
| Unto Salminen | … | insinööri Ratas |
| Harri Sinijärvi | … | tarjoilija |
| Kauno Laine | … | konstaapeli |
| Ville Salminen | … | kiristäjän ääni |
| Rafael Pihlaja | … | |
| Veikko Tyrväinen | … | |
| Urho Westman | … | |
| Uolevi Lönnberg | … | |
| Tauno Majuri | … | |
| Sirkka-Liisa Wilén | … | |
| Ilmi Parkkari | … |
Tuotanto ja julkaisu
Ohjaaja Salminen itse ei nähnyt elokuvassa mitään hauskaa, tuottaja Särkkä sen sijaan piti sitä hauskana.[1] Elokuvassa on sen muusta sisällöstä poikkeava suoraviivainen murhakohtaus, jossa mies saa surmansa konepistoolitulessa.
Elokuvan ensi-ilta oli 23. joulukuuta 1948 Riihimäen Riihilinnassa. Helsingissä sitä esitettiin 28. tammikuuta 1949 alkaen viikon ajan Bio-Biossa ja Kalevassa.[2]
Arviot
Aikalaiskritiikki tyrmäsi elokuvan parodian epäonnistuneena.[3] Myös myöhemmissä arvioissa elokuvaa on luonnehdittu vaatimattomaksi törmäilyfarssiksi.[4] Jotain hyvääkin siinä on nähty: Heikki Aaltoilan musiikki myötäilee tapahtumia taidokkaasti, ja joukossa on hyviä kasvotyyppejä.[3] Salmisen ohjaus on saanut kiitosta visuaalisesta kekseliäisyydestä.[5]