Pikkuhuitti

Linnun pituus on 18–20 cm ja paino 30–70 g. Vanha koiras on alapuolelta kyyhkynharmaa, päältä ruskea ja valkopilkkuinen ja jalkojen välistä valkoraitainen. Vanha naaras on alapuolelta vaalean ruskehtava ja selästä tummemman ruskea. Nuorella pikkuhuitilla on valkopilkullinen ruskea selkä, poikittaisjuovainen vatsa ja vaalea rinta. Koivet ovat vaalean vihertävät. Nokan tyvellä on pieni punainen laikku. Pikkuhuitit ääntelevät pääasiassa öisin.

Pikkuhuitti tuli Pohjoismaihin 1980-luvulla. Suomessa niitä pesi säännöllisesti vain Parikkalan Siikalahdella, jossa havainnot vähentyivät ja muuttuivat epäsäännöllisiksi 1990-luvulla. Suomessa laji on kevät- ja kesävieras hyvillä lintujärvillä. Laji talvehtii Afrikassa. Pikkuhuitteja pesii Suomessa nykyään todennäköisesti noin 5–10 paria. Yhtäkään pesintää ei kuitenkaan ole täysin varmistettu.^[4]

Pikkuhuitin pesimäalue ulottuu Itä-Euroopasta Luoteis-Kiinaan. Länsi-Euroopassa lajilla on hajaesiintymiä. Euroopassa pesii noin 20 000 paria.

Pikkuhuitin pääasiallista elinympäristöä ovat kosteikot, erityisesti järviruo’ikot.

Pikkuhuitti rakentaa pesän mättäälle tai ruokopedille. Naaras munii 7–9 munaa, ja molemmat puolisot hautovat yhteensä 21–23 päivää. Untuvikot ovat muidenkin rantakanojen tapaan mustia.

Pikkuhuitti syö vesihyönteisiä ja hämähäkkejä sekä vesikasveja.

• Zetterström, Dan 1979: Mindre sumphöna Porzana parva 1) i Oulanka nationalpark, Kuusamo. - Ornis Fennica 56:173.