Perun esikeraamisen kauden loppuvaihe

Perun esikeraamisen kauden loppuvaihe oli varhainen kulttuurin syntyvaihe intiaanien asuttamassa Perussa ennen eurooppalaisten tuloa. Tällöin syntyi sivilisaation pohja Perun rannikolla ja sisämaassakin. Tässä ns. Norte Chico -vaiheessa noin 3100–1800 eaa. alkaen suuria kyliä, joissa rakennettiin tasalakisia pyramideja, jotka olivat monesti muotoiltuja maakumpuja^[1]. Niihin liittyvät keskukset olivat pieniä kaupunkivaltioita. Niitä oli muun muassa Supéjoella, Pativilcajoella ja hieman myöhemmin myös Casmajoella. Näistä tunnettuja ovat muun muassa Caral^[2]. Kalastus oli tärkein elinkeino, maissin viljelyä harrastettiin vain pienimuotoisena kasteluviljelynä. Viljeltiin myös muun muassa kurpitsaa ja puuvillaa. Tällä kaudella kauppaverkosto ulottui sisämaasta rannikolle.

Perussa syntyi suuria temppelikeskuksia ennen saviastioiden valmistusta. Vanhassa maailmassahan kävi toisin päin. Monesti on ajateltu, että saviruukku keksittiin ennen temppeliä. Uusimpien tutkimusten mukaan vanhassa maailmassa saattoi olla pieniä temppeleitä jo esikeraamisella kaudella, esimerkiksi Turkin Nevali Corissa. Esikeraaminen Jeriko oli suunnilleen yhtä suuri asutuskeskus väestöltään kuin varhainen Caral, muttei siellä rakennettu suurta temppelipyramidia.

Perun rannikon jokilaaksot ovat kuivia, ja saavat vetensä pääosin Andeilta virtaavasta vedestä. Alueen kuivuus johtuu sekä vuoristosta että korkeapainevyöhykkeestä. Norte Chicon alue on noin 150-200 km Limasta pohjoiseen. Neljän jokilaakson alue kattaa noin 1,800 km². Tämän alueen halki virtaavat joet Huaura, Supe, Pativilca, and Fortaleza. Alue rajoittuu etelässä Lurinin laaksoon, pohjoisessa Casman laaksoon.

Esikeraamista kautta edelsi kehitys, johon liittyi liikkuvan ja puoliliikkuvan asutuksen asettuminen paikoilleen Perun alueella. Liman pohjoispuolella Perun keskirannikolla Huachon pohjoispuolella sijaitsevan Supéjoen laaksossa Perussa asuttiin ainakin 7000 eaa. Maanviljely lienee alkanut Perussakin noin 8000–4000 eaa. puutarhaviljelynä, jossa viljeltiin muun muassa kurpitsaa ja papuja. Alussa viljee näyttää viljellyn noin 8000–6000 eaa. ylävillä alueilla kuivissa joen laaksoissa^[3]. La Paloman kalastajakylän asutus näyttää kiinteytyneen noin 5000 eaa. Varhaisia pyramidimaisia, monessa vaiheessa rakennettuja pieniä maakumpuja on arkeologian mukaan tehty Perun pohjoisosassa Nanchoc Zaña-joen laaksossa noin 5000–3500 eaa.^[4][5]

Puuvillaa elettiin kasvattaa Perun seuduilla noin 4200 eaa. Caralissa asuttiin jo 4000–3600 eaa. Noin 3500 eaa. alueella saattoi olla jonkinlaista yhteiskunnallista eriytymistä. Näihin aikoihin asutus kiinteytyi kyläasutukseksi Andien vuoristossa. Samoihin aikoihin oli Ecuadorissa Valdivian kulttuuri, jossa asuttiin keskusaukion ympärille rakennetuissa kylissä. Noin 3300 eaa. alkoi Ecuadorin rannikolle syntyä suuria kyliä, jotka elivät kalastuksella ja maissin viljelyllä.

Muutamaan Perun jokilaaksoon syntyi noin 3100 eaa. alkaen, ehkä jo 3500 eaa. alkaen keskuksia, joissa oli tasaisella katkaistun pyramidin muotoisella alustalla asuintaloja ja/tai temppeleitä. Näitä tehtiin esimerkiksi lisäämällä luonnolliseen maakumpuun lisää maata ja kiviä. Näin syntyi muotoiltu maakumpu. Näitä rakennelmia kutsutaan nykyään nimellä huaca. Rakennettiin pitkulaisia maakumpuja.^[6][7] Näiden varhaisten maakumpujen uskotaan liittyvän kylien yhteenliittymien yhteisiin juhliin, joita olivat muun muassa kylvö- ja sadonkorjuujuhla, päällikön hautaaminen ja muut yhteisöllis-uskonnolliset seremoniat.

Casmanlaakson monumenttirakentaminen saattoi edeltää jopa 500 vuodella Norte Chicon ja Caralin perinteitä.^[8] Varhaisin Casman-Sechinin laakson monumenttikeskus on Sechin Bajo, jonka upotettu pyöreä aukio on ajalta 3500–3000 eaa.^[9] Siiitä läheltä on löydetty frisi ajalta 3600 eaa.^[9]

Noin 100 hehtaarin kokoinen Huaricangan keskus Fortalezan laaksossa ajalta ehkä 3500 eaa. saattaa myös olla Etelä-Amerikan varhaisin suuri seremoniakeskus

Noin 3200 eaa. alkaen monumenttirakanteminen alueella on täysin varmaa.^[10]

Bandurrian keskus hieman Supejoen laakosta etelään Huacochon lähellä ehkä ajalta 3200 eaa. on luultavatsi myös Caralia vanhempi.^[11]

Radiohiiliajoitusten mukaan noin 3100 eaa. nousi varhaisin huaca, Huaca de los Sacrificos, ja sen seuraaja Huaca de los Idolos n. 2900 eaa.^[7] Koska ajoitukset eivät ole kattavia, ei pysytä rakentamaan täsmällistä kuvaa Perun rannikon sivilisaation synnystä. Näin syntyi pieniä kalastaja-viljelijäkyliä esimerkiksi Ancon ja Huaca Prieta. Maissiin viljely oli vielä suhteellisen pienimuotoista tässä vaiheessa, se yleistyi vasta noin 1000 eaa. Supé-joen, Fortalezan ja Pativilcan laaksossa nousi^[12] yhteisöjä, jotka rakensivat mm Caralin 2800–2600 eaa. Caralissa asui noin 3 000 ihmistä. Samoihin aikoihin noin 2500 eaa. rakennettiin U:n muotoisia temppeleitä Real Altossa, Eqadorissa Valdivian laaksossa. Tämä temppelirakentaminen viittaa jonkinlaiseen papiston syntyyn.

Maissia ei Caralissa vielä viljelty, vaan esimerkiksi kurpitsaa ja papuja, sekä puuvillaa. Kalastus oli myös tärkeä elinkeino. Supejoen seudun pienoiskaupunkivaltioita rakentanutta sivilisaatiota sanotaan myös Norte Chicon sivilisaatioksi. Se tunsi mm. solmukirjoituksen, quipun. Varsinaiseen Norte Chico -kulttuuriin liittyi 24 keskusta alaltaan 10–200 ha noin 1 500 km² alalla, jokien Huaura, Supe, Pativilca ja Fortaleza laaksoissa, muun muassa Caral. Tämä noin 50 × 20 km kokoinen Perun rannikon keskinen alue on suurten pohjoisten ja pienten eteläisten jokilaaksojen välimaastoa ja ollut jo kauan tiheästi asuttu.

Väkiluku kasvoi Ancon-chillonin laaksoissa myöhäisellä esikeraamisella ajalla 3000–2000 eaa. noin 15–30-kertaiseksi maanviljelyn ja kalastuksen ansiosta^[13]. Noin 2600 eaa. nousivat Supejokea hieman pohjoisempana Casmajoen laakson Moxeke ja Tortugas. Tältä ajalta tunnetaan Supejoen laaksosta myös Aspero^[14]. Supejoen laakson varhaista sivilisaatiota 3200–1800 eaa. kutsutaan myös nimellä Norte Chicon sivilisaatio, tai teknisemmin ”myöhäinen arkaainen kausi”, tai ”myöhäinen puuvilla-esikeraaminen kausi”. Sen aikana syntyi ja katosikin pienoiskaupunkivaltioita. Esimerkiksi Huaricoto noin 2800–2500 eaa., La Galgada 2720–2500 eaa. Santajoen laaksossa, Kotosh 2400–2000 eaa.

Esimerkiksi La Galgadassa Tablachancan laaksossa puolikuivalla alueella, 1100 m:n korkeudessa meren pinnasta, viljeltiin maata kastelukanavien avulla tuottaen muun muassa puuvillaa. Amazoniasta tuotiin sulkia, meren rannoilta simpukankuoria. Temppelit ovat eri paikassa kuin asuinalueet, silti niiden lähellä.

Muinaisessa Andien alueen uskonnossa varsinkin sisämaassa kuten Kotoshissa oli tuliuhreilla tärkeä sija^[15]. Uhreiksi poltettiin mm merisimpukoita,kvartsia, lihaa ja kasviainesta, muun muassa chilipippuria, jonka poltosta syntyvällä silmiä kirvelevällä katkulla lienee ollut rituaaleissa oma osansa^[16]. Sisämaan Kotoshin ja Wairajurkan seremoniataiteen kissa- ja käärmeaiheet viittaavat Amazonian sademetsän suuntaan. Pativilca-joen varrelta on löydetty noin vuoteen 2250 eaa. ajoitettu Inkojen Viracochaa vastaavan sauvajumalan kuva^[17][18][19].Tyypillisessä temppelissä on U:n muotoisen torin keskellä oleva uhriliesi ja uhrikuoppa. U:n kärjissä on porrastemppeli, jonka huipulla suuri neliskulmainen uhrikuoppa^[15].

Temppelikompleksissa oli pyöreä porraspyramidi, jossa oli viisi kerrosta. Kerrosten huipulla olevalla ympyrämäisellä tasanteella oli neljä pyöreää taloa, joista keskimmäisenä oleva oli suurin. Portaat veivät porraspyramidin huipulle. Pyramidin edessä oli pienehkö pyöreä aukio, jota ympäröivälle rengasmaiselle tasanteelle veivät portaat sekä ulkoa että vastakkaiselta puolelta sisälle. Hieman kauempana oli pieni ympyrämäinen aitaus, jonka sisällä oli pohjakaavaltaan pyöreä että neliömäinen tasakattoinen talo. Näiden julkisten näköisten rakennusten ympärillä oli noin 66 pyöreää tasa- tai kartiokattoista majaa. Hieman kauempana vuoren juurella oli tasanteella oleva temppeli^[20]. Alue ulottui Perun rannikolla Lurinin laaksosta Chasman laaksoon pohjoisessa.

Suurimmissa temppelikeskuksissa toreeja saattoi olla monina perättäisinä sarjoita, esimerkiksi Las Haldasissa ja Sechin Altossa.

Viimeistään 2300 eaa. oli syntynyt monia suurehkoja keskuksia, El Paraiso^[21] Chillonin laaksossa, pohjoisrannikon Huaca Prieta, Ventanilla ja La Galgada. Kehitys kohti suuria asutuskeskuksia jatkui 2500–1200 eaa. Myöhäisenä esikeraamisena ”Norte Chicon aikana” kasvoivat kylät hyvin suuriksi asutuskeskuksisksi, viimeistään vuoteen 2000 eaa. mennessä, kuten Lurihuasi, Miraya, La Galgada ja Kotosh. Keramiikka saapui Perun rannoille vasta noin 1900 eaa.