Parman herttuakunta

Parman ja Piacenzan herttuakunta; Ducato di Parma e Piacenza (italiaksi); Ducatus Parmae et Placentiae (latinaksi)
1545–1859
lippu	vaakuna
	; Parman herttuakunta
Valtiomuoto	absoluuttinen monarkia; herttuakunta
Herttua	Ensimmäinen:; Pier Luigi Farnese (1545–1547); Viimeinen: Robert I (1854–1860)
Väkiluku (1800-luku)	n. 501 000
Uskonnot	roomalaiskatolisuus
Historia
– perustettiin	1545
– Aachenin rauha	24. huhtikuuta 1748
– Ranskalaishallinnon alku	1. lokakuuta 1802
– Liitettiin Ranskaan	1808
– Restauraatio	11. huhtikuuta 1814
– Italian yhdistyminen	3. lokakuuta 1859
Kielet	italia, latina, Emilia-Romagnan murre
Valuutta	Parman liira (vuoteen 1802, uudestaan 1815–1859);
Edeltäjät	Kirkkovaltio; Etrurian kuningaskunta
Seuraajat	Italian kuningaskunta; Etrurian kuningaskunta; Sardinian kuningaskunta
	Infobox OK

Parman herttuakunta, virallisesti Parman ja Piacenzan herttuakunta (ital. Ducato di Parma e Piacenza, latinaksi Ducatus Parmae et Placentiae) oli itsenäinen valtio Pohjois-Italiassa, nykyisen Emilia-Romagnan alueella vuosina 1545–1859.^[1]

Historia

Katso myös: Luettelo Parman herttuoista

Parman herttuakunta muodostui Parmasta ja muista entisistä Milanon herttuakunnan alueista Pojoen eteläpuolella, jotka paavi Paavali III (oikealta nimeltään Alessandro Farnese) oli valloittanut ja lahjoittanut 1545 perinnöllisenä herttuakuntana aviottomalle pojalleen Pier Luigi Farneselle. Vuonna 1556 toinen herttua Ottavio Farnese sai haltuunsa Piacenzan kaupungin, minkä jälkeen herttuakunta tunnettiin virallisesti Parman ja Piacenzan herttuakuntana. Farneset hallitsivat Parmaa vuoteen 1731 asti, jolloin kahdeksas herttua Antonio Farnese kuoli lapsettomana.^[1]

Farnesen suvun jälkeen Parmaa hallitsivat Bourbonit (1731–1735, 1748–1803, ja 1847–1860) ja Habsburgit (1735–1748, 1814–1847). Vuonna 1796 Napoleon valloitti Parman, ja se oli virallisesti ranskalaisten hallinnassa vuodesta 1802 alkaen. Vuonna 1808 se liitettiin Ranskaan Taron departementin nimellä, mutta se sai itsenäisyytensä takaisin Wienin kongressissa 1814, jossa se siirrettiin Napoleonin vaimolle Marie Louiselle tämän elinajaksi.^[1] Vuonna 1859 alaikäisen herttua Robertin äiti luovutti vallan väliaikaiselle vallankumoushallitukselle, jonka alaisuudessa herttuakunta liittyi maaliskuussa 1860 Sardinian kuningaskuntaan ja seuraavana vuonna osaksi yhtenäistä Italian kuningaskuntaa.^[1] Bourbon-Parman suku käyttää edelleen Parman herttuan arvonimeä.^[2]