Paavo Rautkallio
Paavo Eelis Rautkallio (v:een 1948 Kallio; 2. elokuuta 1918 Hankasalmi – 12. maaliskuuta 2001 Espoo[1]) oli suomalainen varatuomari, kihlakunnanneuvos ja poliisineuvos. Hän toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1962–1966. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.[2] Hänen poikansa Hannu Rautkallio on historiantutkija ja kirjailija.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/c/c9/Luutnantti_Paavo_Rautkallio.jpg/200px-Luutnantti_Paavo_Rautkallio.jpg)
Jatkosodan aikana Rautkallio toimi Itä-Karjalan miehityshallinnon Petroskoin keskitysleirin numero viisi komendanttina. Sodan jälkeen Liittoutuneiden valvontakomissio vaati Rautkallion ja 60 muun epäillyn sotarikollisen vangitsemista.[3] Johan Bäckman väittää kirjassaan Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö, että Rautkallio tuomittiin rikoksistaan 1,5 vuodeksi vankeuteen.[4]
Vankilasta vapauduttuaan Rautkallio toimi Halikon, Rauman ja Forssan piirien nimismiehenä sekä poliisiopiston johtajana 1974–1981.
Lähteet
Kirjallisuutta
- Lauri Hyvämäki: Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta. Tampere: Miehikkälän miehet, 1957. OCLC 58077771.