Otto Nordenskjöld

Nils Otto Gustaf Nordenskjöld (6. joulukuuta 1869 Hässleby – 2. kesäkuuta 1928 Göteborg)[1] oli ruotsalainen geologi, maantieteilijä ja tutkimusmatkailija. Hän oli Göteborgin korkeakoulun professori vuodesta 1905, Göteborgin kauppakorkeakoulun rehtori vuodesta 1923.[2] Nordeskjöd teki vuosina 1901–1903 Etelämantereelle tutkimusmatkan, jonka yhteydessä retkikunta talvehti jäätiköllä ja keräsi runsaan tieteellisen aineiston. Retkikunnan laiva Antarctic upposi jäihin, mutta uruguaylainen kauppalaiva pelasti sen jäsenet.[3]

Nils Otto Nordenskjöld 1900-luvun alussa.
Nordenskjöld oikealla, José María Sobral vasealla.

Otto Nordenskjöldin eno oli tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld, jolle hän oli etäistä sukua myös isänsä puolelta.[3]

Lago Nordenskjöld Etelä-Chilessä.

Jälkimaine

Nordenskjöldin mukaan on nimetty muun muassa seuraavat paikat:

  • Nordenskjöldinjärvi Lago Nordenskjöld, alppijärvi Chilessä Torres del Painen kansallispuistossa[4]
  • Nordenskjöldinrannikko, Antarktiksen niemimaan itärannikon osuus
  • Nordenskjöldinsyvänne, merenalainen syvänne
  • Nordenskjöldin jääkieleke, Rossinmeren yli levittäytyvä jääkieleke
  • Nordenskjöldinjäätikkö, jäätikkö Etelä-Georgiassa
  • Nordenskjöldin kalliopaljastumat, kalliopaljastumat Antarktiksen niemimaalla
  • Nordenskjöldinhuippu, vuori Etelä-Georgiassa

Julkaisuja

  • Polarvärlden och dess grannländer, 1907
  • Kolonisationen och naturfolken, 1914
  • Människor och natur i Sydamerika, 1923

Lähteet

Aiheesta muualla

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.