Otto Grundström
Otto Pekka Grundström (s. 31. lokakuuta 1976 Helsinki) on muusikko ja runoilija. Grundström on Nykyaika-yhtyeen laulaja.
| Otto Grundström | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1976 Helsinki |
| Ammatti | muusikko, runoilija |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Raffe Leppänen |
| Laulukielet | suomi, englanti |
| Tyylilajit | suomirock, punk, runous |
| Yhtyeet | Nykyaika God Given Ass Tyrannosaurus Sex Ihmispesuri Tehosekoitin |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Otto Grundström on Tehosekoitin-yhtyeen laulaja sekä keulahahmo vuodesta 1992 asti. Grundström on sanoittanut useimmat Tehosekoittimen kappaleet ja säveltänyt muutaman.
Grundström lauloi suomalaisen elokuvan Helmiä ja sikoja (2003) soundtrackille kaksi kappaletta taiteilijanimellä Raffe Leppänen. Hän esiintyi elokuvassa Laulava sydän: Agents Is Here (2000).[1] Hän lauloi eri esittäjien kokoelmalevyllä Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa (2006).[2] Hän vieraili Pää Kii -punkyhtyeen esikoisalbumilla Pää kii (2012) ja Taipuvan Luotisuoran levyllä (2005).[3][4]
Vuonna 2005 Grundström julkaisi Johnny Knigan kustantaman ja kuvataiteilija Riikka Mäkisen kuvittaman runokokoelman Tähtiotsa. Teos on omaelämäkerrallinen romanttinen balladikirja, jossa näkyy Grundströmin perehtyneisyys antiikin kirjallisuuteen. Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa latinaa, uskontotiedettä, taidehistoriaa ja avoimessa yliopistossa taidehistoriaa ja arkeologiaa. Vuonna 2008 ilmestyi Grundströmin kirjoittama Marc Bolanista kertova kirja.[5][6][7][8]
Otto Grundström palasi takaisin musiikkiuralle vuonna 2008 perustetun God Given Ass -nimisen punkyhtyeen solistina.[9] Hän on laulanut myös Ihmispesuri-nimisessä yhtyeessä, jonka rumpalina on Hybrid Childrenin laulajana tunnettu Jasse Salonen. Vuonna 2014 Grundström esitti Tehosekoittimen tuotantoa Vantaan viihdeorkesterin säestyksellä.[10]
Grundström varttui Lahdessa. Kiinnostus musiikkiin tuli vanhemmilta, sekä muilta sukulaisilta.[11]
Lähteet
- Jukka Lyytinen: Silmätikusta rock-tähdeksi. Seura, 2005, nro 14. Artikkelin verkkoversio.