Opettajatar seikkailee

Leni Katajakosken esittämä tyttökoulun historianopettaja, maisteri Leena Kataja, on ankara moraalinvartija, joka ei siedä nuorten rakkaussuhteita ja muita koululaisten moraalille sopimattomia asioita. Hän jopa antaa eräälle tyttökoululaiselle käytöksenalennuksen, kun tämä jää kiinni suutelemasta poikaa. Opettajat tulevat siihen tulokseen, että he lähtevät iltamien sijasta viettämään iloista päivää autiolla saarella.

Tyttökoululaiset saapuvat saarelle, jolla asuu heidän tietämättään taiteilija Pertti Rinne (Tommi Rinne) kaikkine röyhelöpartoineen. Yksi tyttökoululaisista on Tantalle pahoissaan ja lähtee tyttökoululaisten ja maisteri Tyynelän kanssa ennen häntä. Taiteilija ja opettajatar viettävät saarella yön yhdessä. Seuraavana päivänä Leena Kataja löytää koulun taidenäyttelyssä ”Alaston nymfi” -nimisen taulun, joka on Pertti Rinteen käsialaa ja jolle Rinne on antanut Leenan kasvot. Kataja vohkii taulun taidenäyttelystä, ja pian se joutuukin alamaailman ja yksinkertaisten poliisimiesten käsiin. Mukaan tempautuu myös muuta henkilögalleriaa. Leenaa epäillään kaikenlaisista tauluvarkauksista, ja hän saakin ”Liukas-Leenan” nimen, sillä häntä luullaan helsinkiläiseksi tauluvaras Leena Suuroseksi.

Sen ensi-ilta oli 28. lokakuuta 1960 Helsingissä. Silloin elokuvaa esitettiin Rexissä ja Tuulensuussa. Elokuva on esitetty usein televisiossa.

Elokuva oli yleisömenestys.^[1] Osa aikalaiskriitikkojen arvioista elokuvasta alkoi olla myönteisiä,^[4] toisin kuin monien muiden Tarkasten ohjausten suhteen. Myöhemmissä kritiikeissä elokuvaa on kuitenkin pidetty hauskuudestaan huolimatta tasapainottomana, sillä ”vauhdikkaan väärinkäsityskomedian nasevat ainekset ja hosuva toteutus jäävät tekijälleen tyypilliseen harmittavaan epätasapainoon” (Arto Pajukallio, Helsingin Sanomat).^[2] Kokonaisuutta on sanottu myös hahmottomaksi.^[3]

• Opettajatar seikkailee Elonet.