Oliver Reck

Reck aloitti pitkän maalivahtiuransa junioritasolla SG Harheimin joukkueessa ja pelasi myös FSV Frankfurtin ja Kickers Offenbachin juniorijoukkueissa. Ammattilaisurallaan hän debytoi Kickers Offenbachissa helmikuussa 1984 ottelussa 1. FC Kölniä vastaan. ^[1] Joukkue putosi kauden jälkeen 2. Bundesliigaan, ja Reck pelasi kaudella 1984/85 joukkueen ykkösmaalivahtina. ^[2] Hyvän kauden jälkeen nuori maalivahti vaihtoi isompiin ympyröihin tehtyään sopimuksen SV Werder Bremenin kanssa. Reck joutui Werderissä istumaan vaihtopenkillä parin vuoden ajan, kun kokeneemmat Dieter Burdenski ja Klaus Funk saivat peliminuutteja. Lopulta Reckin läpimurto Werder Bremenissä tapahtui kaudella 1987/88. Reckistä tuli Werderin luottomaalivahti vuosien ajaksi ja hän oli torjunnoillaan johdattamassa seuran kahteen Saksan cupin ja Bundesliigan mestaruuteen sekä Cup-voittajien Cupin voittajaksi. Kaikkiaan Reck edusti Werderiä 345 liigaottelussa, kunnes siirtyi kesällä 1998 FC Schalkeen.

Schalkessa Reck asteli kauden 1998/99 puolivälissä ensimmäistä kertaa maalitolppien väliin ja pelasi sen jälkeen 112 liigaottelussa tehden seuralle myös yhden maalin. Schalken paidassa Reck voitti kaksi cupin mestaruutta, kunnes jo Werderin vuosilta tuttu Frank Rost nousi seuran ykkösmaalivahdiksi kaudella 2002/03. Viimeisen ottelunsa Schalke-paidassa Reck pelasi marraskuussa 2002. Hän edusti seuraa pelaajana kauden 2003/04 loppuun saakka.

Maajoukkuetasolla Reck ei koskaan onnistunut murtautumaan ykkösmaalivahdiksi. Hän oli mukana voittamassa olympiapronssia Soulissa 1988 ja pelasi myös yhden ottelun Saksan riveissä EM-kisoissa 1996 maan juhliessa mestaruutta.

• Saksan mestaruus (2): 1988, 1993
• Saksan cup (4): 1991, 1994, 2001, 2002
• Cup-voittajien Cup: 1992
• Euroopan mestaruus: 1996
• Olympiapronssia: 1988

Valmennusuransa Reck aloitti Schalken organisaatiossa vuonna 2004. Hän toimi seuran maalivahtivalmentajana ja syyskuussa 2004 hän nousi lyhyeksi aikaa myös edustusmiehistön apulaisvalmentajaksi. Reck suoritti valmentajatutkinnon A-lisenssin kesällä 2005 ja joulukuun puolivälissä 2005 hänestä tuli Schalken päävalmentaja Ralf Rangnickin saatua potkut. Reckin pesti jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Mirko Slomka korvasi hänet jo tammikuun alussa 2006. Reck jatkoi maalivahtivalmentajana, kunnes nousi maaliskuussa 2009 edustusjoukkueen valmennusjohtoon yhdessä Michael Büskensin ja Youri Mulderin kanssa. Kolmikko sai tehdä kauden jälkeen tilaa Felix Magathille ja samalla hän jätti myös maalivahtivalmentajan tehtävät. ^[3]

Kaudeksi 2010/11 Reck siirtyi MSV Duisburgin maalivahtivalmentajaksi. Lokakuussa 2011 hänestä tuli seuran päävalmentaja Milan Šašićin saatua potkut. ^[4] Reckin johdolla Duisburg sijoittui kauden päätteeksi 2. Bundesliigassa kymmenenneksi. Kausi 2012/13 alkoi seuran osalta kolmella tappiolla ja Reck sai potkut elokuussa 2012. ^[5]

Kesäkuussa 2013 Reck palasi valmennustehtäviin Fortuna Düsseldorfiin seuran maalivahtivalmentajaksi ja jatkoi näin Schalkesta tuttua yhteistyötä Michael Büskensin kanssa. Büskensin saatua potkut päävalmentajan tehtävistä marraskuun lopussa 2013, nousi Reck seuran päävalmentajaksi. ^[6] Reckin johdolla Fortuna pelasi kaksi ottelua, jotka molemmat voitti. Menestyksestä huolimatta hän joutui tekemään vuoden 2013 lopussa tilaa Lorenz-Günther Köstnerille ja palasi Fortunan maalivahtivalmentajaksi. ^[7] Köstnerin johdolla Fortuna putosi Bundesliigasta ja kauden jälkeen seura palkkasi Reckin uudestaan päävalmentajaksi. ^[8] Kausi 2014/15 ei sujunut Fortunalta odotusten mukaisesti. Reck ei kyennyt luotsaamaan seuraa nousukamppailuun, vaan tappioiden myötä sijoitus valui 2. Bundesliigan keskikastiin. Helmikuussa 2015 Fortuna erotti Reckin. ^[9]

Tammikuun lopulla 2016 Reckistä tuli Kickers Offenbachin päävalmentaja.^[10] Reckin johdolla Offenbach sijoittui kauden 2015/16 päätteeksi Regionalliga Südwestissä neljänneksi. Reckin sopimus päättyi kauden 2017/18 jälkeen, eikä Regionalligan kolmas sija riittänyt tuomaan hänelle jatkosopimusta seuran kanssa.^[11]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oliver Reck Wikimedia Commonsissa